Metsänantia

Metsään mennessä saalistusvietti visioi näkymää lakona lamoavista marjanvarsista,niitäkin joskus nähty.

Tänään oli kuitenkin tyytyminen vaatimattomampaan näkyyn.

Lapsena unelmoin niin suurista marjoista,että astia täyttyisi ihmeen kaupalla,varsinkin senjälkeen kun musta suu kieli marjojen uponneen muualle kuin astiaan.

Enää ei ole mikään kuin ennen,suu ei mustu marjoista,sormet kylläkin.

Minulla mukana tänäänkin kormunkone,mutta viispiikkisellä jouduin valikointi poimintaan.Pakko oli jättää mustikat kypsymään mättäille.

Nyt sitä tekevät,sateen tullen.

Sentään makoisat piirakkamarjat sain saaliikseni.Huomenillalla juodaan makoisat mustikkapiirakka kahvit.

Tervetuloa piirakkakahveille!

Metsäpolut,mielenmaisemiani.

Tänään oli ihana päivä siinä mielessä että teimme ystäväni kanssa metsään katsastusmatkan mustikoiden merkeissä.

Keväällä ehdin murehtia,tokko marjametsään minusta menijäksi,polvi siihen malliin kipuloi.

Nyt kiitosristiin käteni laitoin,kun jalka kantoi metsäretken.

Tietystihän "risut ja männynkävyt" paljolti lisääntyneet sitten viime vuoden,ja entistä leveämpiä ojiakin nykyisin kaivavat.

Sääsket meihin tykästyi entiseen malliin,ehkä enempikin,liekö hiki herkemmässä.

Mustikat ei vielä kypsimmillään,jätimme mättäille pulskistumaan.

Taivas toiveemme kuuli ja antaa nyt vettä,jota ne kaipaavat.

Vadelmat odottelee myös vettä ja pimeitä öitä,molemmat kypsymisen kannalta olennaisia.

Mieli niin metsikössä hoituu,keho ei kaikesti kiittele.Metsäliikunta kuitenkin ,kaikitenkin, hyvää tekevää.

Jospa hiukankaan vetreyttä kulkuuni saisin,se jo hyvä pointti.

Ystävälläni aina sellaiset evästykset,"pienet piknikit", mukana ettei painonpudotus ainakaan edisty.

Mieli kuitenkin kevyempi kotiuduttuamme.

Kälviä viikon Käden taidon näyttelystä

Tässä siniset sulatustyöni Kälviä viikon Käden taidon näyttelyssä.

Muutama kanttivati,eri kokoluokkaa.Kaulariipuksia ja pullokukkasia.

Paljon oli ihasteltavaa näyttelyssä . Keratiimin talven aikana tekemää keramiikkaa.Tiffany ja sulatuslasitöitä,ja maalattua posliinia.

Färiäreitten taidetta myös oli esillä,sekä eläviä kuvia,hienoissa kehyksissä,elikkä mahtavia kuviokaiverrettuja peilejä.

Minulla kuva vain omasta pöydästäni,mutta onneksi oli yleisöä runsain määrin käynyt näyttelyä katsomassa.

Osio kurssinäyttelystä.

Tässä pieni osio Ohtakarin akvarellikurssinäyttelystä.

Nämä kuvat olivat Kari tuvan seinustalla ja parhaimmin kuvattasissa.

Hienoja töitä monin verroin muuallakin,puiden siimeksessä,jossa oksavarjot vei osansa kuvattavuudesta.

Paljon harjaannusta minun muotokuvan maalaaminen vaatii,opinnenko koskaan.

Tuskastuneena yrityksiini jo tokaisin,että synnyttäminenkin on ollut helpompaa kuin näköiskuvan saaminen paperille. Joten,se kurssista päällimmäisenä ajatuksena,että paljon,paljon opittavaa.

Sanovat että harjoitus tekee mestarin,ei muuta kuin harjoituksiin....

Taiteilija opettajan työskentelyä.

Saimme seurata taas silmä tarkkana ja henkeä pidätellen opettajamme työskentelyä.

Tällä kertaa kesäkukka asetelman ikuistamisessa.

Kyllä se on helppoa kun homman hallitsee. Ei voi muuta sanoa ihailun ohessa.

Tietystikin hyvä muistaa,että paljon on paperin ja värien käyttöä takana tähän pääsemiseen,lahjakkuutta unohtamatta.

Omalta osaltani luulen kukkakimpun ehtivän lakastua,ennenkuin ikuistettua saan.Akvarellissahan kaiken pitäisi hoitua nopsaan,mutta nykyisin minulla kaikki hakusessa.

Mukava kuitenkin seurata toisten kurssilaisten taitoa ja intoa.

Toivon saavan tartunnan heistä.

Ohtakarin akvarellikurssi

Heinäkuun 6-10 päivään kestävä taideleiri akvarellimaalauksen opissa,on nyt takana päin.

Opettajana meillä taiteilija Esa Tiainen.Muistelisin meitä olleen mukana 17 innostunutta oppilasta.

Maisemana Ohtakarin miljöö,aina yhtä kiehtova.

Sää ei kuitenkaan suosinut ulkotyöskentelyä.Useampana päivänä pohjoistuuli puhalteli mereltä,mutta sehän kai kuuluu asiaan Suomen viimeaikaisessa suvessa.

Aikaisemmilta Ohtakarin maalausviikonlopuista myös mahtavat muistot.

Toivon että tämäkin kurssi poikisi osaltani jotain,,,katsotaan.