Galleria Justuksen näyttelyotoksia.

 Polultani poimittua näyttelyni siis ollut ja mennyt. Positiivisia palautteita sain, niillä jaksaakin taas pitkään.
Tuolta korkeammalta Pikku- Sinikka katselee kolmivuotiaana että mitä sitä on vanhana tullut tehtyä.
Korokkeelle pikkuisen panin senvuoksi ettei vaan kukaan(lapset)avaa solmittua rusettia.En toki pöyhkeilymielessä, ei ole aihetta sellaiseen.
Nöyrän kiitollinen palautteista, sillä aikamoinen rutistus tuo yksityisnäyttely, vaikka apuvoimia sain liikutukseen asti..
Aikamoista hullunrohkeutta löytyy kun eka veistostyöni esille laitoin.

 Näissä kahdessa työssä punalappuja, taulut meni saman perheen seinille. Neljä taulua, viideskin varattu, vaan ei lunastettu, sain myytyä ja lasivateja kuutisen kappaletta. Tyytyväinen tähän, en suuruuksiin ole tottunutkaan.

 Nämä seittivadit kiinnostuksen kohteina. Hyvä juttu!

 Uusin malli nämä ristikkovadit. Eri versioin ja värein näitä nyt teen. Isotöisiä ovat.

 Sinänsä taideteos tämäkin jättikurpitsa jonka sain onnittelutuomisena  ystävältä näyttelyavajaisiin. Kurpitsalyhty tästä syntyi lapsenlapselle.

 Kukkasia kukkuroittain, tässä ihana ystävän antama ruusu!
Monia muitakin mukavia muistolahjoja sain, niistä riittää iloa vielä kukkasten lakastumisenkin jälkeen.

 Tämä ihana kimppu sulostutti syntymäpäivääni. Kukkeana vieläkin.

Vieläkin värihehkuttelua.

 Unohtui edellisestä osiosta tämä värikäs tervetulotoivotus ruskaviikollemme. Auton ikkunasta ikuistettua väri-ilottelua. Matka pitkähkö akselilla Kälviä-Pelkosenniemi, joten kuski ei pysähtelyjä kuvauksiin suuremmin sallinut. Tuossa porojen kohdalla tosin hiljennettiin vauhtia.

 Akvarellikurssihan taas ruskaviikolle ajoittui,tässä töitäni joita  kurssitilan seinille pienoisnäyttelyä varten ripustettiin. Oikeanpuoleiset ladot Suvannonkylältä Pelkosenniemeltä. Tämä kylähän säästyi saksalaisten tuhopoltoilta, joten siellä vielä vanhaa asutusta.

Pohjoisen syysväreilyjä.

 Tämänsyksyinen ruskaviikkomme taas osui huippuajankohtaan. Lapin luonto leiskui väreissään.Blogipäivitykseni tässä kuitenkin kuukauden myöhässä. On tainnut puuston värileikittely kadota, maaruskaa vielä jäljellä ensi lumeen saakka. Sitten alkaakin sininen hämy.

 Tässä muutamia yksittäisotoksia värisinfoniasta.

 Kelpaisi tällaista kultakeltakujaa käyskennellä.

 Yhtä ihanat oli "väreilyt" Luoston maisemissa kuin vuosi takaperinkin.

 Tajukankaan tajuttoman taiteelliset värit!

Näyttelyvalmisteluja.

Ollutkin hiljaiseloa blogituksen tiimoilta. Monenlaista haipakkaa meneillään.
Toista vuotta siitä kun Galleria Justukseen, Kannukseen , laitoin näyttelyanomuksen.Ihan noin niinkuin kokeilumielessä että läpäisenkö valintaraadin kritiikin. Yllätys, yllätys, sain seinä ja lattiatilaa. Tuntui niin helpolta kun päätöksestä oli vuosi aikaa valmistella. Oi,oi, vuosi vilahti noin vain ja nyt paniikkia pukkaa, pieniä perhosia suuressa vatsassa.
Nimesin tulevan näyttelyni "Polultani poimittua", koska huomasin että kymmenen vuotta kulunut kun pensselit ostin eläkepäivieni viihdykkeeksi. Siispä olen keräillyt matkan varrelta töitä, osa toki uusiakin. Nelisenkymmentä akvarellia ja kuusi akryylityötä. Lasivateja kierrätyslasista, vanhoista ikkunoista, ja noita pienoisveistoksia vajaa kymmenen.
Työväenopiston kuvanveistokurssiin tänään ilmoittauduin ja Pyhätunturille suuntaan taas ruskakurssille akvarellien merkeissä.
Niin mukava kun oma "muusa" tulee mukaan, hän niin tykästynyt Lappiin.
Toivottelenpa teidätkin tervetulleeksi näyttelyyni!

"Pihatsulla".

 Kollaasikimpussani keväisiäkin kukkijoita kesäisten mukana. Sarviorvokit kylväytyneet viimekesän kukkijoista. Ilosilmiä siltikin.

 Tässä uusin kukkatulokas,pullokukkanen, helppohoitoinen kuin mikä, ei tarvitse kastella, ei lannoittaa. Sitävastoin taustalla viheriöivä pasuunakukka, kaipaa jokapäiväisen nesteytyksen. Torvet vasta nuppusilla, joten jokunen hetki ennekuin takapihalla törähtää

 Etupihalle toin nämä tekeleet jotka savivat nimekseen TÖTTÖRÖÖ. Noissa verkkolieriöissä sepeliä ja tötteröt kanervaoksista kieputettuja kiharoita joita raidoitin suihkevärein.

 Lähikuva TÖTTÖRÖSTÄ. Suomutunturin hotellista sain viiden pisteen vihjeen, siellä mustassa suuressa ruukussa luultavasti vaivaiskoivun oksahaaroista tehdyt tötteröt.Hienoja olivat, mutta mistäpä meikämuori vaivaiskoivuja..vaihdoin siis kanerviin.

 Lopuksi tämänaamuinen sulostuttajakukkanen.Niin freesi ruusunen kuin olla voipi. Ilo silmälle.

Kesäkuun kuvasia.

 Kesähän tässä kerinnyt jo pitkälle, huomasin blogissani viimeisten kuvien aikalailla talvisia olevan. No, mutta todenperäisiähän ne. Lunta tuli Kuusamossa silloin kun olimme lomalla.
Vihdoin, viimein sain uusimman patsastyöni pusikkoon. Syyslukukaudella meillä näin solakka neitokainen mallina. Toin kipsimuotin kotiin, tietäen etten surkealla selälläni ja kipeillä käsilläni saa sitä valettua.
Tämä oma "muusani" taas avitti synnytyksessä, kiitos hänen!
Tänään tyttelin kyyräsin kivikkoryhmään "Sokea Reetan" tilalle. Reetta sai siisrtyä takavasemmalle, elikkä takapihalle.
Olivatpa oivat, ostamani nokkakärryt, niillähän minä tyttelit kärräsin. Sille" Sokea Reetalle" yritän jotain vielä tehdä, en alkuunkaan tykkää siitä.
Nyt minulla työn alla vedenneitopatsas. Verkkoaihion päälle vain kerroksia saneerauslaastia,,aika näyttää onnistuuko. Kuvaan jos onnistuu.
Surullisia tyttelin takana nuo marjakuuset. Talvi tuhosi havuja, iso kataja kaadettiin, oli aivan ruskeana. 

Mosaiikkiruukuissani vallan ähkyä kesäkukkien suhteen, niin ovat kasvaneet. Siinäpä ne kesäkukkaseni ovatkin. Perennoja muut ja muutamia kärhöjä olen hankkinut.

 Alppiruusut nyt ensikukkasiaan esittelee. Jopa ovat kauniit. Keväällä kurreja kiittelin kun täyden kottikärrykuorman käpysuomuja kuusen alta sain viedä  rodojen juurelle. Rodolannoitetta myös olen yrittänyt kasteluveteen liottaa, että jaksaisivat kukkeina kaunistella.

 Tässä kuvakollaasi ilostuttajistani. Pitkin kesäähän sorttimentit vaihtuu ja siinäpä se mielenkiinto onkin. Kohisten on kesä edennyt, eikä aikaakaan kun taas syksy saapuu omine väreineen.
Mutta, nyt nautitaan kesästä!

Mua kutsui Kuusamo!

 Otimme ns,äkkilähdön Kuusamon maisemiin. Kuusamon Tropiikissa kolmisen yötä majailtiin, osin päivälevoillakin oltiin. Tarkoituksena alkuunkin sellainen passiiviloma, ei mitään pakkoja. Sentään autopatikoimme liki 300 kilsaa.Matkan varrelta tässä muutama kuva.
Järvet ja lammet osin jäissäpienissä sulapaikoissa jouteset souteli.Tästä kylläkin ehtivät nousta siivilleen.

 Maisemamatkaltamme nappasin mukvan kuvan peruukkiparaatista. Nauratti vallan kun vitsiä heitellyt tässä kipeiden käsien vuoksi että peruukkihan se on hankittava kun oma hiushuotokin hunningolla.Täällä sitä valinnan varaa olisi.

 Lauantaiaamuna Kuusamon maisemat valkoisena, lasketteluhan rinteissä olisi luonnistunut ilman sadettakin, mutta kun maa oli peittynyt valkoiseen, sivakointikin olisi onnistunut.

 Ei oikein lupaava kotiutumiskeli meitä saattanut matkallemme, onneksi etelää kohden tuisku talttui.
Kotipiha vihannoin vehreänä ja krookukset kukki, mieli lauloi,"on ihmeen hyvä kotiin tulla taas"!

Pikkuinen Sinikka.

 Viimein uskalsin laittaa"pääni pantiksi", siis keramiikkauuniini polttoa varten. Jännäsin aikalailla että poksahtaneeko puhki, mutta yllätys, yllätys, ei tullut aivot pihalle. Asteita oli 1150, ja hitaasti nostatin niitä. Kaikki minulla niin opettelua vielä että siksi jännitysmomenttia riittää.
Pikku itku siinä olisi päässyt jos pää olisi puhki mennyt, niin kauan pikkuisen poskia silottelin.
Aiemminhan jo kerroin että tämä kuva on otettu silloin kun minut 3.vuotiaana adoptoitiin, Sen tähden muovailuvaiheessakin tunnetta paljon mukana.
Hyvä että savi vielä vaaleni poltossa, en mitään lasitetta tähän laita, taitamatonhan noiden lasitteidenkin kanssa, siihenkin kurssitusta kaipaisin.
Kaiketikin hyvä mieli kun muovailuni poltossa pysyneet ehyinä, se antaa uskallusta jatkaa harrastusta.

Ensimmäisiä pienoisveistoksiani.

 Tässä ensimmäinen kasvotyöskentely, mallistamme Erjasta.
Minulle suuri kynnys tämä ihmisen anatomia.Sanonutkin että synnyttäminenkin ollut helpompaa. Ope kyllä lohdutti että tämähän kummasti muistuttaa ihmistä.

 Tätä savea oli mukava muovata. Siinä Erjamme tukevassa istunnossa.
Kampausta hiukan muunsin naisellisemmaksi,kasvokuvaa mieheksi luulivat.

 Jaa, mikäs olikaan tämän mallin nimi, en nyt muista. Letin lisäsin tukemaan kaulakohtaa. Siinä usein heikko kohta kun oltava ontto polttoa varten.

 Tässä tämä esikoispoikamme. Omassa uunissani poltin ja yllätys, yllätys, hyvin onnistui. Muutoin muodossa korjattavaa. Huomasin yhden harmittavan virheen jota en edes viitsi mainita. Hätäily taas kostautui,, mutta, oppia ikä kaikki. Teen uuden version.

Juhlapuku.

 Tuli tarvetta kaivaa esiin esikoispoikani kastepuku. Ikää tällä yli 50-vuotta.Siis, perhekallus tämä.
Isäni äiti aikanaan sen ompeli  ja onhan ollut puvulla käyttöä. Kuusitoista lasta kastettu ja seitsemästoista vauveli puetaan pukuun pääsiäisenä .
Kuten kuvä näyttää  vaalean sininen tylliluomus päällipukuna, helmaosio lattiaan saakka.
Oli aikalailla kellastunut tuo alupuku, seitsemän vuotta viime käytöstä.Ensihätiin aloin ommella brodyyrikaulusta kellastumien peitoksi, pikku tyynynkin tein koristeena samaa brodyyria.
Otin riskin ja liotin puvun tahranpoistopesuaineessa, koneessa hienopesin ja yllätys, yllätys. puku kirkastui niin että aivan hieno käytettäväksi suuressa juhlassa.
Enpäs huomannut ottaa kuvaan päänkuivausliinaa, sen aikanani ihan itse tehnyt ja ihmettelin kuinka olinkaan tarkasti tehnyt hiirenpolkuineen pitseineen kaikki. Joskus minullakin ollu sinniä tehdä tarkkaa työtä.
Meilläkin kutsu kummipoikamme pikkuprinsessan kastejuhlaan pääsiäisen aikaan.Saan lisätä nimilistaan seitsemännentoista kastettavan nimen.

Lasitaulujani.

 Tässä muutama jäljellä oleva lasitaulu. Kokeilumielessä noita viime syksynä tein. Sain vihdoin taitavan metallimiehen pokkaamat teräksiset pidikkeet töilleni.Tuohon etualaan voipi vallan kaivertaa. Hieno juttu!
Ylläolevan työn voisi kuvitella vedenalaiseksi maailmaksi. Rautaoksiidi lasisulatuksessa synnyttää noita kuplia.

 Nämä pusukalatkin vedenalaiseläjiä.Mieluisa antaa kihla-tai häälahjaksi tällainen. Mukava kaivertaa rakastavaisten nimetkin pidikkeeseen.

 Tästä työstä saa kukin nähdä "omiansa". Tällaisia abstrakteja yleensä syntyy sulatusvaiheessa. Siinä se mielenkiinto säilyykin, uuniavauksen jälkeen vasta nähtävissä mitä sulatuksessa syntynyt.
Kevätkorvassa tässä taas orientoiduttava jalostamaan vanhoja ikkunalaseja uusiin katsomisiin..

Pikku-Sinikka.

 Viime aikoina olen palannut lapsuusaikoihini. Tämä ilmiöhän varsinainen vanhenemisen merkki.
Tässä kuva minusta 3-vuotiaana. Otettu silloin kun minut adoptoitiin. Tässä taidan olla parhaimmillani.....

 Yritän vastata vaativaan haasteeseen, ihmisen kuvaamiseen. Maalauskursseilla olen aina mennyt sieltä mistä "aita matalin". Taideopettajilleni sanonut että synnyttäminenkin helpompaa kuin saada näköinen ihminen.
Nyt tullut sellainen fiilis että periksi en anna, yritän kuitenkin, kaikitenkin.
Tätä Pikku-Sinikkaa nyt työstänyt. On tämä ainakin terapiaa ollut, olen minä aijannut ja paijannut tyttösen pulloposkia, puhellut tälle lempeästi.
Muistellut kuinka Ruusa-mummu illoin lohdutteli kun itkin itseni uneen, ikävöidessäni omaa biologista äitiäni ja sisaruksia.  Mummo sanoi Kälviän murteella,"Älä nyt hyvä tyttö räävy, käännä selekä pohojosheen päin ja nuku Herran rauhasa"!
Kun siinä 3-vuotias rupesi ajattelemaan että missä se pohjoinen on, niin iktukin lakkas ja uni viimein tuli.
Paljon on "pohjoisesta" tuullut elämäni aikana, nyt jo leppeämmät virtaukset vuosissa.
Tämä tekeleeni vielä kuivumisvaiheessa, keramiikkapoltto edessä ja toivottava että pysyisi ehyenä.