Pihalla.

Pieni pihakierros kameran silmin, uuden tietsikkani testausmielessä.
Teidän blogikaverien kukkaloistoa ihaillessani häpeilen omia otoksiani.
Nyt meillä kaksi traktorikuormallista hyvää multaa, niin että jospa tulevaisuudessa minunkin pihallani kukoistaisi
Perennapenkki odottaa kaivuumiestä ja juurimatottajaa, senjälkeen uusintaistutus.
Laitan oikein välikarsinat etteivät leveile kurittomasti.
Tuossa kollaasikuvassa villiviini jo eka kesänä valloittaa kiertotilansa.
Vielä pilkistää pullokukkaset verkonsilmissä.
Verkotusta muuallakin, kolmiot sepelijemmana, mutta silmä jo tottunut niihin että olkoon.
Tonttireunusta tuo mullos, sinne sellaisia huolettomia hulivilejä istuteltu, viihtyköön jos ovat viihtyäkseen.
Vuorenkilpi minun lemppari, ei tarvinne isostikaan huoltoa. Mehitähtiä myös kivillä ja kannolla, peilaava linnun kylpyallas myös kiven kulmalla.
Mietityttää että mahtaako linnut peiliallasta vieroksua, aikapa sen näyttää.
Tämän uuden tietsikkani kanssa nyt sinunkauppoja hieron, vanhan tutun ukkonen rikkoi.

Ei ole uuden oppiminen helppoa. Jonnekin seniorikurssille syksyllä mentävä, ei tästä muutoin mitään tule.

Syys se saapuupi, putoavia lehtiä nurmikko ja metsät keltaisenaan. Voi, voi, vastikäänhän kesää kaivattiin ja tuntuu että se vain vilahti.

Petonivaluja pihallemme.

Nämä sydämen malliset petonilaatat valoin raparperilehtiaihioihin.
Miniälläni super suurta mietoa raparperiä jonka lehdet käytin muotteina. Hyödynsinhän koko kasvin, varsista ihanaa mehua, sitruunalla terästettynä ja vichyä lantrinkiksi niin jopahan on janojuomaa. Raparperisosettakin tein joten hyötykäyttöön kaikki.
Minulla olikin mahtavat senssit tehdä laattoja. Miesväki viime kesänä rakensi ja sementtisäkkejä jäi jemmaan. Ukkokulta haki hiekan ja vesipistekin liki, niin ei kuin tuumasta toimeen, olinhan vuosia jo tuumitellut tekemistä. Sai siinä vatkata pruukia useammankin satsin. Ei kannattanut sementtimyllyä vaivata.
Yli kolmekymmentä laattaa tein yhtenä päivänä ja pikkuisenverran mummeli oli "könttyrässä" urakan jälkeen.
Oma oli urakkansa maahan upottamisessakin. Mies näytiksi alkuun kaiveli niitä ja minä jatkoin ,halkaisten heti ensimmäisen upotuksen. Taisi olla painorajoitus laatassa. Turkistarhalta sai raudoitteeksi verkkopaloja mutta oliko lie hätiköintiä raudoituksessa, kun ei painoani kestänyt.
Monestikin olen surkeillut perennpenkkiäni, jo laattojen kaivuussa näki kuinka tiuhaan koivujuuristoa maassa, kaiken kosteuden kukkasilta imaisevat.
Laattojen saumaus vielä vaiheessa, valkoapilaa kylvin saumoihin, toivon mukaan itääkin. Jos kukkaset ei kukoista, on ainakin käytävä komea.

Tämän vesialtaan tein kolmesta supersuuresta lehdestä, neljäs pikkulehti apuna tuossa etualassa. Olisi jäänyt turha lovi veden liristä.
Tuttua minulle turha touhukkuus, teen ensin, ajattelen jälkeenpäin. Kun allas kuivui, harmittelin, miksi en lehtikuviota laittanut alapuoleenkin. Korjausliikkeenä uhrasin kokovartalopeilini, minä kun en peilien kanssa väleissä. Ostin saneerauslaastia ja mosaiikkipaloilla päälystin vesialtaan.Altaan pohjallakin peilipaloja.
Liki 80 litraa vettä kupposeen mahtuu.
Muutamia linnunkylpyaltaitakin tein ja niihin lasimosaiikki myös. Saattaapi olla että pienet linnut vierastaakin peilailua, harakka näyttää ihailevan itseään, nehän kaiken kiiltävän perään hinkuvat.
Tällaisia "kotkotuksia" pihassani kun kukkaset ei kaikesti kukoista.
Syysurakkaa siinä kun kaivaa perennat ylös ja juurimatottaa penkkipaikan, mutta siihen urakkaan kutsun miesenergiaa.

Kartanokurssin viimeinen päivä.

Niin oli akvarellikurssimme antoisa, monenlaista muutakin taideantia kuin maalaamista, meille tarjottiin.
Kartanon isäntä kaiutti flyygelillään mahtavat soitannot meidän kuulla. Aivan ihmeellinen isäntä, oppiarvoa ja titteliä vaikka muille jakaa, mutta hän jakoikin palvelujaan meille. Saunan lämmitti, ihanat ruuat loihti ja huolsi muutenkin majoitetut. Kun on riittävästi sisästä sydämen sivistystä, voi olla muiden palvelija.
Akvarelliopettajamme oikein monilahjakkuus, runojen tekijä, säveltäjä, laulunlahjankin upeina tulkintoina meidän kuultavaksemme jakoi.
Koko kurssin ajan ihanan rentoa ilmapiiriä ylläpitäen tarinoi kurssilaisten kanssa, tarkoituksena vapauttaa meistä innokasta luomisvoimaa. Pakkopuurtaminen pannassa. Kun näki meidän hiukankaan pakonomaisina, ehdotti taukoa ja suorastaan ajoi pihalle nautiskelemaan kartanomiljöön rauhasta ja kauneudesta. Jos satoi, niin salin flyygelin sävelin kohotti mielemme korkeuksiin.

(taaskin kamerakäsi tärissyt,sori!)

Lähtöpäivänämme pihan entiseen sairaalarakennuksen "vuodeosaston" saliin pystytimme näyttelyn. Kolme maalariakin ehti kotimatkaan lähteä ennen näyttelyä, sekin harmillista kun kuvista jo osa ehti karata ennen kamerointia.

Muutama otos näyttelysalista, työmme seinustoilla olevilla lavitsoilla seinien säästämiseksi ripustusjäljistä.
Siinä minun Hannu "muusani" muidenkin naisten ympäröimänä. Me kaikki kolmetoista naista häntä piiritimme ja huomaattehan kuinka auliisti kumartelee auttamaan muitakin, ei yksin minun apuni ollut. Ari opettajamme myhäilikin Hannulle että "mikäs meidän miesten ollessa, kun naisparvi ympäröi". Kurssilla ei ollut tällä kertaa miesosallistujia.
Toivottavasti minäkin vähin erin taas sivellinotteen löytäisin, aikahan sen näyttää. Kuitenkin, kaikitenkin erittäin mahtava viikko Tollinmäen Kartanossa.

Tyrskyjä demonstraationa.

Tässä akvarelliopettajamme Ari Laitisen demonstraatio,maalausesitys, tyrskyjen tallentamisesta paperille.
Paperi kostutettiin kunnolla molemmilta puolilta.Taivas jo saanut väriä, jota valutettiin paperia nostelemalla ja kääntelemällä haluttuun pilvien muodostelmiin. Hienosti siinä värit sulautuivat toisiinsa. Aaltojen muodostuksessa siveltimen reunaakin käytettiin,taitavasti, sivellinotetta monenlaista.

Tässä jo nähtävissä tyrskyn hahmotelmaa. Huomaappa vc-paperin tärkeys tässäkin, tärkeä oheismateriaali muussakin..
Vanhat vaahtomuovipatjatkin hyvä pilkkoa maalaustarvikkeiksi, etenkin isoja töitä tehdessä.

Rantakalliotkin siinä hahmottuneet, uurtonsa saaneet siveltimen "puupäällä". Erilaiset puutikut,lastunpalaset ja muutakin luonnosta löytyvää voi käyttää tässä luomistyössä. Työskentelyvälineitä voi olla monenlaisa muitakin kuin kalliita näädänkarvasiveltimiä.Hyvät siveltimet ja paperihan toki ykkösasioita mielekkäässä akvarellimaalaamisessa.

Tässä kallion pinta saa elävyyttä luottokortin reunalla, (katetta pitää kuulemma olla aikalailla ennenkuin toimii toivotusti,opettajamme humorisoi) kortin kulmalla saa myös hyvät uurrot. Osattava tunnistaa se kosteuden H-hetki,toisinaan väri ajautuu uomaan, toisinaan uomasta pois. Siinäpä sitä harjoittelua, minulla monen, monessa muussakin.

Nähtävissä jo kunnon tyrskyt lyömässä rantakallioihin. Työn kuivuttua saattaa tulla vielä jotain terävöintiä.
Opettajan työskentelyä seuratessamme koimme virkistystä pärskeistä ja merituulesta paahteisena päivänä, niin oli aito tunnelma.

Pyydän anteeksi kamerakuvani hataruutta, työ oli terävämpi, näethän edellisessä olevan veden valoisuuden. Siinä me oppilaat tungeksimme kameroinemme ja omassani säätö pielessä.
Saamme vain todeta että kauan on tyrskyjä ja pärskeitä katsottu että maalaus etenee niin spontaanisti. Niinpä niin, helppoahan se on kun osaa!!

Kartanomiljöötä.

Akvarelliopettajamme patistelee meitä pihalle maalailemaan heti kun sää sallii. Sadeilman alla ja jälkeen kylläkin sääsket kiusana, auringon aikaan paarmat ja kärpäset. Huomaan että itikat huumaantuu hunajaisista väreisä tai mikä niissä lie kiehtoo kun niin tuttavuutta tekevät. Yllä oleva kuva kartanon päärakennuksen päädystä. Tuolla vasemmalla sivulla pilkottaa maalaussali.

Tässä sauna ja kylpyosasto uima-altaineen ,tuo auringossa kylpevä torni,kartanon vesitorni. Ruusupensaiden kukinta takana,harmillista.

Tällaisia idyllisiä kujia ja hämyisiä polkuja pihapiirissä riittää. Polkuja kattaa komeiden vanhojen jalolehtipuiden muodotamat holvit.

Tämän kujanteen päässä ihanat sammaloituneet kiviportaat. voi vain kuvitella kesäillan idylliä kun kartanon rakastavaiset kujia kulkeneet.

Portaikkoja päärakennuksen eri puolilla riittää. Huomaatko kuinka jykevää on rakennuksen vuorilaudoitis.

Nämä portaat nousee puutarhapuolelta tuohon valoisaan päätysaliin jossa maalaamme.

Yhäti rappuamista.

Kartanorakennuksen sisääntuloportaita. Tarpeen minulle, käsikipeälle ja sydäntautiselle "muusa", joka raskaat laukut kantoi sisään. Kurssiporukka mukavaa, mutta niin mukava ja kotoisan tuntuista kun ukkokultani myös täällä.

Kurssi ja lomaviikko Tollinmäen Kartanossa.

Tässä Tollinmäen kartanon sisääntulo etukautta. Hulppeat on puitteet kurssipaikalla.Pihapiirissä monenlaisia mielenkiintoisia kohteita.

Opettajamme oli varannut meille tämän morsiussviitin, sinänsä haasteellista,minulla kun ukkokulta mukana "muusana".Lämpöä täällä tuntuu riittävän,ei eilinen ukkosmyräkkäkään ilmaa riittäväti viilentänyt.

Jos morsiussviitin yöt kuumia, onhan meillä oma kylpyosastokin, mahdollisuus mennä "muusan" kanssa samaan ammeeseen.

Salin flyykeli siellä parhaillaan kaiuttaa mahtavaa soitantaa.Opettajamme Ari Laitinen monilahjakkuus,soitannassa ja laulannassa.

Paljon pöytäryhmiä salitilassa. Seinillä entisen emännän maalauksia.

Tästä saamme ammentaa ruumiinravintoa.Katettuna iltatee,leikkeleet vielä jääkaapissa.

Siniset sävyt toistuu maalauksissa, aiheet mielenkiintoisen arvoituksellisia.

Tällaisia pieniä seurustelunurkkauksia salin seinustoilla.Taustalla ihania ikkunamaalauksia.

Kesäillan hämyisiä ja intiimejä seurustelusopukoita riittää,näissä mukava istuskella ja tutustua kurssikavereihin.Nyt siellä toiset jo aamupalapöydässä, mentävä, ettei jää ilman murkinaa.

Torimummon uusi "pää".

Illalla oli Kälviä päiväin avajaiset Marttakodilla.Oli hyvää ohjelmaa, mm Kokkolan harmonikkakerho siivitti hyvää fiilistä avajaisissa oleville.
Meikäkin varasi myyntipöydän iltatorille, ja kävi vasiten kampaajalla että kaupankäynti kohenisi uuden "lookini"ohella.
Voi,voi, moni ei meinannut edes tuntea torimummelia, näköjään tottuneet näkemään aina lippis päässä.Mitä surkeammassa kunnossa hiukset, sen syvemmälle lippis päähän.
Naapurin isäntäkin surkeili että muija siellä piilossa pihlajan alla ja noin tyyris uusi pää. Suositteli että siirrettäisiin myyntipöytä keskelle kenttää. Ei sentään siirretty.
Ihan mukavasti sain lasijuttyjani myytyä .Aina kun eurosia kassaan kilahti, laskin että noin paljon päästä pois.
Ei tullut kameraa mukaan iltatorille, koska pientä kiiruusta piti keritä kamoineen paikalle.Nyt totisesti harmittaa ettei kuvausmahista, niin ihania keramiikkatöitäkin likipöydässä.
Nuo iltatorit sellaisia mukavia sosiaalisia tapaamisia, hyvässä hengessä naapurimyyjienkin kanssa mukava rupatella ja ihastella heidän kädenkaunistaan.
Ensi viikolla suunnittelen Hartolaan Tollinmäen kartanoon akvarellikurssille, sitä ajatellen fiksasin vanhan pääni. Odotan innolla viikkoa, ukkokultanikin tulee mukaan "muusaksi".

Lintuilua.

Tämänkesäinen harakkapoikue hyväksynyt risuteelmäni ja seivästuolin pienan varalaskupaikoikseen vaativien lentoharjoitustsen ollessa meneillään. Kuvat olen sisätiloista ottanut,liekö ikkunat taas pesun tarpeessa kun sameutta kuvissa.

Sieltä yläoksistosta kuuluu emon räväkkä ohjeistus.Olin kuulevinani että uudestaan, uudestaan, ilmaa siipien alle, tuumaustunteja ei pidetä. Jotenkin eläydyin emon käskyttämiseen, jotain tuttua siinä lie. Omallekin pesueelle joskus tullut oltua tiukkana, sama pätee tuolla eläinkunnassakin.

Mutta, määrä kaikessa,siinä poikapolo puolipökerryksissä huohottaa,pläähh!
Hyvinsyöneen näköinen on, siinäkö syy huohotukseen. Samaa saanen kysyä itseltäni ponnistusten jälkeen..enää ei vanhemmat käskyttäjänä, sisäminä se on joka vaatii usein yli voimien. Huiliorsi hyvä olemassa harakkapojalle niinkuin minullekin.
Pihapuuhasteluni senkun jatkuu ja nämäkin harakkaherrat moniaasti "kotkotuksilleni" nauraa.

Tämä rastasröntti tepastelee raparperilehtilaatalla, jota en vielä saanut käytävään kaivettua. Rupesi aktiivisesti vierailemaan kuukausimansikkamaalla, jonka lastenlapsille istutin, kuvitteli että sille ne kypsymässä. Eilen verkotin mansikkamaan,
joku sanoi ettei ilkeä verkkoja laittaa kun linnut niihin jää kiinni. Useimmitenhän varkauksista kiinni jääkin. Tämä verkko niin pienisilmäistä että hyvin päällä hyppeli ja söi mansikat yläkautta. Pienen rakosen löysi ja siitäpä sivahti sisään, minä pelotteena perään ja liukkaasti verkon alta lennähti metsään ja ryökäle, räkättikin mennessään.
Siitä paikasta lähdin ostamaan isompaa verkkoa ja pitempiä tolppia tilasin ukulilta. Huusin rohmuajalle että minun kanssa et leiki, katsotaan kumpi viimeksi räkättää.. Olenkohan liian julma?

Heinäkuu helteinen.

Kesä se on kerinnyt jo heinäkuuhun. Almanakan akvarelli Koiranputket kertoo kukkaiskielellä tämän ajanjakson kukkijaisita, meidän kunnailla jo kerinneet kukkia.
Hellekeli jatkuu ja maa kasvustoineen huutaa taas taivaankastetta.
Heinämiehet ahkeroineet pitkät päivät pääksytysten, aurinko ja tuuli apumiehinään. Meikämuori muistoissaan hikoilee heinäntekijäin kanssa. Helteisten heinäkelien avittamana piti puurtaa yötä myöti kuivaheinän korjuussa. Meilläkin suuren suuri rehulato jonka kookas peltikatto hehkui kuumuutta kuin Harvian saunakiuas. Iltayöksi paalinajo ajoitettiin,päiväsydännä paahteessa pökrähtäminsen vaara. Urakan jälkeen ajettiin viiden kilsan päähän järvelle uimaan, ja sehän virkisti ja voimaannutti väsähtäneetkin.
Loppuyön unilaatukin parani kehoviilennyksen myötä. Tässä iässä ja kunnossa riittämiin minulle vain muistella aikoja entisiä. Pari vuotta taapäin menin heinänkeruuseen mukaan, kuin silloin ennen, vaan totesin, ei minusta enää remmiin. Ihmekös tuo, dosetti sydänlääkkeitä pullollaan, joten meikämummeli seurailee nytten sivuraiteelta työn raskaan raatajia, ja huoahtaa, aika aikaansa kutakin.