Jalkajarrutusta

Harras kevään odotukseni kääntyi kaihon puolelle,kun polveni pukkasi jalkajarrun askellukseeni.
Koko talven on polveani pakottaa porottanut yöaikaan,vaan nyt äityi ympärivuorokautiseksi.
Tässäpä nyt katselen ikkunasta paljastunutta nurmikkoa ja kukkapenkkejä joissa touhuamista riittäisi.Vaan,ei auta.
Joka askeleella polveen pistää ja vedet kihahtaa silmiin kivusta.
Aiemmin jo kävin polviröngtenissä ja todettiin alkavaa kulumaa,huh,huh,mikä kipu sitten kun kunnolla kuluupi.
En nyt kykene kuin toisia pomottamaan ja sekin nolottaa.
Jospa jostain saisi "apuva".Kipupilleriä vaan poskeen ja taas kerran tohtoriin,sitä tämä vanheneminen teettää.Remonttia,remontin perään.
Keittiöremppakin meneillään,aivan onnessani sen suhteen kun toimivat kaapistot saan,kunhan vaan joku remonttaisi emännäkin toimeliaaksi.
Kyynärsauvan sain kynkkäkaverikseni,hyvä sekin.

"Seitsemän veljestä"

Keväisellä pihakierroksellani huomasin että siellä nuo "Seitsemän veljestäkin" sulassa sovussa seisoivat
ja jatkoivat uskollisesti vartiointi tehtäväänsä talven tuulien ja tuiskujen jälkeisessä kevätauringossa.
Siinäpä nuo kaverit tuvan nurkalla jököttävät vanhassa peltisoikossa,mitä nyt kaulaansa kurottavat piha-aidan ylitse ohikulkijoille nyökytellen ja liikennettä laskien.
Oloonsa tyytyväisiä "veljeksiä",ei kastelua,ei lannoitusta,siis, huolettomia veikkoja,oikeita minun kavereita.
Kylmä tuuli on vielä tuulettanut ilmanalaa,mutta odotellaan silti lämpeneviä säitä että jotain viherrystäkin pihapiiriin ilmestyy.
Kesän tullen minunkin reviirini laajenee neljän seinän sisästä tuonne terassille ja pihalle.
Meillä rivitaloasujiksi suhteellisen iso piha. Tämä seikka päätyhuoneiston luontaisetu.
Aiemmin kerroin etten mikään viherpeukalo ole,mutta muita sormia ainakin jo syyhyää kesän odotus.
Olisiko se sitä multasormisuutta..
.Katsotaan..kesän kuluessa.

"Elämän puuni"

Tutkailin kulkiessani pihaistutuksiani huomasin että hyvin oli "Elämänpuuni" talvehtinut.

Muutaman vuoden vallan on varaston seinustalla viihtynyt tuo monihaarakas koivurisurustinki.

Aikani vänkyröitä väänneltyäni aprikoin,

mikä tekeleelle nimeksi,

"Elämänpuuksi"sitten nimesin.

Siinäpä tuo on seisonut seinustalla,kesät,talvet.

Jouluksi oksilleen valotuikut saa,jotka sisään tulon valaisee ja tulijat tervetulleeksi toivottaa.

Huolettomia hoidettavia nämä risurustingit,sopivia minulle.

Naishahmo

Näitä läheisilleni annettuja töitäni laitan nyt teillekin näytille.
Kuopuksemme perhe halusi tällaisen hallitsevan naishahmon seinälleen.
Arastelin,koska en mikään henkilömaalaajaa ole, mutta sielläpä ,heidän seinällään nainen "hallitsee".Voimakas on profiililtaan ja väreiltäänkin,mutta kun muutoin värimaailmaan synkkaa,niin sanoivat hyvältä näyttävän.
Kookas oli tämäkin työ,olisiko ollut 70x90cm jotain siihen suuntaan.
Stoolan turkiskiharassa kolmiulotteisuutta,käytin purkulankakiharaa,joka tuo sellaista "hiplaamisen"halua.
Työtä saapi siis katsomisen lisäksi koskea.
Minulla oli tätä maalatessani sellainen, erilaisten pintastruktuurien kokeilukausi.
Sinikka Helenan Gallerian 7 galleriassa näitä kokeiluja eri materiaaleilla.

Liito

Menneitäpä tässä muistelen,kun huomaan pensseleitteni yhäti huilivan.
Pikkuveljeni 60-vuotislahjataulu tässä komeilee.
Hänelle tällaisen abstraktin teoksen maalasin,akryylivärein palettiveitsityönä.
Palettiveitsellä mieluusti työskentelen.
Nimeksi lahjatyölleni annoin LIITO.Ajattelin, että kuusikymmppinenkin jo kokenut elämässään monenlaista vauhtia,korkeuksiin kohoamisia,mutta maan pinnallekin tarpeen väliin laskeutua,muutoin rupeaa huimasemaan.
Muistelisin työn olevan jotain 55x75cm.
LIITOA oli erittäin mukava maalata.
Toivonpa että velipojalla Liito seinällä,mahtuu se tosin hyvin sohvankin alle.Täytynee käydä aina joskus kurkkaamassa,vaikka Turun liepeillä, asustavatkin, joten eipä sinne ykskaks piipahdeta.

Savi-lasi kokeiluja

Pääsiäisen aika kulunut verkalleen toipilasmerkeissä.

Joitain uusia juttuja mielessä muhimassa.

Kevään merkki kai tämäkin.

Enempi vain nyt ympärilleni olen katastellut ja tutkaillut mitäpä on tullut tehtyä.

Silloin kun sitä kotipellon savea muovasin,monenlaisia kokeiluja minulla menossa.

Tässä kuva yhdestä,savi-lasi kokeilusta.Siinä savikiekoissa lasinappisisa,sulaneena,enempi tai vähempi.

Värimaailma sointuu mun huusholliini,niinpä ovat saaneet seinällä olla.

Ilo uutinen, uunini korjattiin kotikonstein,joten kohtapuoliin taas pääsen lasisulatusjuttuihin.Hieno homma! Vielä ovat visiot tallessa,ei tuuli ehtinyt viedä.

Pääsiäistervehdys!

Lähetän pienen Pääsiäistervehdykseni teille lukijoilleni! Enpä oikein kodistani pääsiäisaiheita löytänyt.Tulin juuri sairaalasta,joten juhlavalmistelut ja koristelut jääneet vähälle.
Tärkeintähän on hiljentyminen Pääsiäisen Sanomaan.Nuo pääsiäismunathan symbolovat ylösnousemuksen sanomaa.
Noita koristemunia askartelin,taas niitä verkkojani virkaten.
Mukava antaa ystävillekin koristeltu muna muistoksi.
Hiljennytään Pääsiäisen Sanoman ääreen!

Terassikaipuuta

Huomaat varmaan kuinka jo kaipailen terassikautta.Himpun verran vielä odotuksessa,mutta kesää kohtihan koko ajan ollaan menossa.
Tämänkin huomaat että"verkossa"olen,vanhasta rukinpyörästä tekaisin terassille kynttiläkruunun.
Kuparilangastani virkkasin aidoille Aino Aalto juomalaseille verkkokorit.
Aioin vanhoja juomalaseja tarkoitukseen käyttää,mutta niin olivat himmeitä konepesun jäliltä,että hankin haaveilemani Aalto juomalasit.
Mukavan tunnelman kynttilät syysiltoina terassille tuovat.
Ystäväni tiffanyperhonen kynttilän liekissä lämmittelee.

Terassin verkkoverho

Pelastin kerran yhdestä roskiskasasta pari vanhaa ikkunapokaa,joihin suunnittelin jotain tekeväni.
Kun olin päässyt alkuun kuparilanka kudonnassa,suunnittelin terassillemme tällaisen tekeleen.
Kudoin sen kuin sormet sieti,aika tiukka paikka näpeille,tuo lanka kudoskella.
Toinen poka onkin odottelemassa omaa tekelettään.
Käpy,tuohikihara juttu mietintämyssyssä.Siihen sitten pienet valotuikut pilkottamaan pimeä ajalle,niin jopa jo ajatuskin kiehtoo.
Uskottavahan unelmiin,ei muuten jaksa toteuttaa.
Nyt siis odotuksissa lämpöä terassille,että käpy ja tuohi pussukat tarkenee esiin kaivaa.

Terassin verkkoverhon kuvioita

Tässä lähiotoksia terassilla olevasta verkkoverhostani.
Ilta-aurinko paistaa terassillemme ja niin ollen "valaistuminen"antaa työlle lisäpisteet.

Ovi-ikkunaverho kuparilangasta

Muutama vuosi sitten minulla oli meneillään tällainen ovi-ikkunaverho
projekti.Kudoin isoilla puikoilla kuparilangasta verhoverkon,johon virkkasin ketjusilmukoita kasettinauhasta,kukkavarsia varten.
Kukkatertut pujottelin pienenpienistä helmistä.
Olipahan työläs operaatio,kun vasen käteni oli kipsissä kaksi kuukautta.
Peukalon tyvinivel jäykistettiin,joten sairaslomaani ajattelin hyödyntää.
Silloinhan minulla olikin aikaa askarrella.
Tuo kuparilanka kaipaa,joko kohdevalon tai auringonsäteet.Valoefekti tuo kohteeseen hehkun.
Minulla kuparilankaa monta kelaa,joten sitä olen käyttänyt monella tavalla.
Kangaspuilla kudoin mielenkiintoisia tabletteja,kuparilanka,kasettinauha,
ja värillinen puuvillalanka kudeaineena,musta ohut loimi.
Risutöihin olen kuparilankaa myös tehosteeksi laittanut ja oivallisesti mielestäni sointuu väreihin.
Monenlaisia visioita mielessä raksuttaa,liekö aikaa kaikkien toteutukseen.
Katsotaan,aikapa tuon näyttää.

Ovi-ikkunaverhon kukkaset

Tässähän nämä ovi-ikkunaverhon kukkaset kukkii oikein lähikuvina.
Kerroinhan etten ole mikään viherpeukalo,mutta sentään minullakin joitain kukkivia kohteita.
Nappi ja helmikukat ainaiskukkivat,eivätkä vaadi ylenpalttista hoitoa.
Sillon,tällöin pölynpyyhintää,ja silti silmäniloa riittää.

Tunnistatkos tyypin.

Tässä vielä tuntumaa muotokuvamaalaamiseeni.
Joku jopa tyypin tunnisti.Tunnetkos sinä?
Kaverilla aivan verrattoman hersyvää,nauruhermoja kutittavaa maalaishuumoria sketseissään ja lauluissaan. Oivallista eläytymistä totiseen maalaisarkeen.
Ei muuta kuin levy soimaan ja korvat kuulolle, niin saat hykerryttävän hyvän ja rentoutuneen olon.
Luin jostain hyvän ohjeen lihasjännityksen helpotukseen.
"Hakeudu päivittäin sellaiseen seuraan,missä saat nauraa kyllin,rentouttaaksesi jännittyneet lihaksesi" Pitää paikkansa.

Naurunaamat

Sain tehtäväkseni maalata koivukiekkoihin naamatauluja erään isäntämiehen eräkämppäkavereiksi.

Huh,enhän minä mikään muotokuvamaalari ole,mutta hauska haaste kyllä kiinnosti,joten tuumasta toimeen.

Isäntä kelpuutti kuvat kämppäkavereiksi ja toi palkaksi lisää kiekkoja.

Nyt oli ongelmana niiden pikainen kuivaus.Sain naapurilta viiden pisteen vihjeen,mikrokuivaus, ja minähän pistin töpinäksi.

Ensimmäinen kiekko kärähti,jatko sujuikin asteita alentamalla paremmin.Viiden kuivatun kiekon jälkeen huomasin mikrolautasella ihmeellistä, keltaista mönjää,jonka pyyhkäisin pois,jatkaen oivallista pikaoperaatiota.

Kymmenennen kuivatun kiekon jälkeen piipahdin pihalla ja sisään tullessa sieraimiini tulvi tosi inhottava lemu.

Pian huusholliin kova tuuletus päälle ja ruskean keltaiseksi värjääntynyt mikro pihalle.

Seuraavan päivän lehdessä oli mielenkiintoinen ajankohtaan sopiva artikkeli koivutisleen erinomaisuudesta myyrien ja hirvien karkoitukseen.

Syysmarkkinoilla myin naamataulujani ja idean isä,isäntämieskin osti vielä yhden naaman,naureskellen kertoi osallistuvansa uuden mikron hankintaan.Leppoisasti hymyillen lohdutteli,että tekevälle sattuu. Näinhän se on.

Jopas minä sopan keitin.

Kertoilenpa kuulumisiani, sen ainakin että todesta otin lääkäritädin "madonluvut" ykköshoidosta kaikkiin vaivoihini, joka siis oli painonpudotus.
Viikoittain olen ohjatussa vesijumpassa ollut ja kerran viikossa omatoimisessa vyö(ei yö)juoksussa.
Ruokavaliotakin kuuliaisesti olen noudatellut.
Viime sunnuntaina vasiten itselleni dieettikeittoa keittelin.Ostin ison kaalinpään ja porisutin pehmoiseksi,lisäsin kasvisuikaleita ja sauvasekoitin helpommin nieltävään muotoon.
Pakastimestani otin pari pussia(mukamas)punajuuriraastetta ja pussukat sulaneena puristin keitokseeni jota samalla vispilällä sekoittelin.
Kävi siinä mielessäni että kuinkas noin siloseksi olenkaan punajuureni raastanut. Ihmetellessäni moista, aivoni ajattelevi, että kuinka minulla punajuuriraastetta, enhän vuosiin ole niitä edes kasvattanut.
Muistini mutkaisista lokeroista nousi viime syksynä terveyslehdestä lukemani artikkeli,kuitujen elintärkeysestä ihmisen suolistossa.
Niinpä poimin mustaherukkani riipien ja mehun keittojämät soseutin pakastettavaksi.Niitähän sitten pitkin vuotta hyvä käyttää esimerkiksi leipä-ja sämpylätaikinoihin. Ei lehtiartikkelissa kuitenkaan kaalisoppaan kehoitettu laittamaan.
Siinäpä keitokseni äärellä mietin kuinka sen nyt maustan, lisäänkö suolaa vai sokeria,kasvisliemijauhetta laitoin.
Toivon ruokavalioni tuovan tulosta. Jotenkin vaikuttaa että viikoksi minulla nyt dieettikeittoa. Säästeliäästi syöskentelen soppaani, niin on uusi ja erikoinen makuelämys.
Mutta mitäpä ei naisihminen ulkoisen olemuksensa takia tekisi. Kaikki keinot kehiin.
Tämä tekstinikin väri samanmoinen soppani kanssa. Kertomani juttu on aivan tosiasia,ei mikään
APRILLIPILA!