Kairoksen kurssikuvia.

 Tässä muutama Kairosmajan kurssilla maalaamani ruskataulu. Oli siellä kurssiviikolla niin mahtava ruska etten aiemmin sellaista väriloistoa olekaan päässyt taltioimaan.

"Loistoa Luostolla".
Ruska loistaa,
värit toistaa,
Luoston kirkasvesilampi.
Täällä oisin,
jos vain voisin,
ihailisin Luojan luomaa.

"Syyssuolla"
Pilvet punerrusta purppuroi,
suomättäikkökin värein kirjavoi.
Suuremmoista ruskavärein suloa,
ihailemme ennen talven tuloa.

"Kiireettömyyden keskellä".
Tänne kaipaan hiljaisuuteen,
ajatusten avaruuteen.
Lapin luonto hoitaa meitä,
hektisyyteen eksyneitä.
Täällä kiire kaikkoaa,
sisin täyden levon saa.

Nämä aatokset ja nämä mietteet, ei lainkaan hullumpia kokemuksia Lapin lumossa.

Syyssävyjä sateessa.

 Tämä Purppurahappomarja jaksaa ilahduttaa kesän kaiken, syysävyissään vielä panee parastaan. Tästä, jos jostain, olen ollut kiitollinen.

 Jalokärhökin ehti kukkiinsa ennen talven tuloa. Oi, oi, saisinpa se talvetettua. Jemmassa on sellaista suojaturvetta jota talvisuojukseksi mainostettiin. Sitäpä sitä juurelle.Talvisuojausvinkkejä myös vastaanotan!

 Ruukkuihin sommittelin syysasetelman.Pelargoniat terassilla katon alla odottamassa talviteloille vientiä, siinä niin innostuivat kukkimaan. Sadehan niitä riepuraukkoja piiskannut koko kesän, ei ihme että mieltään osoittivat.
Ensi kesälle keksittävä muuta ruukkukukkaa. Ehdotuksia vastaanotetaan.
Kukkasten kestettävä paahdetta ja sadettakin, jos ensi kesäkin samanmoinen, toivottavasti ei!
Pikku hiljaa syystyöt pihatsulla kondiksessa, kukkasipulit vielä maahan, senjälkeen meikämummeli muuttaa sisähommiin.
Mieluisaa myöhäissyksyä ystäväiset!

Anoppilogiaa.

 Vaimo.äiti mummeli ja anoppi tässä taas täytti vuosiansa ja jälkipolvi monin muodoin muisti"sankaria". Huomauttivat ikääntyneen harrastuksista noin niinkuin hienovaraisesti..Tuo minun "ainua kaveri" ei ole feissarissa, joten likilivenä hänelle lempeäni leiskutan.

 Anopin roolikin tuli esiin Maija Paavilaisen opaskirjan lehdiltä.Tai ainakin yritän mennä itseeni ja ottaa opikseni.

 Sillä, oppiahan ikä kaikki. Monia kurssejakin minulla meneillään, joten tätä arkielämän opetteluakin tulee vaalia.

 Humoristisia kannanottoja Paavilaisen kirjassa, mutta todellakin, totta toinen puoli.
Ainaista taiteilua tämä vanheneminenkin ja jokainen meneillään oleva rooli uuden oppimista ja entisen analysointia.
Jos paljolti harrastaa muutakin kuin läheisiään, sisikuntaa syyllisyys jurnuttaa että laiminlyönkö omiani.Lohduttaudun kuitenkin sillä että silloinpa en tuppaudu liikaa nuorten asioihin.
Olen luvannut olla heille tarpeellinen tarvittaessa,riittäähän se?!?