Onneksi on lasten TV.

Oikeinpa huokaisin että onneksi on lasten TV.

Lasten ohjelmien ajaksi hetki rauhoituttiin ja mummon puikot kilisi ja Vilma sai pirtsakan punaiset neuleet.

Vieläkin totean että oli vaiherikas viikko. Nyt tupa tyhjä ja mummokin....

Perjantaitaikoja pahvilaatikoista.

Perjantai päivä olikin haasteellinen.Mummu sai panna likoon kaiken luovuutensa kun lastenlasten nuorimmaiset tavallaan mittasivat mummun rajoja ja omaa reviiritaistoaan.Kumpikin saaneet olla pitkään tavallaan ainokaisina ja huomion keskipisteenä.

Ovathan toki tarhassa ja eskarissa joukkoina ,mutta mummulassa erikoisasemissa.

Jäljellä olevat muuttolaatikot olikin oiva ratkaisu kun tiimellys todeksi tokeni. Alettiin tehdä Petterille avaruusalusta ja Vilmalle matkustaja lentsikkaa.

Lapset visioi ja mummu yritti toteuttaa parhaansa mukaan.

Siinä nyt Petterin alus Nasan avaruusasemalla koelentoon starttaamassa ja Vilma kerää matkustajia Madeiran lämpöön täältä lumen ja jäitten keskeltä.

Onnenpoikia ja tyttöjä jotka kyytiin pääsevät.

Lentämisen lomassa tahtoi tulla taasen tenkkapoota ja taiston tiimellystä. Onneksi lentokalusto teki välilaskun ja lähdettiin paistamaan sovinto ja rakkauslättyjä.

Ja kohta taas nauratti että mansikkahillo suupielestä valui, mummulta taisi hiki valua otsalta, no, mummuhan on siinä iässä.

Torstain tohinoita.

Torstai olikin varsinainen tohinapäivä.

Aamupäivällä meillä Emäntäpäivä, silloin leivottiin sämpylöitä ja rinkeleitä Vilman kanssa.

Iltapäivällä lähdettiin uimahalliin ja siellä viivähti mieluisasti monta tuntia.

Uimahallilta mummu sai boonuspisteitä kun uskaltautui kastaa viidesti kylmäaltaassa, Vilmapa ei uskaltanut. Hyvä että mummu jossain loisti.

Vietiin sitten Petterille leipomismaistiaisia ja serkkupoikahan lähti Vilmalle kaveriksi

mummulaan.

Keskiviikon kiireet.

Keskiviikkona meillä touhuja riittämiin.

Aamupäivällä kauppaleikit.

Mummu aamuvarhain meni ostoksille ja tiedusteli kauppapuodin aukioloaikoja.Höh, eihän kuulemma ollut mikään puoti, vaan Marketti, puodit on vanhanaikaisia.(onkohan mummukin,varmaan?)

Mummu ihastui kauniisiin "silläsiisti"hanskoihin, mutta myyjätär tenttasi että tulevatko hyvälle ystävälle, niitä ei myydä kuin hyvälle ystävälle lahjaksi. Myönsin antavani ne hyvälle ystävälle joten kaupat syntyi.

Eikä mummu oikein osannut kauppaleikkiä kun yritti maksaa ostokset vaikkei edes liukuhihnalla olleet eikä koodejakaan oltu tarkistettu.

Kassaneiti neuvoi kauppakäyttäytymisessä ja asiointi onnistui sillä kertaa.Toisella kauppakerralla kävikin köpelösti, pankkikortilla oli saldovaje ja kassaneiti vei ostokset takaisin hyllyyn. Kylläpä mummelia tilanne nolotti, mutta onneksi kohtelias neiti toivotti HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA! Se tuntui mukavalta ja mummu nauroi sisäänpäin.

Iltapäivällä meillä sitten urakkana tehdä mummun paljoista napeista Jatulin tarhat taulu.

Vilma valikoi napit ja minä ompelin. Saimmepa upotettua monen monta nappia.

Mummulan tiistai.

Tiistaiksi minulla treffit Kokkolan ystävien kanssa, ja Vilmaa hiukan jännitti oudot tädit.

Ei mitään häikkää, juttuun tulivat naiset kaikkinensa.

Ystävät minulle tuliaisiksi "sillä siisti" hanskat toivat ja Vilma vetäisi ne käsiinsä ja esitteli kodinhoitotilat tädeille jokaiselle yksikseen ja erikseen.

Meillä ohjelmassa tutustua tuttavamme Helenan sanoittamaan virteen joka sanoitettu virren"ei mikään niin voi virvoittaa" sanoihin.

Siinä naiskuorona sitä aloimme hyräillä ja Vilmapa pisti pystyyn x-factor kisan, jakoi meidät joukkueisiin ja tuomaroi esityksemme.Taidettiin viisikin kertaa virttä veisata ennenkuin selvisi, kumpi joukkue pääsee finaaliin.

Mepä opittiin virsi joka vielä nukkumaan mennessäkin kaikui sävelin ja sanoin korvissa.

Ihana päivä!

Vipinätä"Vanhainkodilla"

Kuluva viikko on ollut vilskettä ja vipinää "Vanhainkodilla"(Petterin nimitys uudesta kodistamme".
Hain kuopuksemme 6-vuotiaan Vilma tyttösen Tampereelta viikoksi mummulaan.
Inter City junalla matkattiin. Yläkertavaunussa leikkipaikka, jossa kavereita riitti.
Opintomatka mummulle nähdä lasten mutkattomuus tuttavuuden teossa.
Kohta oli nimet ja kuulumiset kyselty. Joku oli mummolaan menossa, moni tulossa.
Liukumäki antoi liukkaat laskut ja siinäpä pienimmät silmät ymmyrkäisinä ihmettelivät isompien vauhdikasta menoa, ja odottivat lisärohkeutta mennä menoon mukaan.
Kohtapa heille tilaisuus tulikin kun isommat lapset kekkasivat että pikajuoksuviesti pidetään junavaunukäytävällä.
Vauhti koveni juoksijoilla sekä junallakin. Kohta oli vanhempien laitettava jarrutusta moiseen juoksuvauhtiin.
Vilma olisi viihtynyt matkanteossa vaikka pääteasemalle saakka, niin oli mielestään hauskaa.
Kuitenkin meillä paluuliput vain Kokkolaan.

"Vanhainkodin " pariskunta.

Tässäkö lienevät "vanhainkodin"valtiaat. Perhekuntamme nuorimmainen Petteri-poika mummun ja vaarin "vanhainkodista"mainitsi käydessään täällä nykykodissamme.

Saimme sukupolvenvaihdoksen jälkeen uudelta isännältä ja emännältä,vanhimmalta pojaltamme ja hänen vaimoltaan, tämän sympaattisen pariskunnan joululahjaksi.

Siinäkö takan otsalla mummu ja vaari lämmittelemässä. Vaari jo maanviljelystä luopuneena lapiovarteen nojaamassa , mutta muutoin on jokapäiväisessä työelämässä kuitenkin mukana.

Mummun kaulin valahtanut käyttöasennosta, ei enää Suoramyyntiin leipomisia, eikä muitakaan suuria urakointeja.

Kaulinhan symboloi naisen vallan välinettä, noo-en ole kaulinta koskaan kalauttanut emäntä-isännöinnissä, ja sen verran pehmeyttä sisäiseen olemukseenikin, ulkoisen lisäksi tullut, että tulin sanoneeksi todistajien läsnäollessa että nykyään ukulin sana on laki. Sitä sanomistani on kyllä hyötykäytettykin viime aikoina.

Aiemminhan en isommin mieheni mielipiteitä ole kodin sisustuksessa kysellyt, mutta viime vuosina en enää ole osannut, uskaltanut, oikeastaan mitään hankkia ilman kaverin mielipidettä asiasta.

Olen oppinut ajattelemaan että onhan koti hänenkin. Tässä nykykodissamme on nyt mies kaapin paikan näyttänyt, ja onnistuneita ratkaisuja onkin tullut.

Antaapa nyt vain kaulinotteen hervota. Hyvä näin!

Ikkunanäkymiä.

Eilisaamuiset ikkunanäkymät tässä sinunkin ihailtavaksi.

Enemmänkin on lunta oksilla ollut, mutta kevään koitto puhdisti puut.Toissayönä saivat vielä uuden kuorrutuksen, jonka tämänpäiväinen vesisade pesi pois.

Ylempi kuva makkarin ikkunasta, toinen keittiöstä katseltuna.

Saatatte kyllä arvata kuinka minua, metsäläistä näkymä kiehtoo ja silmä sekä mieli näkemässä lepää.

Puiden lomasta pilkottaa naapuritalot kun oikein tarkkaan katsoo. Sekin antaa turvan tuntua ja yhteisöllisyyttä, keltaisen talon emäntä niin lämpimästi toivotti tervetulleksi mäelle. Jopa tuntui mukavalta.

Mielenkiinnolla odotan mitä lumien sulattua pihapiiristä löytyy..

Vuodenaikojen kukkasia,

Vielä herkuttelen hetken sukulaisnaisien käden taidoilla.

Ohessa Kerttu tädin kirjailemat vuodenaika kukkataulut.Tuon talvi taulun sain häneltä lahjaksi ja halusin ostaa toisten vuodenaikojen kukkaset.

Ylhäältä alaspäin,kevät ,kesä ,syksy ja talvi.

Mukava laittaa kamarin seinälle kukkaset kukkimaan.

Kyllä monet käsityötaitajat ovat töitään ihailleet, ovat niin ohuella langalla ja taidoin tehdyt .

Kerttu tädin intohimo on "merkkaus" eli kirjailu, monet pöytäliinatkin hänen käsistään syntyneet.Kiitos tädille!

"Vanhan kamarin" nurkkaus.

Vielä luurausta "vanhaan kamariin", kun klaffipiirongin päällys putsattu entisestä käytöstä.

Aiemmin piirongin päällä pensselipurkkeja enempi ja vähempi.

Tuossa likikuva kanttivadistani jonka paksusta ikkunalasista sulatin, välissä alumiinifoliota.

Mielestäni kynttilöineen mallaa värimaailmaan muun sisutuksen kanssa.

Kurkistus "vanhaan kamariin".

Lupasin avoimia ovia teille kotimme tiimoilta.

Tässä nyt raollaan olevasta ovesta kurkistus "vanhaan kamariin".

Siellä vanha klaffipiironki pääsi eläkepäiville työpöytä roolistaan.

Tämän ääressä maalailin edellisessä kodissamme.

Pesin piirongin kasvot työtaso osan putsaamalla ja maalaamalla sen.

Piirongin yllä abstraksti akryylimaalaukseni Viherrys.

Puiset väriin sointuvat tulppaanit vanhahkossa lasimaljakossa.

Kotipellon savesta tekemäni Turturikyyhkyt kyhjöttää rinnatusten piirongilla.

Kierrätyslasivatini kynttilöineen mielestäni soinnahti värimaailmaan.

Tämä niin sanottu "vanha kamari".

"Vanhan" teemaan sopii tyttärenpoikani Petterin (4-v) eilinen tuuminki kun tuli mummulaan. Seisoi kotvan aikaa pihalla ja totesi,"Aika hieno tuo mummun ja vaarin vanhainkoti".

Voiko asiaa osuvammin ilmaista, ja minäkin teille kuvan kerkisin uudesta kodistamme laittaa.

Ihana asia jospa saisimmekin täällä vanheta.Tästälähin lapset lapsineen varmaankin vanhainkotiin tulevat kun mummolaan ja vaarilaan tulevat.Tervetuloa vaan!

Muistoja,muistoja...

Yhäti muistojen matkassa kuljeksin päivittäin kun uutta kotiani sisustan kädentaitajien töillä.

Tämän villakankaisen, kasvivärjätyillä langoilla kirjaillun seinätekstiilin sain äidiltäni 50v-lahjaksi.

Mukava tälle oli seinätilaa etsiä "vanhasta kamarista".

Yhden kamarin yritin kalustaa vanhoilla mööpeleillä, sinne mielestäni seinävaatekin sopii.

Ihana muisto.

Tässä lähikuva "perhekalleudestani",äidin kirjomasta keinutuolinmatosta, joka on tuunattu isoisän kirkkopalttoosta, vuorineen kaikkineen.

Mielelläni esittelen työn teille, monille osaajille.

Keinutellen

Nytpä meikämummelillakin on oma kiikkustuoli, jossa kelpaapi keinutella.

Viimein sain rakkaan äitini aikoinaan tekemän tuolimaton kunniapaikalle kun varta vasten matolle keinutuolin ostin.

Tuolimatto on tuunattu äidinisän kirkkopalttoosta. Maton vuorikin palton vuorista.

Kirjailut ommeltu kasvivärjätyillä langoilla. On matolla tunnearvoa ja käsityönäkin mielestäni ainutkertainen.

Vuosia oli rullalla komeron kätköissä, ja nytpä iloiten laitoin mattoni esille.

Juhannusruusutaulu taustalla äidinperintöä, mustat posliiniset perhoslautaset äitini maalaamia.

Maljakko ja vati pöytätason kulmalla mieheni tädin lysterimaalaamia.

Himoitsen maljakkoon saavani jostain lehtikuusen oksan käpyineen, nyt siinä kiharrettuja pajuoksia.

Tuolin alusmatto on omatekemäni. Minullahan menossa lankajämien jalostuskausi, tässä nyt yksi tekeleeni johon hyvästi jämänyppysiä upposi.

Huomaan mustavalkoisuuteni siirtyneen pukeutumisesta sisustukseenkin.

Saatan pitää jatkossakin avointen ovien päiviä, muitakin kuvakulmia uuden kodin sisätiloista esiintuoden, sikäli, jos ja kun löydän etsiskelyssä olevia esineitäni joille jo varatut paikat odottamassa.

Maaliskuun mietteitä.

Inge Löökin iloisilla mummeleilla askel nousee kevyesti kevään keritessä jo maaliskuulle.

Ilo heidän energiansa kuukaudesta toiseen. Kadehdin.

Itse tässä olen virunut Noro viruksen kynsissä vajaan viikon. Ei nouse jalka noin nopsaan kuin Ingen mummoilla.

Miten voikin vatsatauti viedä niin voimat,vasta tänään tuntuu hiukan virkeämmältä oltila.

Viime päivät villavällyt vain kutsui kietoutumaan kun hampaat kalisi vilutuksesta.

Illalla oli pakko hakea päivystävästä apteekista rohtoja, että olo tokenisi.

Eiköhän tämä tästä.

Ihanaistahan se kun kevätaurinko väliin naureskelee ja tuntuu lupaavan hankien laskemista.

On noita nietoksia kyllälti, kohta kolalumille purkupaikat hakusessa.

Minä se jatkan uudessa kodissani tavaroiden hakemista, miten voikaan olla esineet etsittävissä.

Sen mitä löydän, yritän sijoitella paikalleen, joten pikkuhiljaa kotiani saanen kondikseen.