Maistuvaista.

"Maistuis varmaan sullekin",nämä marjaherkkuset.

Lomaviikkoomme mahtui hyötyliikuntaakin Lapin soilla, Naruskan ja Tuntsan erämaissa.

Saaliinamme toista sangollista herkullista korpihillaa. Jopa kelpaa talvella herkutella.

Nuo rasiassa olevat valikoidut yksilöt pääsevät ukkokullan synttärikakkuun.

Kakkupäivä olisi tänään, mutta tiistaina kahvitellaan kun vieraita silloin tulossa muutoinkin.

Eilinen oli kotiutumispäivä ja aamusella ukulin vein työmaalleen ja itse ampaisin ennen aamuseitsemää mustikkametsään.

Alkuun ahnehdin mustikoita kormunkoneella, mutta kormuaminen ei tuo sitä mielen rauhoitusta, jota metsäretkiltäni haen marjasaaliin lisäksi.

Toista sangollista sentään sain mustikoita ja kädet sinisiksi. Suun seutu säilyi sinerryksestä verkkohupun ansiosta. Siistiä!

Testauksessa uusi ötökkäpusakka, joka pohjoisesta ostettiin.Olipa oivallinen suojavaate kun mättäässä olevaan ampiaispesään törmäsin ja tosi kiukkuiset siivekkäät suorasuuntauksen kohdistivat kimppuuni.

Kelpaapi nyt marjastella, saa sääsketkin soittaa inistellä minun puolestani kaikessa rauhassa.

Jos vielä hirvikärpäsetkin loitolla pysyvät niin olipa oikea hankinta tuo ötökkäpusakka.

Marjastus mielelleni mielipuuhaa, "kruppi" toisinaan toista mieltä.

Sallatunturin lomaviikko.

Täällä Sallatunturin rinteellä Sallan tähti lomaosakkeessa ollaan ensimmäisellä lomaviikollamme.
Sorruttiin Holiday Clubin viikko-osakkaaksi ja eihän tämä nyt hassumpaa lainkaan.
Vuosi takaperin lomaviikkoa Saariselällä vietimme ja silloin oli luonto ruskaväreissään.
Nyt haavelimme lomaviikollemme lakkasoilla tarpomista.
Sitä haavetta tänään toteutimme Tuntsan erämaassa.
Hah,hah, haaveita on moninaisia, siellä itikoiden syöttinä, 26 asteen helteessä. Ilmankos noita nevojen aarteita hikimarjoiksi nimitetään.
Kyllä himomarjastus huomenissakin suolle suunnan näyttää, otetaan OHOVIA riittävästi mukaan ja toivotaan itikoiden hajuraon päässä pörräävän.
Suokävely sopivaa jälkikuntoilua pyhäpäiväisen Pyhätunturin kurukierroksen kipeyttäneille pohjelihaksille.
Pyhän kasteen ,ja Karhun juomalammen ,pitkospuurappuset oli kiipeilykoitos tällaiselle nitromummelille, muistaakseni 460 rappua.
Liki kymmenkunta kilsaa kierros kerrytti, joten paikallaan oli Karhunjuomalammella makkaranpaistopiknikit porukalle.
Kyllä minä meikämummelille sanoin keikan jälkeen, HYVÄ MINÄ!
Jos poutia pitelee niin luulen että jatkossakin keikkaa pukkaa.
Kuvitan näitä matkakertomuksia kotiuduttuani, en tällä "firman"koneella nyt tätä kummempaan kuvaukseen kykene.

Purppurahappomarja.

Maasta se pienikin ponnistaa, saapi sanoa kun seuraan pikkiriikkisten pensaitteni kasvupinnistystä.

Niin olivat kuin pienoisia mustikanvarpuja, puutarhakaupasta hakiessani. Pikkunäteiksi myyjätärkin ne luokitteli.

Kannatti niitä jälistää, vaikka tiukkaa teki löytää. Kodin Terrassa oli juuri ne 10 kpl jotka tarvitsin.

Tykkään että väribalanssi toimii, vai mitä olet mieltä?

Kukitusta.

Silmittelin kameran kanssa kukkasiani ukkossateen jälkeen.

Selvästi virkistäytyivät kun taivaan kastetta saivat.

Niin surullisen näköisiä illoin päivän paahteen jälkeen olleet, että itseänikin vallan nolottanut niiden nyyryäminen.

Kameran silmin sensuroin surkeudet penkistä pois. Paljon olisi petraamista puutarhuroinnissa.

Edellinen emäntä noita perennoja istutellut, enkä nimiäkään oikein muista, vaikka kertoili ne minulle, olisi pitänyt kirjata muistiin.

Joitain kukkasia tupariksi saatiin, ja ne ilahduttaneet meitä pitkälle kesään. Kiitokset vielä kukittajille!

Heikuin, keikuin..

Aloitin blogiheinäkuuni "Heikun,keikun heinäkuussa", ja niissä merkeissä mennyt kuluva kuukausi, ainakin näihin päiviin.
Aikamoista hulabaloota ollut ohjelmointi, ja olenkin joutunut huomaamaan että nyt nollattava pollaa.
Niin monenmoista typeryyttä tullut tehtyä ettei kertoa kehtaa. Sen vaan sanon etten kestä hektisyyttä heinäkuun helteissä.
Muistutus hiljentäminsen tarpeesta tuli, kun omiin jalkoihini kompastuin pystyttäessäni lapsenlapselle leikkitelttaa pihamaalle.
Siinä pystytsoperaatiossa minulla pikkukirves kädessä jolla pystytyskapuloita veistelin ja junttasin niitä maahan. Aikamoista täpinää pikkuherran kärsimättömänä odotellessa vierellä että nouseeko se teltta vai ei.
Siinähän mummeli teltantappiin lipsukengissään kompastui ja kerralla heikun, keikun mahalasku.
Kirves suhahti korvajuuresta terä edellä ja arvaatte säikähtymiseni.Olis voinut korva irrota tai naamataulu haljeta,huh, huh.
Kyllä kiittimeni ristin varjeluksesta, ja luasin mielessäni vauhdin hiljentää.

Kesäilta Ohtakarissa.

Ohtakarin taideleirillä yritin herätellä pitkään paussilla ollutta pensselöintiäni.

Jotenkin jumiutunut tunne näin pitkän tauon jälkeen, toivon kuitenkin että vielä pääsisin tuttavuuteen akvarellaamisen kanssa.

Yllä oleva tilanne on viimekesäisen iltavalokuvauksen annista yritetty ikuistaa akvarellipaperille.

Kyllä Ohtakarista maisemaa löytyy ja värityksiä joka vuorokauden aikaan.

Kuvataideleirillä Ohtakarissa.

Taas saimme kauniissa kesäsäässä viettää akvarellikurssia Ohtakarissa.

Opettajana meillä tait.Esa Tiainen.

Aina yhtä antoisa kurssi ja elämys olla meren äärellä, ihailla Luojan luoman paletin värikirjoa.

Merikin niin monisävyinen päivän mittaan.

Siksikö siellä aina niin hyvä olla, kun äärettömyyden tuntu taivaan ja veden horisontissa.

En väsyisi kuuntelemaan laineen laulua ja tuntemaan merituulen vilvoitusta ihollani.

Ylläolevista kuvista näemme tarkkaavaiset kurssilaiset seuraamassa opettajamme työskentelyä, jossa taas ikuistuivat nuo vanhat verkkovarastot ja kalastajien rantamökit.

Lasitöitäni Kruunun Makasiinissa.

"Monta tarinaa" on Kälviän Kruunun Makasiinissa meneillään (1.7-11.7.2010)olevan taidenäyttelyn nimi.

Monta tarinaa on kerrottavana näillä vanhoilla ikkunalaseillakin ennen uutta muotoilua.

Vanhan myllyn toisessa kerroksessa on"Sinikan soppi",jossa esillä nämä sinisävyiset ja muunkin väriset vadit.

Tiukkaa näyttelyaikataulu teki minulle uusien työtilajärjestelyjen vuoksi.

Jotain sentään sain esille.

Nyt minulla oivalliset työtilat, josta ilomieli.

Tummat lasivadit.

Tällaisia tummahkoja lasivatejani siinä telineissä kyljittäin.Musta/kulta pigmenttiä oikealla olevassa,

keittiökäyttöön tarkoitettua alumiinifoliota toisissa, joka käyttäytyy poltossa yllätyksellisesti.

Näyttelyn lasikoruni.

Vanhan myllyn jyväsiiloaukkoon rustasin vanhasta ikkunapokasta verhoilemalla kaulariipustelineen.

Siinäpä nyt koruseni killuvat näytillä.

Toivottavasti joskus jonkun kaulassakin.

Grafiikan "Monta tarinaa".

Grafiikkakuvin "Monta tarinaa" kertomassa Kruununmakasiinin seinillä ovat Eeva Huotarin ja Riina Rauman herkulliset grafiikantyöt.

Vanhan myllyn kolme kerrosta on täyttynyt taidevalokuvista, grafiikasta, keramiiksta ja lasitöistä.

"Monta tarinaa"

Esillä olevissa Keratiimin keramiikkatöissä, jotka ovat Kälviän Kruununmakasiinin näyttelyssä "Monta tarinaa"(1.7-11.7.2010 ), tulee oivasti esiin myllyn henki.

Itselleni esineistä heti hahmoittui tarina jossa pariskunta tuo nöyränä jauhettavaksi Jumalan viljaa.

Vanhat myllytontut seuraavat hiljaa taaempana tulijoita.

Erittäin paljon ihania keramiikkatöitä esillä.Kannattaa todellakin käydä näyttelyssä tutustumassa "Moneen tarinaan".

Heikun, keikun heinäkuussa.

Inge Löökin mummeleilla riittää lystinpitoa.

Minuakin heinäkuun alkupäivät ainakin hektisesti heikuttaneet ja keikuttaneet.

Monenmoinen "kyldyyri"(kulttuuri) täyttää päivät. On Kokkolan kesäviikot, Meijän Käläviä päivät,monenlaisine näyttelyineen, ja muine ohjelmineen.

Kälviän Kruununmakasiinin "Monta tarinaa" näyttelyyn viime tingassa sain lasisulatuksiani ja riipuskoruja tein Valtakunnalliseen Evankeliumijuhlaan lähetystyön myyntipöytään lähetyksen hyväksi .

Mummelikuvakin kertoo keikutuksista, tietsikkani takkuillut

monella muotoa,vai ovatko vain omat pasmat sekaisin,kun aiempi kuvakäsittely ja blogiin siirto ei onnistu, nettiyhteyskin katkeilee joten häikkää johdossa, koneen tai pääni.