Meren monet kasvot.

Joka puolella maailman kolkkaa, meri aina niin ihmeellinen. Niin täällä lähirannoilla, kuin kauempanakin.
Tämä autoikkunasta sieppaamani sateenkaari turvallinen muistutus Luojan lupauksesta luotujansa kohtaan. Aiemmin Norjan matkaltamme sain myös mielestäni ihanan sateenkaarikuvan, joka kruunasi koko matkan. Yhäti harmistelen autosta kuvaamisia, mutta eipä mahiksia isommin muuhunkaan. Iloinen olen näistäkin otoksista.

Ylläolevassa mielestäni veden sinivärikerrostumat mielenkiintoisia.Tätä haluan oikein tutkiskella pitempäänkin.

Kyllä tälläkin rannalla kelpaisi tepastella paljain varpain.

Tuolla poukamassa mieluista aurinkovarjojen alla.

Tässä kivikkoisempaa rantaa. Kaunista kaiketikin.

Ylläoleva tuulentuiverrus meidän uimarannaltamme. Eipä ollut isommin asiaa uimasille.Lainelautailijatkin tosissaan yrittävät laudoilleen ,taas tippuakseen kovasta kyydistä aaltojen ajeluun.

Taisi olla tuo aalto joka yllätti meikämummelinkin kastellen napaa myöti...no, mitäpä siitä, vesi lämmintä kuin linnun maito.

Elämysmatkailua kerrassaan ,kun simpukoita ja silokiviä keräsin paljain varpain ihanassa hiekassa kävellen. Se ison aallon yllätyskaste sai seitsentäkymmentä lähestyvän mummelin olon pikkutyttömäiseksi. Onneksi minulla oli mukana oma rantavahti joka vartioi ettei "Sinikka Sinivalas"(Petterin antama uusi lempinimi) huuhtudu aaltojen mukana merille. Niin ihanan lämpöistä oli vesi että mieli teki heittäytyä aalloille.
Tämä rantakokemus oli perin nuorentava. Haaveena joskus saada kokea uudelleen.
Kiitos teille ystävät kun olette jaksaneet matkata mukanani! Jatketaan matkaamme nyt muissa merkeissä! Halit kaikille!