"Rantakivillä" Dahliassa.

Kesäaikaan menossa monia taidenäyttelyjä.

Lahja ja sisustuliike Dahlian taidenuoneessa on meneillään näyttely "Rantakivillä".

Meiltä, useammaltakin naiselta siellä näytillä töitä, maisemia, kauniita koivuja muunmuassa.

Tässä osaotos minun töistäni taidehuoneen yhdeltä seinältä. Kuvaus oli ongelmallinen kun kattovalot kimmelsi taululasissa kuuna tai aurinkona, joten jätin isommat taulukuvani blogittamatta.Nehän näette kun käytte livenä katsomassa. Huomio, ostaakin niitä voi, on myyntinäyttely.

Dahlian näyttely "Rantakivillä"

Yllä näemme Tarja Jakobsenin merellisiä maisemia.Tarjalla ollut aiemminkin yksityinen näyttely Dahliassa.

Uuskartanon Ritvalta myös enkeleitä ollut aiemmin esillä Dahlian taidehuoneessa.

Tarjankin kanssa olen saanut olla samoilla kursseilla.

Ihania töitä kumpaisellakin, käykää katsomassa ja ostaakin saa.

Dahlian Kaarina niin aistikkaasti laittaa työt esille, onhan hänellä ammatillinen sisustussilmä.

Koivuja Dahlian näyttelyssä.

Tässä näemme Dahlian "Rantakivillä"näyttelyn kaunista koivikkoa

Ritva Uuskartanon tallentamana.

Hän on innostunut luontomatkaaja ja töistä tulee esille Ritvan rakkaus luontoon.

Koivikoissa eri vuodenajatkin hyvin nähtävissä.

Monilla akvarellikursseilla olemme yhdessä olleet oppimassa.

Ohtakariin taas suunnitelmat heinäkuussa oppimaan ja taltioimaan merimaisemaa.

Käykäähän Ritvan koivikossa! Ihailemassa ja ostamassa!

Sulatusuunini.

Tällainen on tämä sulattamoni. Leinosen uunista uudelleen rakennettu keramiikkauuni.

Kyllähän ulkovaipassa ikä näkyy, minua ei kyllä haittaa, itsessänikin ikänäkymää.

Entinen oli myös Leinosen uuni, mutta se väsähti kun liiaksi rasitin kylmissä olosuhteissa.

Ihanainen ukulini osti mummelille uuden, kunnostetun uunin, joka hommansa hoitelee.

Automatiikka puuttuu, joten asteet onkin loppusulatuksessa tarkkailtavana.

Uuni antaa lämmintä uloskin päin kuin kakluuni konsanaan, vanha uuni oli eristeistään paljon tiiviimpi.lämmöt pysyi sisällä.

No, onhan lämmityslaitteena talvellakin, patterien asemesta.

Olisihan se hienoa saada kouluutusta sulatusjuttuihin. Nyt vain sellaista kantapäänkauttakurssia käyn, erehdyn ja opin, toivottavasti.

Uudet työtilani.

Jopas ompi onnellinen olotila uusista lasinsulatustiloistani.

Viimeinkin sain järjestettyä itselleni "verstaan".

Kun tätä uutta kotiamme olimme ostomielessä katsastamassa, suunnittelin sulatusuuniani kodinhoitohuoneeseen, mutta ukkokultanipa pisti hanttiin. Sanoi että mummeli saapi kaikki tilpehöörinsä viedä lämpimään ulkovarastoon. Tiesi kokemastaan että tulevakin koti hyrskyn myrskyn kun mummeli askaroi.

Nyt kun selkänsä kääntää, ei välttämätön kamojansa koota, ei muuta kuin ovi säppiin ja tupaselle.

Aikatauluni hiukka jälessä sulatusjutuissani.Kälviän heinäkuiselle Evankeliumijuhlille korusia lupasin lähetyksen hyväksi myyntiin ja Kälviä päivillä Myllymakasiinissa näyttely jossa mm lasitöitäni.

On pikkuisen paineenpoikasta, kun jäi vähän viime tippaan askareeni.

Kivenpyöritystä

Soramonttuseikkailujen satoa näissä kivirinteissä.

Hyvin olisi koko päiväkin seikkaillessa hurahtanut,niin mielenkiintoista ihailla kiviä.Voi tuota Luojan suuruutta, ei kahta samanmoista kiveä, ja mitä elämän historiaa kerrostumat kertookaan.

Nämä kanttikivet oli ennestään paikalla, ne vain asetettiin jotakuinkin aloilleen, armas apumieheni rupesi kertakaikkiaan kypsymään kivisavottaan, suorastaan suivaantui. Vallankin kun koukkukumara muija yritti hääriä hanslankarina. Kroppa änkyröi pihapuuhissa, mieli kyllä täysillä mukana.

Nauroin totisesti Ingen kottikärrymummoa. Liki piti ettei minuakin lykästelty kottereilla kotiportaille.

Sainkin sitten kotiarestia tai pihaboikottiako se oli, jompaa kumpaa ,nyt olen sitten tupastellut tämän päivän että huomenissa taas voi pihastella.

Kiveä kiven päällä

Eilisessä Inge Löökin iloisissa mummukuvissa rento ja hulppea meininki puutarhuroinnissa. Meillä ei aivan niin huumori hommaa pihastelu .Ukkokulta kyltyi kiven kantoon, elämänsä niitä pelloilta pois kantanut ja nyt loppui ymmärrys kun vielä tähän uuteenkin asuisijaan niitä piti rahdata.

Nuo isot järkäleet ennestään paikallaan, niillä sammaleimua ,kaunistahan se, mutta ruohottunut umpeen ja jokavuotinen perkaaminen niissä. Mehitähtiä kivien kainaloon istutin, jospa siinä viihtyisivät.

Jatkon helppohoitoisuutta ajattelin ja ehostin rinnettä pyöreillä kivillä, jotka minun heikkous.

Erkkeri ikkunan edusta sepelöitiin suodatinkankaan päälle ja Purppurahappomarjapensaita ovat olevinaan nuo pikkuruiset alut.

Säälin pensasalkuja, kuin mustikan varpuja raukkikset, vaan jos saavat rakkautta ja hoivaa, kai tokenevat ja tuuhettuvat.

Täytyy vain unelmoida että muutaman vuoden päästä näyttää paremmalta puna-ruskea-lilahtavat pensaat harmaata sepeliä vasten.

Tuo sepelöity kiveyksen edus tarkoitus asfaltoida ,väri tulee siis tumma harmaa, nyt näkyvillä liikaa sepeliä.

Kevein mielin kesäkuuhun.

Näillä Inge Löökin ilomummeleilla homma hansakassa, ainakin silleen että ottavat pihastelun nautinnolla.

Enköhän itsekin kohtapuoliin voine keikahtaa kotteriin katselemaan puuhastuksen tuloksia.

Hienoista itsensä työllistämistä tuokin kun nurmikkoa keväällä lannoitin, sateet tehostaneet kasvun että kahdesti viikossa hyötyliikuntalenkkeilyä leikkurin peesissä pysytellen.

Ei siinä mitään, mukava kuntoilumuoto tämäkin.

Kaunista kesäkuuta kaikille!