Joulutervehdykseni.

Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto!
Joulun Siunausta ja Menestystä Tulevaan Vuoteen
teille blogiystävät!

Joulunalusaikaa.

Heipat teille!
Hiljaista on ollut ainakin täällä blogirintamalla. Kaamosmasennusko lie vaivannut, näköjään.
Tosi se, että mollissa mieleni madellut ja jo huokauksiakin tuonne taivaisiin heitin että jostain valovälähdyksiä lähetettäisiin. 
Aina ei edes kehtaa paljastaa masistaan kun ei mukamas mitään syytäkään siihen. Siinäpä se, masis sellainen että joskus tulee kutsumatta eikä edes käskemällä lähde.
Huokaukseni kuultiin, taas kerran!
Nuorimmat lapsenlapset viikonloppuna mummulassa ja ajankuluksi keksittiin taas lääkärileikit.  Oikein kirurgeja olivat. Lauatai-iltavuorossa mummelipotilaalle piti tehdä jokin pika-hätä-leikkaus. Vaan potilaspa pyysi että jääsalvaa kipeään lapaan laittaisivat. Siinä toinen kirurgi nosti puseron helmaa ja kumpainenkin henkeä pidätellen totesi että onpahan läskiä. Minulla kun syvä notko alaselässä ja sitä läskiä sitten liiankin kanssa, niin tohtorit totesivat, oikein kirjasivat kansioonsa että tällä potilaalla on pakarat jo selässä...
Ole siinä sitten  nauramatta noiden totuudentorvien kuullen..
Sunnuntaiaamuna tietysti jatkettiin isommassa leikkaussalissa, joka meidän makkariimme perustettiin. Meikämummu potilaana keskellä parisänkyä ja kaksi kirurgia hääri ympärillä tehden tutkimuksiaan.
 Rekvisiittaa ja instrumentteja paljolti. Vaarin valkopaidat lääkäritakkeina, mummun suojalasit ja hengityssuojaimet lasipajasta varusteina, siltä varalta että jos veri roiskuu kun suurta leikkausta tehdään. Nuorempi kirurgi maskina hengityssuojainta kokeili, vaan totesi ettei henki kulje. Laitetaanpa tämä kuonokoppa potilaalle ja rauhoittavaa sen kautta. Toinen kirurgi ultras kättäni ja totesi että siinä suuri syöpä. Eivät enää uskaltaneet puseron helmaa nostaa kun sitä läskiä liialti.
Kollegapari pohti siinä tutkimuksen yhteydessä syövän syntyä, nuorempi kirurgi arveli että syömisestä syöpä saattaa syntyä. Kuiskuttelivat hienotunteiseti ettei potilas vain narkoosin läpi kuule arviointejaan, totesivat että tämä potilas ainakin on syönyt, näkihän se jo illalla.
Silloin mummelipotilaan pokka petti ja kuonokoppa lensi naurunpyrskähdyksestä, ja nuorempi kirurgi hätääntyi, hertsileijaa, hertsileijaa, taisikin mennä rauhoittava sijasta ilokaasua tuon maskin kautta .Pian piikkiä,pian piikkiä ja lisää rauhoitusta. 
Voi tuota nykylasten tiedon määrää,,ei voi kuin ihastella. Iloiten ihastella masennuksen karkoittajia. Mummelia niin  naurattanut heidän toilauksensa. 
Joulunaikaan ovat tulossa ja "lasaareetia" jatketaan. Käyn kirppareilta etsimässä lääkäritakkeja ettei vaarin juhlapaidat tärvelly kun rintataskussa kuulakärkikyniä rivittäin potilaskansioon kirjattavia tietoja varten. 
Nyt siis moninaisiin jouluvalmisteluihin iloisella ja valoisalla mielellä!

Ikkunalasien uutta elämää.

 Vihdoinkin pääsin varastoverstaalleni puuhastelemaan. En sitten kevään olekaan lasia leikellyt.
Tein muutaman uuden muotin joissa isommat alat erilaisille tarjollepantaville,saapihan noita pitää esillä vaikka vain koristeenakin.
Aina yhtä yllätyksellistä sulatusjutut, siinpä siis viehätys piileekin.

 Näihin kanttivateihin voipi vaikka kahvikattauksen laittaa, kääretorttua ja pipareita mukavasti sopiipi.Itselläni omatekemät pullalautaset ja huumorihöysteenä olenkin sanonut ettei sen seitsemää sorttia tarvitse ollakaan kun on omatekemät lautaset.
Nämä kuvat otin vadeista suoraan ylhäältä.
Siellä se on uunissa sulatus meneillään parhaillaan ja taas riittää jännäämistä.

Kairoksen kurssikuvia.

 Tässä muutama Kairosmajan kurssilla maalaamani ruskataulu. Oli siellä kurssiviikolla niin mahtava ruska etten aiemmin sellaista väriloistoa olekaan päässyt taltioimaan.

"Loistoa Luostolla".
Ruska loistaa,
värit toistaa,
Luoston kirkasvesilampi.
Täällä oisin,
jos vain voisin,
ihailisin Luojan luomaa.

"Syyssuolla"
Pilvet punerrusta purppuroi,
suomättäikkökin värein kirjavoi.
Suuremmoista ruskavärein suloa,
ihailemme ennen talven tuloa.

"Kiireettömyyden keskellä".
Tänne kaipaan hiljaisuuteen,
ajatusten avaruuteen.
Lapin luonto hoitaa meitä,
hektisyyteen eksyneitä.
Täällä kiire kaikkoaa,
sisin täyden levon saa.

Nämä aatokset ja nämä mietteet, ei lainkaan hullumpia kokemuksia Lapin lumossa.

Syyssävyjä sateessa.

 Tämä Purppurahappomarja jaksaa ilahduttaa kesän kaiken, syysävyissään vielä panee parastaan. Tästä, jos jostain, olen ollut kiitollinen.

 Jalokärhökin ehti kukkiinsa ennen talven tuloa. Oi, oi, saisinpa se talvetettua. Jemmassa on sellaista suojaturvetta jota talvisuojukseksi mainostettiin. Sitäpä sitä juurelle.Talvisuojausvinkkejä myös vastaanotan!

 Ruukkuihin sommittelin syysasetelman.Pelargoniat terassilla katon alla odottamassa talviteloille vientiä, siinä niin innostuivat kukkimaan. Sadehan niitä riepuraukkoja piiskannut koko kesän, ei ihme että mieltään osoittivat.
Ensi kesälle keksittävä muuta ruukkukukkaa. Ehdotuksia vastaanotetaan.
Kukkasten kestettävä paahdetta ja sadettakin, jos ensi kesäkin samanmoinen, toivottavasti ei!
Pikku hiljaa syystyöt pihatsulla kondiksessa, kukkasipulit vielä maahan, senjälkeen meikämummeli muuttaa sisähommiin.
Mieluisaa myöhäissyksyä ystäväiset!

Anoppilogiaa.

 Vaimo.äiti mummeli ja anoppi tässä taas täytti vuosiansa ja jälkipolvi monin muodoin muisti"sankaria". Huomauttivat ikääntyneen harrastuksista noin niinkuin hienovaraisesti..Tuo minun "ainua kaveri" ei ole feissarissa, joten likilivenä hänelle lempeäni leiskutan.

 Anopin roolikin tuli esiin Maija Paavilaisen opaskirjan lehdiltä.Tai ainakin yritän mennä itseeni ja ottaa opikseni.

 Sillä, oppiahan ikä kaikki. Monia kurssejakin minulla meneillään, joten tätä arkielämän opetteluakin tulee vaalia.

 Humoristisia kannanottoja Paavilaisen kirjassa, mutta todellakin, totta toinen puoli.
Ainaista taiteilua tämä vanheneminenkin ja jokainen meneillään oleva rooli uuden oppimista ja entisen analysointia.
Jos paljolti harrastaa muutakin kuin läheisiään, sisikuntaa syyllisyys jurnuttaa että laiminlyönkö omiani.Lohduttaudun kuitenkin sillä että silloinpa en tuppaudu liikaa nuorten asioihin.
Olen luvannut olla heille tarpeellinen tarvittaessa,riittäähän se?!?

Viimeinkin Lapin terkkuja!

 Viimeinkin muutaman sanan tervehdys Pyhätunturin ja Luoston maisemista. Akvarellikurssimme ajoittui mitä värikylläisimpään aikaan. Kairosmajan Tervahovissa maalailimme, maastossakin tottakai. Kameralla kylläkin enmpi tallensin kuvia, niistä myöhemmin hyvä yrittää sivellintaltiointia.

Soutajatunturi siellä sumun seasta siintää. Kuvattu Kairoksen ranrasauna laiturilta.
Oikeapuolinen kuva Luostolta ja vasemman näppäsi ukkokultani,en nyt osaa paikantaa. 
Paljon olisi kuvia ja kerrontaa kurssiviikolta vaan niin totaalista takkua tämän blogittamisen kanssa että olkoon tällä kerralla. Koottava kärsivällisyyttä uusiin yrityksiin taikka mentävä kurssitukseen  tämän tiimoilta. Voipihan olla että tökkii vain tuolla omassa nupissa..
No, kuitenkin, kaikitenkin, hyvät teille!

Arjen ohjeistusta.

 

 

 

Hyvää

 

syksyä teille blogiystävät!

Syyspihalla.

Taas oli haettava entiset tukisukkahousut ensihätiin Pirja puulle oksankannattajiksi.
Kovasti on hedelmällinen pikkupuu vaikka raajarikko onkin. Puput tärveltäneet päärungon niin että oli katkaistava. Täytynee sadonkorjuun jälkeen laittaa kunnon tukiseiväs johon jo asiallisen sidontalangankin ostin.  Muutama omenahyve jo herkuteltu syksyn sadosta.

Ennättipä sentää lumikärhökin kukkaan, vaikka keväällä kaariportti vasta tehtiin ja kärhöntaimet sai satikutia pikkupoikien kiipeillessä porttipienoilla. Luulivat että vaari heille kiipeilytelineen tehnyt. Kovasti kiittelivät että samanlainen on leikkipuistossa. 

Hyvä että portista oli iloa pikkumiehillekin.

Palloilua.

 Pitkin kesää keilapallot pyöriskelleet varastossa. Viimein sain aikaiseksi kaakelimosaiikit ja käytöstä poistetut pallot jalostukseen.
Tämä harmaasävyinen pallo kukkaruukkutelineessä terassilla.

 Tämän kolmen ruskeasävyisen palloteoksen kiikutin kiveyksen päähän. Vasiten soramontulta kävin valkkaamassa pikkupyöreät tuohon valettuun jalustaan.
Pallotteluinto tarttunut moniin ystäviinikin, sanoneet, tahtoo tuollaisen. Sielläpä kukin nyt itse tykönään kaakeleita leikkelee ja varmaan tulee hienoja juttuja.
Hyvää syyskesää kaikille blogikavereille!

Avoimet pihat.

 Tänään olikin mielenkiintoista ohjelmaa kun saimme tutustua alueen avoimiin pihoihin. T'mä mielenkiintoinen kohde oli Kälviän (Kokkolan) Ruotsalossa.
Talon emäntään tutustuin talvellisella kuvaveistokurssilla.
Paljon oli silmäruokaa pihapiirissä. Puhutteli niin tuo talokin, samanmallisessa lapsuuteni vietin.

 Paljon oli erilaisia kasveja, kertakaikkisen paljon,erikoisuuksiakin näihin vyöhykkeisiin.

 Siinäpä iloinen emäntä iloisesti pihalla. Isännällä myös samainen t-paita päällänsä. Missähän lie kuvaushetkellä olikaan, varmaan innostamassa muita miehiä pihapuuhiin.Jättimäisiä päärynöitäkin kasvoi puutarhassa.Posliini-ja lasimosaikkikuorisia nämä hedelmät.

 Ihana on tämäkin tulppaanikukkanen, kerrassaan mainio.

 Tämä on aivan IHKU!

 Tähän koristeraparperiin ihastuin. Haluan ensi kesäksi omiin mosaiikkiruukkuihin tällaisen. Pelargoniani sade mädätti kun vielä kastelukidemultaa laitoin luullen paahteessa kukkaseni olevan.

 Monet vuodet on pihapuutarhuri  kuvanveistoa harrastanut. Kaikkiaan parikymmentä eri kokoista patsasta löytyi pihan eri kulmilta.
Olisihan noita kohteita Kokkolan liepeillä ollut muitakin vaan en ehtinyt muualle.
Tämä kohdekin oikein hengästytti monipuolisuudellaan. Jotkut ne osaa ja jaksaa.
Hienoa!

Kuvia Sallalomalta.

 Kitkajoen koskissa kuohuu. Oli siinä vedellä kiirettä kerrakseen. Sateiden ansiosta uoma  täynnänsä  vatkattavaa vettä. Kalamiesten oiva apajapaikka viuhutella virveliä.

 Kyllä Kiutakönkäälläkin kuohui. Aiemminkin köngäskeikka tehty, mutta ihailtavaa riittää joka kerralle.

 Voi se vesi peilityynenäkin olla. Mahtavat heijasteet tässäkin. On nyt maalausaiheita mummelille.

 Oulankajoen kanjonikierrokselle en uskaltautunut. Nousuissa niin napattava nitroja, joten jätin ukkokullan ihailtavaksi nämä mahtavat maisemat.
Ollapa nuorena mahdollisuus näihin retkiin, mutta elämä sellaista että silloin kun kykyä ja kuntoa, ei aikaa. Nyt aikaa, mutta kyky ja kunto nitrojen varassa.

 Ihana sammalnotkelma tässä, sadesää syventänyt värin ja pehmeyden.

Aamukävelyä pihamaalla.

Kutsun sinutkin kanssani aamukierrokselle pihamaallemme. Pihaan tullessa vasemmalla ovat nämä risutötteröt joiden sammalia harakat yöaikaan kääntelevät, kivet sentään saa olla paikoillaan. Seiväskolmiossa tuohi ja käpykukkaset sateella supussa, aurinkokelillä aukenevat. Korennot autokatosseinustalla lentelee entiseen malliin.  Lakastuvan Sinikka luumupuun osan tökkäsin tekemääni turvebetoniruukkuun ja oksille lennätin risulintuja. Noita veltostuneita "Seitsemää veljestä"ryhdistin harjateräksellä ja harmaantuneet risut sävytin valttigolorilla. 
Mietin että sama saattais auttaa minunkin ryhtiongelmaan ja harmaantuviin hiuksiin.

Tämä pienoinen omppupuu panee parastaan, niin täpösen täynnä raakileita että itse harventelee tuotostaan. Sanoivat oppineet että puu niin viisas että suorittaa säännöstelyn sadolleen.

Omppupuusta oikealla tämä kivikkoryhmä jossa lilakutat kukoistuksessaan, Nimeä vaan en häpeäkseni muista, joskus kuullutkin, vaan en nimikirjoittanut. "Sokea Reettakin" siellä lymyää marjakuuseten katveessa.

"Kahlitut kivet" jämäkkyydessään eivät jää huomiotta.

Tuon suuren raparperilehtialtaan kyyräsimme takapihalta etupihaan suihkualtaaksi lasten pyöreällä liukurilla. Aika liukkaasti liikkui.
Suihkua vaan pidettävä noin pienellä, muutoin vesi valuu reunoilta. 
No, rauhoittava ääni liristäkin lähtee.

Purppurahappomarjat noin kasvaneet siitä mustikkavarpuasteelta mitä olivat istuttaessa.

Kiekkopolku viekin meidät takapihalle. Taustalla ukkokullan tekemä portti, jossa lumikärhö jo kivasti kiipeillyt. Nuppusiakin mukavasti siinä.

Tämän levähdyskeitaan tein takapihalle. Lattialaatoitus noita minkkipesän aukkokiekkoja jotka valttigolorilla käsittelin Värjäys vielä tuore tuossa, "lattia" elävöityy kiekkojen kuivuessa. Saumauksessa hiekkaa. 
Rouhevan ruosteisessa tonkassa pöytäkantena valettu pyöränvanne jossa kaakelimosaiikki. Pasuunakukka tuolla taustalla .Ensi kesäksi jotain kukkaisaa turvaverkkoa sivustalle keksin. Ruukkuihin jotain köynnöstävää, joka suojaa sivullisten katseilta kun minä laiskottelen ja lierihattupäisenä luen romaania..

Takapihan lepopaikalta saan seurata perennapenkin kasvua ja kukintaa. Huomaan että viimesyksyinen kaivuu-urakointi kannatti, kukkaset voi paljon aiempaa paremmin.

Olettehan samaa mieltä?