Kultahääpäivänä.

Eilen, siis Marianpäivänä tuli kuluneeksi 50-vuotta kun TAHDOIMME.
Ajatuksena lasten ja lastenlasten kanssa juhlia myöhemmin merkkipäiväämme.
Ei ole ollut kihlajaisia, häitä, ei bestmannia, ei kaasoa, vain vaatimattomat puitteet, mutta rakkautta on riittänyt.
Naurelin että tuolla sulhasmiehellä niin työkiireitä ettei kuulemma joutanut merkkipäivänä juhlia. No, ehtiihän tuota.
Eihän ole isommin merkkipäiviä noteerattu, silti sisimmässä tunne ja tieto että välitetään ilman kukkasia ja lahjojakin.
Kuvakortin akkaa on hyvin pidetty, niin minuakin, hyvinvointi näkyy koko kehoa ympäröivinä elinkaarina, vuosirenkaina. Vuodet tuoneet monenmoista kremppaakin riittämiin saakka, mutta sehän kuluu kulkuumme.
Niin oltiin nuoria,melkein lapsia kun naimisiin mentiin .Otettu askel väliin vallan huimasi, mutta yhteiselle polullemme pyydetty SUUREMPAA TALUTTAJAA, ja apua on matkaamiseen saatu, josta nöyrä kiittäminen.
Hyvä aina muistaa että tuo elämänkumppani minulle rukousvastaus, josta tänäänkin Taivaan Isää kiitän.

Ystävysten yhteisnäyttely.

Päivä päivältä suunniteltu näyttelymme"YHTEISTÄ MATKAA" lähestyy. Monenlaista puuhaa on riittänyt,oikein paperillekin laitettava asioita, minä kun vallankin niin hajamielinen muistamisissani.
Mielestäni näyttelyn nimi sopii hyvin kun sitä yhteistä matkaa pitkään tehty Ritvan kanssa. Oltu yhteisillä kursseilla ja aiemminkin yhteisnäyttelyjä pidetty.
Tuolla Taidelaarissa hyvät senssit laittaa töitään esille.Pöytävitriinejäkin lasitöille. Siis, puitteet mitä mainioimmat.

Tervetuloa siis näyttelyymme!

Kaaoksen keskellä.

Maaliskuu jo kohtsilleen puolivälissä ja meikämummeli vain täällä kaaoksen keskellä Kaikki sitä kuvaannollisesti.
Blogituskaan ei pelitä, ei sitten kerrassaan. Kuljettava vaikka mitä kieroteitä että jonkinkaanmoista tolkkua touhuun.
Kuvapaljastus kamareissa olevasta kaaoksesta kertonee huhtikuussa ystävän kanssa pidettävästä näyttelyvalmisteluista. Monenlaista touhua ollut,paspiksiksen leikkuutakin opettelin,koska osan töistä vain sellofaaniin paketoin.
Kehystyttänyt olen naapurin ammattilaisella, hyvän työn tekeepi hän.
Ajatuksena viedä jo aiemmin akryylimaalattuja pintastruktuurikokeiluja. Tykkään ettei tauluissa varsinaisesti parasta ennen päivää.Oman kuoleman jälkeen taitavat parhaimmillaan olla. Ainakin siskoni minua lohdutti että,"odotappas kun kuolet",sitten lähtee myynti käyntiin.(Höpsis)!
Sitä ennen niitä roikotettava joskus näyttelyissä.
Kierrätyslasia on pirstottu niin että sormet sohjona. Mosaiikkisaksipurentakin ottaa nivelrikkonäppeihin.
Tuolla taustalla olevat sydämet pullopurenta sirpaleista.
Varsinaista henkimaailman hommaa kierrätyslasijalostus. Ikkunalasi koostumuksetkin niin erilaisia, ei samat lainalaisuudet tahdo päteä. Taas on totisesti käyty kantapäänkauttakurssia kerrakseen.
Mutta, mielenkiintoistahan se ainakin on, epäonnistua,,ja joskus jopa onnistuakin.
Pitäisiköhän taas käydä sulatusuunin uumeniin tutustumassa.
Kevät niin vinhaan tekee tuloaan, silminnähden hanget alenee.
IHANAA!