Kultahääpäivän myöhäisjuhlintaa.

 Viimeinkin päästiin juhlistamaan kultahääpäiväämme. Lauantaina suunnistimme entiseen kansakouluuni josta on tehty viehättävä juhlien viettopaikka Liljan Kartano.
Siellä kuuluisan hyvä tarjoilu. Menyyhän tilattavissa. Meille tarjolla savuporotäytteinen juustokuorrutettu uunilohi, kermaperunat, kasviskratiini ja salaatit. Lisäksi lihapyörykät, kastike ja lohkoperunat.
Kolmen lajin leivät ja kotoiset juomat, kalja, maito ja vesi
Jälkiruokana juhlavat jätskiannokset, ja myöhemmin kahvi kakun ja muiden herkkujen kera.
.
Yläkuvassa mummelimorsion hääkimppu ja vaarisulhon rintakukkanen. Lapset kukittivat vanhan parin.
Häävalssinkin meille soittivat, ja yritettiin pyörähdellä laminaattilattialla kumipohjakengin. Videoivatkin esityksen, ei taida olla kaksista katsottavaa.Astmapiippukin jäi kotiin ja morsio aivan pakahduksissa pyörityksen jälkeen. Olisi ollut syytä vähän treenata jos olisimme  tienneet, mutta yllärihän se.

 Olihan meillä oikein kunnon hääkakkukin.Vaativat polkaisua juhlakaluilta. No, minähän se kunnon polkaisun  tömäytin, vaikka määräysvalta muutoinkin jo olemassa. Se saa meidän huushollissa isännöidä kummalla suuremmat vaakalukemat ja minulla ollut pitkään etulyöntiasema sananvallassa.Vitsi, vitsi!

 Tyttären Jasu poka musisoi.Yhtaikaisesti kitaraa ja huuliharppua soitteli, väliin sanoittamaansa ja säveltämäänsä lauluaan lauleli. Pari kipaletta esitti,kun aplodein vaadimme lisää.

 Pesueen kuopus-Petteri ottikin juhlat rennommin.Kerroin hänelle että juhlapaikkamme mummun entinen koulu. Siihen poika totesi ykskantaan, "jaaha, täältäkö sait tiedon ja uskalluksen".
Petteriltä noita sanontoja sadellut pienen ikänsä.Näkeehän jo miekkosen ilmeestäkin että kujeilua riittää.

 Kollaasikuvassa vain osa perhekuntaamme. Siinä meneillään hääleikki jossa osallistujille tehtävämääräykset. Huolenpitoa vuoden ympäriinsä vanhalle parille järjestyi. Ikkunan ja auton pesua, marjakaveruutta, virpomista, lämpimäisiä ja saunavihtakin tiedossa, ym, ym.
Lajaksi lapset olivat keränneet kuvia elämämme vaiheista ja niistä koonneet mielenkiintoisen albumin.

Taisinpa hiukkasen jännitelläkin vaikka vain omiamme olivat vieraat, jäi valokuvaus osaltani vähänlaiseksi. Kyllähän jokainen vähin räpsäytteli joten kuvia tiedossa.

Sain sanottua sisimpäni tuntoja, kiitollisuutta Taivaan Isälle rakkaistani, ja heille sen kuinka tärkeitä ovat meille. Totesin tosin että arkikiitokset jääneet vähiin,sitä kun niin jäykkä noissa tunneilmaisuissani.
Toki tietänevät sen että suuresti välitämme perhekunnastamme.
Alkuun veisasimme Kiitos sulle Jumalani ja päätökseksi Jumalan kämmenellä.
Niin tavattoman kiitollinen mieli ihanasta päivästä ja näistä eletyistä yhteisistä vuosista.
Ikimuistoinen oli juhlaheki!

Rakupolttoa

Tänään olikin mielenkiintoinen Avointen ovien päivä,  vanhan kunnantoimiston entisissä tiloissa jotka nyt monenlaisessa harrastekäytössä 
.Lähivakuutus tarjosi kakkukahvit ja kävijät saivat samalla tutustua talon muuhunkin toimintaan. Käläviän Färiärit ja Keratiimi esitteli tilojaan. Yleisö sai tutustua harrastetoimintaamme, tutustumalla piirustuskurssin antiin ja muihinkin tauluihin. Kehystämöä oli päivystäjät esittelemässä ja kertomassa Färiäreitten vireästä toiminnasta.
Itse osallistuin  kiinnostuneena Keratiimiläisten rakupolttoon. Yllä olevassa kuvassa raku-uuni kuumenemassa.

Meneillään uunin täyttö.

Siinä pömpelit valmiustilassa,sisällä olkea kutteripurua ja paperisilppurin tuotetta.

Pitkän pitkillä pihdeillä yli tuhatasteiset esineet  laitetaan savustuspönttöön.

Äkisti kansi kiinni ettei savu karkaa.

Siinä pojantyttäreni, kahdeksanvuotiaan Vilman kilpikonna sukeltaa vesisammioon,sihahdus vain kuului ja reaktio mielenkiintoinen.

Useampikin savustuspönttö oli valmiuksissa odottamassa töitä.

Tässä Vilman kilppari. Saanut Vuokon laittaman rakulasitteen joka kuparinhohdokasta valmiina. Minulle aivan outoja nämä lasitusjutut. Mukava että taidokkaat auttoi. Luulen saaneeni tartunnan noihin rakuesineisiin....

Tässä muutamia ihania ruukkuja. Tuo kapeakaulainen mustavalkoruukku niinsanottua nakurakua. Hieno!
Aivan ihania efektejä antoi nuo oljet ja koivurisut savustuspöntössä.
Yllätyksellisyys tuloksissa tuo sellaisen seikkailutunnun.
Kälviällä toimii tosi ahkera Keratiimi.Työtilat ei taatusti ole tyhjän panttina.
Se hieno homma. Niin monenlaisia kauniita tuotteita tytöt tehneet.
Menestystä heille edelleenkin!
(Bloggrilla uusi ilme ja minä taas aivan hukassa,ei tottele tekstitys, vai enkö vaan osaa)

Ees taas "Yhteistä matkaa".

Eilispäivänä teimme Ritvan kanssa edestakaismatkan Sievin Taidelaariin. Tiedossa oli oikea "akkain ilma" lumiloskaa ilma ja tie täynnään. Starttitilanteessa ristimme kätemme ja pyysimme enkeleitä matkalle, mukana olivat, siitä kiitosmieli!
Kahvit tarjosimme kävijöille ja kerroimme taulujen tarinat kiinnostuneille.

Tässä Ritvan tauluseinämää.Siinä Ritvan kaunista kukitusta ja maisemia mukana.

Ei ole amatöörikuvaajalle helppoa kun kaikki lamppuheijasteet lasipinnoissa mukana. Harmi Ritvan hienoille töille. Käykää livenä katsomassa niin ei heijastele valokuvan lailla.

Taidelaarin takaseinämällä nämä työt.
Nuo keskellä olevat työt etenkin katseenkiehtojia.
Valospotteja kuvauksen jälkeen suunnattiin kohdistamaan entistä paremmin, eihän joka taululle kuitenkaan valoa riittämiin. Muuten näyttelypaikka valoisa ja tilava.

Siinä Ritvan Uhkeat unikot, sitä ovat todellakin. Sielunmaisemiaan sivummalla.

Tässä minun "kruttujuttujani" eri pintastruktuurikokeiluja, kuitukangasta ja akryyliä. Kuunsilta tuossa oikealla.

Viherrys ja punerrus siinä peilailee. Ritva valonaisena kohdisti spotit vielä paremmin kuvauksen jälkeen.

Lisää "kruttuja". Alla oikealla Liplatus, ylempänä Jäälabyrintti,vasen alhaalla oleva Vedet vapautuu, sahanpurua ja akryyliä. Vasen ylhäällä kuitukangasta ja akryyliä, Kuurankukkia nimeltään. Sinerrys siellä siintää viimeisenä.

Usvaverho suolammella ja Jäämeren rantaa tällä seinällä. Paspisosiossa vastaisen seinän taulut näkyvissä, harmi, siksipä kantsii käydä paikan päällä katsastamassa, ilman kaikkia lisukkeita.

Maisemaa, maisema, sehän mielimaalaustani.

Lappia, Ohtakaria ja Porin seutua.

Keskellä viimesyksyn muistoa Kreetalta. Kiirekuvausta tämäkin, olisi pitänyt kuvata valokohdisteen jälkeen uudelleen, mutta niinpä vain jäi. Lähdinkö lie kahvin keittoon kesken kaiken.

Salminevan syysvärit teki kauppansa avajaispäivänä. Hyvän työn ostajat teki kartuttaessaan tekarirahastoa.Meni hampaani uusintaan sen pystytyspäiväisen kasvokolarin jälkeen.

Ylin taulu myös tekarirahastoa tuki. Kiitos kiinnostuneille!
Alakuvassa taas liiaksi heijastelisää.

Pöydällä olevia viimeisimpiä lasitöitäni. Pullojen purentaa mosaiikkisaksilla ja siruista sydämiä. Etualan lasilaatoista kukin löytää mitä löytääkään.

Tämän etualalla olevan nimesin"Pinnan alla".Näen vesikuplintaa pohjaksvien seasta. Tästä piti tuleman aivan muuta, mutta yllätyksellisyydessähän se viehätys piileekin.

Pusukalakuvat epätarkat, taas harmittaa hätiköinti, sehän niin tyypillistä minulle.

Tässä toki kirkkaampia kaloja.Selvästi nähtävissä kalojen kutuaika,lemmenhormoonit havaittavissa.
Nuo pöytäpidikkeet väänsin ihan ite surraus ja sidontalangasta. Arvatkaa että nivelrikot napisee.
Huomaan että vitriineissä olleet lasivadit jäi kuvaamatta, mutta se menee mokana muiden joukossa.
Siinä näyttelypläjäystä, paremmalta näyttää paikan päällä. Nähtävissä huhtikuun loppuun, 30 pv aamuna puramme työt pois.
Kiitos kun kiersitte mukana!

Kevätkumpparit

Sitä näin ikääntyessään tulee lapseksi jälleen ja ilahtuu uusista kumppareista kuin silloin ennemuinoin.
Niin oli mukava saada syksyisin uudet kumisaappaat ja sukat siihen myötä. Ne uudet kumpparit oli niin lämpimätkin uusine kulumattomine vuorineen ja uudet villasukatkin jalkoja helli.
Mutta, eipä ollut Ratian saappaita silloin, onnenylpeydestä ymmyrkäisenähän sitä olisi tytönhupakkona ollut jos tällaiset kukkakengät jalkaansa olisi saanut vetää.
Nyt sitten mummoihmisenä ilakoin pinkkikukkaiskengistä.

Jospa olisi askellus keveää uusien kenkien kuljettamana.Toivotaan!

Kukkaispiristettä pilviseen päivään.

Kuinka voikaan ystävien tuoma ruusukimppu ilahduttaa näin paljon pilvisenä päivänä.Kiitos iltakahveilla kävijöille!
Intoisan näyttelyvalmistuksen jälkeen iski matalamielisyys, syynä ilmaveivini jälkeiset kolhut siellä, täällä. Kaksinkertainen käsijarrukin päällä paraillaan, entisestään kipeä oikea olkapää pahastui ilmalennosta ja vasen peukalo aristaa aikamoisesti yhäti. Toki asiantuntijat lohdutti että kahdeksan viikon jälkeen yleensä kudosvauriot helppaa. Hyvä niin!
Nämä pilvipäivät kevättä edistää mutta mielialaa eivät. On aurinkoilmalla taivaallinen voima ihmismieleen.
Eilispäivänä kiertelin pihamaalla kurkistelemassa sulapaikkojen paljasteita ja takametsikössä keräilin tuulen tuomia koivurisuja, iloiten siitä että sentään vielä jalka mättäikössä nousee jotakuinkin.
Aika näyttää miten syksyllä uusittu nurmikko keväänsä alkaa. Epäilyttää tosin se syksyinen suursade, kuorruttiko koko savipitoisen multakerroksen, no, aikanaan näemme ja kyllä keinot keksitään jos siemenet hukkuneet.
Nyt vain aurinkoilmoja kaipaillen ja odotellen mielialan nousua .

"Yhteistä matkaa" näyttelyn avajaisista...

Ritva- ystävä toivotti avajaisvieraat tervetulleeksi ja kertoi muutamin sanoin yhteisestä matkastamme taideharrasteen polulla.

Kansanmusiikin mestaripelimanni Erkki Lassila helli kuuloaistejamme musisoiden illan mittaan omilla ja muiden säveltämillä kappaleillaan.
Kyllä mestaripelimannin kannelta kelpasi kuunnella.

Kälviän "Runottaret"(antamani lempinimi)lausuivat muutamia runoja. Vasemmalla kuvassa oleva Raija lausui Anja Porion runon Onnea sinulle.
Virpin tulkitsemana saimme kuulla Raili Malmberin runot Ylistyslaulu elämälle ja Ihminen, niinuin puu.
Mahtavia taidelajeja, musiikki ja runous.Suuresti ihailimme.

Pikkuserkkuni miehensä kanssa piipahtivat jo päivällä, ohikulkumatkallaan katsastamassa töitämme, yhden työni varasivatkin. Mukava piipahdus heiltä.

Tässä Färiäreitten nauravaista "johtoporrasta". Pertti puheenjohtaja ja verraton veturi meille. Olli osaavainen tieto/taitomies, vertaansa vailla molemmat.

Nämä ne meidän kultakimpaleet. Erkki vasemmalla, Hannu oikealla. Erkki Ritvan ja Hannu minun "MUUSA". Ilman meidän ihmemiehiämme ei taulut olisi seinillä. Suuren suuri kiitos omillemme.

Kaija ystävä myös pystytysapuna, toisenakin päivänä vielä tuli auttamaan. Minähän niin toistaitoinen sen kolarointini jälkeen, että apu todellakin tarpeen. Suuri on kiitosaihe ihanista ystävistä. Jospa kykenisin jatkossa laittamaan hyvän kiertoon..

Tässä kasvokuvia kollaasissa. Vähäiseksi jäi minun kuvanäpsyt, muuta säpinää ja töpinää illassa. Onneksi mukana amaattilaiskuvaajia joten saanemme dokumenttia iltahetkestä.
Kiitos mukana olleille ja teille blogikävijöillekin!

Pientä dramatiikkaa.

Tällä hetkellä näyttelymme" Yhteistä matkaa" avajaiset pidetty. Niistä kuvakeromus seuraavassa osiossa.
Lauantaiaamusella menimme porukoin pystyttämään töitämme , ukkokullat ja yksi taiteilija ystävä mukana.
Minulla niitä lasitöitäkin esille pantavaksi jotka lasivitriineihin asensin.
Kolmas vitriini olikin varastossa ja sitä tohinalla sieltä mieheni kanssa hakemaan. Kuinkas ollakaan mummeli kompastui levällään olleen maalaustelineen jalkaan ja siinpä tuli aikamoinen ilmaveisi kun kasvoilleni vitriinin reunaan kaaduin.
Alhuuli halki, tekarit rikki, alahampaat heiluu, silmäsasit vinkasallaan, vasen peukalo sinisenä, ja polvet, sekä olkapää mustana.
Jopa oli verenvuotoa, primaspania näet syön joten veri virtaavaista.
Kun sain vuodon tyrehtymään ihmettelin että mitä siruja suussani ja tekarithan ne nuusana.
Ei olisi taulut ilman oivia apuvoimia tulleet ripustetuiksi. Suuren suuri kiitos miehillemme ja taiteilijaystävälle joka myös avitti urakassa.
Oli meikä mummeli hiljainen loppupäivän, niin vietävä kipeäkin ja jos hiukankaan ääntä korotti, heti ne loppuhampaat sylissä. Ukuli ei malttanut olla ilkkumatta että nyt on muorilta äänivalta mennyt.
Todellakin oltava suppusuuna, ja syömisestäkään ei tule yhtikäs mitään. Jotain vellin litkua korkeintaan.
Tässäkö nyt startti läskinlähetykseen. Onhan nyt paastonaika joten aivan sopivaa tämä.
Arvatkaapa illan avajaisissa, en ollut todellakaan valokuvauksellinen, josko koskaan muulloinkaan.
Ei auttanut naurella, ei isommin puhuakaan kun sai pelätä että hampaat sylissä.
Tänä aamuna vesijuoksunaiset naureli että on Plusiska oikea nykymummo, huulissa botoksia ja tatuointeja käsivarsissa. Mustelmat muistutti tatuointeja, paikkakin tyypillinen.
Nyt on tekarit remontissa,uusien laittoon ei vielä voi kun ikenet haavoilla ja turvoksissa. Tässä sitä nyt nykymummo SHÖSSHÖTTÄÄ hampaattomana.

Toivottava että näyttelyn kulku kohenee loppua kohden.