Naurunaamat

Sain tehtäväkseni maalata koivukiekkoihin naamatauluja erään isäntämiehen eräkämppäkavereiksi.

Huh,enhän minä mikään muotokuvamaalari ole,mutta hauska haaste kyllä kiinnosti,joten tuumasta toimeen.

Isäntä kelpuutti kuvat kämppäkavereiksi ja toi palkaksi lisää kiekkoja.

Nyt oli ongelmana niiden pikainen kuivaus.Sain naapurilta viiden pisteen vihjeen,mikrokuivaus, ja minähän pistin töpinäksi.

Ensimmäinen kiekko kärähti,jatko sujuikin asteita alentamalla paremmin.Viiden kuivatun kiekon jälkeen huomasin mikrolautasella ihmeellistä, keltaista mönjää,jonka pyyhkäisin pois,jatkaen oivallista pikaoperaatiota.

Kymmenennen kuivatun kiekon jälkeen piipahdin pihalla ja sisään tullessa sieraimiini tulvi tosi inhottava lemu.

Pian huusholliin kova tuuletus päälle ja ruskean keltaiseksi värjääntynyt mikro pihalle.

Seuraavan päivän lehdessä oli mielenkiintoinen ajankohtaan sopiva artikkeli koivutisleen erinomaisuudesta myyrien ja hirvien karkoitukseen.

Syysmarkkinoilla myin naamataulujani ja idean isä,isäntämieskin osti vielä yhden naaman,naureskellen kertoi osallistuvansa uuden mikron hankintaan.Leppoisasti hymyillen lohdutteli,että tekevälle sattuu. Näinhän se on.