Polultani poimittua näyttelyni siis ollut ja mennyt. Positiivisia palautteita sain, niillä jaksaakin taas pitkään.Tuolta korkeammalta Pikku- Sinikka katselee kolmivuotiaana että mitä sitä on vanhana tullut tehtyä.
Korokkeelle pikkuisen panin senvuoksi ettei vaan kukaan(lapset)avaa solmittua rusettia.En toki pöyhkeilymielessä, ei ole aihetta sellaiseen.
Nöyrän kiitollinen palautteista, sillä aikamoinen rutistus tuo yksityisnäyttely, vaikka apuvoimia sain liikutukseen asti..
Aikamoista hullunrohkeutta löytyy kun eka veistostyöni esille laitoin.
Näissä kahdessa työssä punalappuja, taulut meni saman perheen seinille. Neljä taulua, viideskin varattu, vaan ei lunastettu, sain myytyä ja lasivateja kuutisen kappaletta. Tyytyväinen tähän, en suuruuksiin ole tottunutkaan.
Nämä seittivadit kiinnostuksen kohteina. Hyvä juttu!
Uusin malli nämä ristikkovadit. Eri versioin ja värein näitä nyt teen. Isotöisiä ovat.
Sinänsä taideteos tämäkin jättikurpitsa jonka sain onnittelutuomisena ystävältä näyttelyavajaisiin. Kurpitsalyhty tästä syntyi lapsenlapselle.
Kukkasia kukkuroittain, tässä ihana ystävän antama ruusu!Monia muitakin mukavia muistolahjoja sain, niistä riittää iloa vielä kukkasten lakastumisenkin jälkeen.
Tämä ihana kimppu sulostutti syntymäpäivääni. Kukkeana vieläkin.
