Nuoruuden notkeutta.

Vilma tyttönen oli mummulassa viikonloppuvisiitillä ja juttua tuli ,että mummeli menossa alaselän viipalekuvauksiin. Tytteli äimänkäkenä ihmetteli että kuinka ne voi mummun selän viipaloida, minkäläinen viipalointikone siellä sairaalassa.
Kerroin,tai kertomattakin näkyy meikämummelin selän jäykkyys ja muukin jumitus, jonka takia taas kuvataan nikamamadaltumat.
Vilma-tyttö topakkana minulle antamaan selän notkistus näytettä, "että näin kun mummu teet joka päivä, niin kyllä se selkä notkistuu".
Varmaan niin!!
Tyttö nätti ja notkea kuin pajun varsi, todella taidokas agrobatiassaan. Ihailen!

Tämäkin temppu ablodien arvoinen. Ihmeelliset käsivoimatkin neitokaisella, minulta nekin huvenneet kipujen myötä ties minne.
Pakko etsiä käsipainot ja ruveta menetettyä voimaa etsimään.
Ihanainen oli viikonloppu, saada perhekuntaa kestitä ja tarinoida kanssaan. Lisää tällaisia hetkiä!!

Syksyn juhlahetkiin..

Ihania juhlahetkiä syksyisen arjen keskelle suvussamme tiedossa ja mummelihan kakutti juhlijoita.

Tyttären pojalla huomenna konfirmaatio Kokkolan kirkossa ja rippijuhlitaan kotona tilaisuuden jälkeen.

Muutaman kuivakakun rippijuhliin äidin avuksi leivoin. Suklaiset sisältä ja päältä, kuorrutin suklaalla ,koristelin kirjononparelliseoksella, rippipoika antoi luvan koristeluun.

Pojan tyttärellä 7-vuotissynttärit ja hänelle Barbimaisen prinsessakakun tein, kynttilöitä ekaluokkalaisen luku, vielä hyvin puhallettavissa.

Keuhkot tyhjentyisi jos omassa kakussani kynttilöitä vuosiluvullisesti.

Syysaurinko tänään kurkistelee, toivottavasti huomennakin , juhlistaen juhlapäivää.