Pikkupesät teepusseille.

Lasinsulatusverstaassani ollut hiljaiseloa, päiväni täyttyneet muilla toimilla. Kuitenkin uunini uumenista kaivoin nämä pikkuruiset teepussipesät.

Syysmyöhäällä, ennen lumen tuloa keräilin erilaisia lehdyköitä ja laitoin lasien väliin prässiin. Nyt kevätkorvassa lasipinon alta paljastuivat ja kokeilin näihin pikkupesiin ketohanhikin koristeellisia lehtiä.

Yllättivät minut iloisesti sulatuskäyttäytymisessä. Tulevan kesän koitteessa keräilykorini täyttynee monenlaisesta Luojan kauniista kasvannosta. Taas totesin kantapäänkauttakurssillani että OPPIA IKÄ KAIKKI.

(Tukiopetus tarpeen taas meikämummelilla tässä blogituksessakin. Kuviani en saa entistä polkua pitkin sivulle, en sitten "kirveelläkään" eikä ymmärrys riitä ongelman ratkontaan. )

Väliin villaistakin.

Lasitöiden lomassa iltaistunnoissa yhäti puikot kilkanneet. Olkapäiden olisi oppositiossa parempi olla, vaan kun ei kädet helmassa osanne istuksia niin langanloppuja jalostelen lämmikkeiksi.

Alkamiani ensi joulun lahjaneuleita jo jaoin kassittain purevaan pakkasaikaan, joten ahkeroitava edelleen ettei pukinmuorin pussi tyhää täysi taas joulunalusaikaan.

Vielä maisemissa hanget korkeat nietokset, joten neuleilu sopivaa. Kevään, kesän koitteessa kuviot muuttunee, pihapiirin puuhastelut silloin ajankohtaistuu.

Keväänvihreää.

Ylläolevassa keväänvihreää ja joulunpunaista.

Otin kaksi kuvausta vadeistani. Ylemmässä kollaasissa joululiina vatien alla antamassa kontrastia kuvioihin.Vaaleaa alustaa vasten erinäköinen ilme.

Keräsin keväänvihreää väripigmenttiä vateihini. Lisävärejä tilauksessa.

Aina oma mielenkiintonsa kuika värit sulatuksessa kuvioituneet. En haluakkaan kuviopakotteita, luontukoon uunin uumenissa tahtonsa mukaan.

Lainalaisuus kuitenkin lasijutuissa ankara. Yksi iso vati sirusina, näköjään eri lasilaatuja laitoin päällekkäin. Ei vetele tuollainen huolimattomuus. Kantapäänkauttakurssi taas kerran huolellisuutta opetti.

Viherrystä ,viherrystä kovasti kaipailen, vielä kuitenkin hanget, korkeat nietokset.

Sunnuntain aamupalalla.

Varhainen sunnuntai aamun vieras, tai tuttava vallan tämä Oiva Oravainen. Tuli kurkkaamaan taas tarjoiluani ja totesi että sama ruokalista kuin arkiaamuinkin.

Hyvästi näytti kuitenkin maistuvan auringonkukansiemenet.

Oikein kadehduttaa ruokailijan ketterä agrobatia.

Söpöliinihän tämä tuttavavierailija, mutta,, mutta,, aikamoisen röyhkeä rohmottikin.

Vielä menettelee, mutta kunhan lintupönttöasukit pesäpuuhastelunsa alkaa, tekisi mieli oravaiselle kieltotaulu laittaa ettei asiaa lentävien reviirille.

Koputtamatta kurkkii pesiin ja yrittää peremmälle vaikka ei mahdukkaan.

Ei ole Oiva Oravaisen käytös korrektia kesän tullen, ei.

Tuiman talven taitteessa tuolla takapihalla vallan hiljaiselo vallitsi, tuntui että ovatko kaikki siivekkäätkin paleltuneet. Nyt kevään koitteessa elämä lintupuun lähistöllä virittyy ja sitähän mukava seurata.

Pullokukkaset.

Kevään enteet ilmassa. Ruukkukukkasilleni vaihdoin uudet mullat ja sulatusuunista tuli ulos myös näitä pullokukkasia .

Minulla eläinlääkärin kanssa diili tyhjenneistä lääkepulloistaan.

Täytän niitä värillisillä lasisiruilla ja sulatus kukittaa niinkuin kukittaa. Arvoitus aina millaiset kukkaset aukeaa.

Nailonsiiman laitan ripustimeksi ja ikkunaryhminä pullot kukkii auringon loisteessa.

Ei hassumman näköisiä kierrätyskukkasiksi.

Uutukaiset pullavadit.

Sain eilen uunistani uutukaiset pullavadit.

Mikä ettei näihin voine muutakin laittaa kuin kynttilöitä. Tätä vatimallaia moni ostanut tv-kapulan kodiksi.

Tarjoiluvatien värit sopivat kattaukseeni eikä tarvitse "sen seitsemää sorttia ",ollakaan kun persoonalliset tarjoilulautaset.

Siinä tuo sulatuksen mielenkiinto kun uunin avaus aina ylläri. Arvoituksensa aina kuinka värit käyttäytyneet. Multi Pen väri viiruja lasille vetelin ja tuollaisia tuhatjalkatoukkia ja Muumi maailman hattivatteja uunin uumenissa 740 asteessa muhi.

Uniikki vateja nämä, samanlaisia ei saa tehtyä yrittämälläkään.

Samoista vadeista tässä kaksi eri kuvakulmaa.

Nauravat naiset.

Apeus oikein aikoi asumaan reviirilleni, joten kaikki ilostuttamistoimet piti panna kehiin.

Ihanat ystävät avittivat masismontusta vetoapua antaen.

Voimaannuin liikenteeseen lähtemään, kävin hengellisessä konsertissa ja Sanan kuulossa.

Luojan aurinkokin näin keväänkorvassa naurullaan nostaa ilon pintaan.

Hain varastosta noita kiekkonaisia nauramaan seinälleni ja muistuttamaan hymynaaman vaikutuksesta kanssaeläjiin.

Noita naamoja olikin hauska tehdä vaikken henkilökuvamaalari olekkaan.

Muuhunkin maalaamiseen päteisi iloinen ja rento ote, nämä naiset nauravaiset siitä muistuttaa.

Kuvia Kaustisen kurssilta.

Ylläolevat asetelmat tekeleitä Kaustisen akvarellikurssilta.

Opettajana meillä Esa Tiainen. Näitä Vionojan kuvataidelinjan lyhytkursseja mahdollisuus hyödyntää muidenkin kuin varsinaisten linjalla opiskelevien.

Lyhytkursseja monelta taidetekniikan alalta. Pastellimaalauskurssikin kovasti kiinnostaisi.

Ylempi asetelma valööriharjoitelma, sama alemmassa kuvassa väreissä.

Puuvalmiit kehykset maalasin krakleeraten akryyliväreilläni.

Opinkohan koskaan kevyempää sivellinkäyttöä. Sen harjoittelua opettajakin suositteli.

Hänelle huokaisin ettei taida onnistua ennenkuin "sutijakin" kevenisi. Sehän sitten vaatii aikaa ja sinniä.

Katsotaan, vaakaa ja tulevia kuviani.

Vanha maakellari.

Kellarikuvat mielessäni, edellinen taltiointini talvinen, tämä kesäkuva.

Iän karttuessa lapsuusmuitot palaa voimakkaina mieleen, tunnetilat, tuoksumuistot muunmuassa.

Runoriimi tällekin kuvalle syntyi, esillä myös SinikkaHelenan galleria sivulla.

"Mielessä lapsuuskesän muistot,

vihreät niityt, lehtevät puistot.

Kätkössä rinteen, kellari kivinen,

aukosta kurkimme tuoksuja tuntien.

Tänään on kellari kattoa vailla,

maisemat muuttuneet lapsuuden mailla.

Tuoksutkin tuuli mennessään vienyt,

muistojen haikeus läsnä lie nyt."

Kevättalven tuntua.

Ylläolevat kuvat Kaustisen Akvarellikurssin tuotoksia.

Ylimpänä olevaa aihetta suunnittelin pitkään enkä uskaltanut tarttua toimeen ennenkuin opettaja rohkaisi.

Itse otin kuvan Onnenkoskesta joskus sukulointimatkalla Etelä-Suomessa.

Tämä jykevä ja vanha silta sijaitsee Porin Ahlaisissa. Lampijoki tuossa koskena virtaapi, värjäten jääsohjonkin ruskeaksi.

Vedenväristä väittelyä tässä ollut, mutta juuri tuo ruskea sohjoväri valokuvauksellinen.

Vaikuttaisikohan Porinseudun teollisuuskin veden väriin, tiedä häntä.

Pihakellari jo aiemmin ollut blogisivullani, silloin paperipalana, nyt puettu paspikseen ja kehykseen.

Lasitettu taulu kinkkinen kuvattava, heijasteita jos jonkinmoisia, studio olosuhteet kaipaisi ja tietty taitoa.

Kevättalven tuntua aistittavissa töissäni, kellaritaulussa vielä vahvat lumikinokset, mutta harakkatanssi kertoo kevään koitteesta.

SinikkaHelenan Galleriassa runoriimit kuvien mukana.