Lintuilua.

Tämänkesäinen harakkapoikue hyväksynyt risuteelmäni ja seivästuolin pienan varalaskupaikoikseen vaativien lentoharjoitustsen ollessa meneillään. Kuvat olen sisätiloista ottanut,liekö ikkunat taas pesun tarpeessa kun sameutta kuvissa.

Sieltä yläoksistosta kuuluu emon räväkkä ohjeistus.Olin kuulevinani että uudestaan, uudestaan, ilmaa siipien alle, tuumaustunteja ei pidetä. Jotenkin eläydyin emon käskyttämiseen, jotain tuttua siinä lie. Omallekin pesueelle joskus tullut oltua tiukkana, sama pätee tuolla eläinkunnassakin.

Mutta, määrä kaikessa,siinä poikapolo puolipökerryksissä huohottaa,pläähh!
Hyvinsyöneen näköinen on, siinäkö syy huohotukseen. Samaa saanen kysyä itseltäni ponnistusten jälkeen..enää ei vanhemmat käskyttäjänä, sisäminä se on joka vaatii usein yli voimien. Huiliorsi hyvä olemassa harakkapojalle niinkuin minullekin.
Pihapuuhasteluni senkun jatkuu ja nämäkin harakkaherrat moniaasti "kotkotuksilleni" nauraa.

Tämä rastasröntti tepastelee raparperilehtilaatalla, jota en vielä saanut käytävään kaivettua. Rupesi aktiivisesti vierailemaan kuukausimansikkamaalla, jonka lastenlapsille istutin, kuvitteli että sille ne kypsymässä. Eilen verkotin mansikkamaan,
joku sanoi ettei ilkeä verkkoja laittaa kun linnut niihin jää kiinni. Useimmitenhän varkauksista kiinni jääkin. Tämä verkko niin pienisilmäistä että hyvin päällä hyppeli ja söi mansikat yläkautta. Pienen rakosen löysi ja siitäpä sivahti sisään, minä pelotteena perään ja liukkaasti verkon alta lennähti metsään ja ryökäle, räkättikin mennessään.
Siitä paikasta lähdin ostamaan isompaa verkkoa ja pitempiä tolppia tilasin ukulilta. Huusin rohmuajalle että minun kanssa et leiki, katsotaan kumpi viimeksi räkättää.. Olenkohan liian julma?