Ruskasukkasia.

Tässä parit ruskasukkaset, sadepäivien satona.

Poutapäivin tuli tehtyä saalistussafareita sieni ja marjaretkin metsän peittoon, mutta sadelotinapäivätkin voi marjastella kutomalla Marjaretki Lakka langasta syyssukkia.

Oranssisukatkin ovat Nalle Lankaa ja niin syysruskaan sointuvaista kuin vain olla voi.

Vielä sentään metsäretket mielessä, ellei marja ja sieni saaliita suuremmin saatavana, niin risuja, jäkälää ja sammalia haalittava "syysistutuksiini".

Ihana on meillä ollut kesä, kuten syyskin, talveen oma totuttautumisensa sitten taas aikanaan.

Lentävä lautanenko?

Aikamoinen aamunavaus silmilleni kun hieraisin yöverhoa niistä sivummalle. Hämmästyneenä huomasin pihalle laskeutuneen vierailijan ulkoavaruudesta .

Eikös olekin selvä "lentävä lautanen" tämä värikäs komistus.

Tsiikailin sitä kantilta jos toiseltakin ja mittelin aluksen kattohalkaisijankin olevan reilusti ylitse parikymmentä senttiä.

Monia sieniseikkailuja metsiin syysviikkojen kuluessa olen tehnyt, ja nyt hauskuus siinä että seikkailu tuleekin kotipihalle.

Avaruusalus kuulemma ollut laskeutuneena jo monta päivää tuolla kivikkokukkaryhmän katveessa, ei siis mikään pikapyörähdys pihallemme.

Aivan mahtava lajirunsaus on tämän syksyn sienisafareilla ollut ja ihanan kuulakkaissa syyssäissä metsäretkiä saanut tehdä.

Tänään sataa, ,odotettavissa; "kasvaa kuin sieniä sateella".

Kivikummastus.

Tässäpä tämä viime viikon kiviprojektini valmiina.

Ajat ammoiset ajatustasolla raksuttanut, nyt vasta toteutui.

Lieriöt ruosteisesta (nimenomaan)harjateräsverkosta ihan ite tekemät.

Tuntitolkulla kilkutin kaarelle yläosan piikkejä. Funtsasin että minkäköhän moisen työkalun tarpeeseen keksisin. Enhän hätäpäissäni keksinyt mitään. Tuuletustelineen putkirunkoa vasten vasaroin piikkikaaret.Jopahan kilkutus kaikui naapureihinkin ja käsi niin maan kipeäksi tuli, jotta ideaalisidettä siinä pideltävä.

Sitten nuo kivikeikat ohjelma sinänsä.

Ukkokulta teki selväksi että hänen kivenkeruunsa riittää, kun elämänsä niitä pelloilta keräillyt. Hän viimein ohitti ajatuksenkin ,että joka asumisosoitteeseen kiviä kuskataan.

Niinpä vain sitten "ihan ite"kivimontulle Focuksella kuskailemaan valikoituja kiviä.Luvan varaisestihan niitä valikoin.

Ei montaa leipälaatikollista uskaltanut kerralla tuoda, hintaa kivimonumentille jos iskarit sippaisi ajopelistä.

Korkea kivivuori mitä mielenkiintoisempia kiviä, tietty ne mahtavimmat siellä huipulla.

Erittäin mielenkiintoinen kivi tuossa etualalla matalan lieriön huipulla,ruosteenruskeat kuvioraidat kivessä.

Kyllä meikämuori ristinmerkin rintaan teki kun aloin kapuamisen rintuukselle. Laillansa yltiöpäisen puuhaa, mutta niinhän ne minulla muutkin meiningit.

Nyt olis kivirustinki valmis, vaan mikä tekeleelle nimeksi?

Työnimenä, Kivirustinki,Baabelin torni, Kivikummastus, Tuplakiukaat.

Keksikääpä nyt lapselle nimi!

Syksyn juhlahetkiin..

Ihania juhlahetkiä syksyisen arjen keskelle suvussamme tiedossa ja mummelihan kakutti juhlijoita.

Tyttären pojalla huomenna konfirmaatio Kokkolan kirkossa ja rippijuhlitaan kotona tilaisuuden jälkeen.

Muutaman kuivakakun rippijuhliin äidin avuksi leivoin. Suklaiset sisältä ja päältä, kuorrutin suklaalla ,koristelin kirjononparelliseoksella, rippipoika antoi luvan koristeluun.

Pojan tyttärellä 7-vuotissynttärit ja hänelle Barbimaisen prinsessakakun tein, kynttilöitä ekaluokkalaisen luku, vielä hyvin puhallettavissa.

Keuhkot tyhjentyisi jos omassa kakussani kynttilöitä vuosiluvullisesti.

Syysaurinko tänään kurkistelee, toivottavasti huomennakin , juhlistaen juhlapäivää.

Sipsutellaan syksyyn.

Sykysinen sukkasesonki pimenevissä illoissa on taas ajankohtainen.

Mikäs mukavampaa kuin istahtaa lukulampun alle kauniiden lankojen keralle ja kilkuttaa puikkoja, etenkin jos päivän samoillut saalistusreissulla metsikössä.

Tulee niin mummunen olo että,,.

Mukava myös sitten raottaa sitä salaista arkkua joka kätkee lukemattomat parit käden ja jalan lämmikettä ja antaa tarvitseville.

Siinä määrin olenkin saanut jalostettua perintölankani että ajoin osteltava piristeeksi raitalankoja, ja niitähän kaupat pullollaan.

Puuvillalankani ekoräteiksi jalostuneet ja mukavasti niitä mukaan lähti Toivosen Eläinpuiston kävijöille matkamuistomyymälästä.

Kierrätys näköjään kunniassa.

Syksyn tullen.

Iloa Ingen mummeleilla riittää ja ihmekös tuo, syksyiset suupalat tuossa kepin ulottuvilla.

Meikämummelikin iloitsee syksyn sadokkuudesta.

On kahlattu mustikka-sienimetsät ja vadelmapöheiköt, aina jotain saalistakin saatu.

Ilomieli siitä että sentään vielä jotakuinkin jalka nousee mättäikössä, kaatumiskupsahteluja vuosittain enenevässä määrin, mutta mitäpä siitä, ylösnousun jälkeen homma jatkuu.

Puolukan poiminta tulevien päivien ohjelmistossa, elleivät muut marjastajat niitä raakileina rapsuta mättäiltä.

Iloa ollut myös uudesta ötökkäpuserosta, ei hirvikärpäset haittaa, jotka muuten saavat minut paniikkiin.

Silmätkin nautitsee luonnon pehmenevästä variskaalasta, ruska vähin erin valtaa maisemaa ja sehän viehättää.