Marjastusmuistelua.

Vademasesonki jo ohittumassa tältäkin kesältä,joten paikallaan muistella menneitä,viime vuotisia seikkailujamme hyvän marjakaverini kanssa.
Paahteinen päivä taas oli saalistettu vadelmapöheikössä ja selät puutuneina, hiestä ja sääskiöljystä märkinä, suunnittelimme kotiutumista.
Väsyksissäkin uurastuksestamme huokasimme ettei ole päivä vielä pulkassa,illalla perattava ja jatkojalostettava saaliit. Kerroin että soseeksi keitettävä vadelmani,koska pakastin jo pursuilee.
Huomaavaisena ja parempana liikkujana ystäväni otti marjakorini kannettavakseen ja kehoitti minua menemään tasaisempaa maastoa,metsän laitaa autolle. Samalla kehoitti tarkkailemaan josko sieniä jo näkyisi. Sehän sopi minulle.
Kuljin metsänlaitaa ja katselin sieniä sillä silmällä, saalistussilmällä, nimittäin.Eipä vielä näkynyt.
Kaveri jo istui autossa kun lähestyin menopeliämme,starttasi ja huiskutti naureskelleen kättään, kiusoitteleva virne kasvoillaan, että heippa vaan, hitaammat jääköön joukosta.
Kuului ritinää ja ratinaa,huomasin täyden marjakorini litistyvän eturenkaan alla.
Minähän nyrkkiä puin ystävälleni ja hän luuli että huiskuttelen takaisin. Niin meni takarengaskin korin ylitse. Silloin jo molemmin nyrkein huidoin ja huusin vihaisesti.Siitäkös kuski säikähti ja katumuksesta peruutti ja totaalisesti tehosti työnsä.
Näkemäni keskellä en voinut enää kuin nauraa hillittömästi,kaveri ei kylläkään nauranut,itkua väänteli kun näki sinisen,pitkulaisen sieni-marjakorini säpäleinä.
Kantikkaisiin irtokarkkirasioihin vadelmani tyhjensin ,että eivät soseutuisi ennen loppuperkkausta.Neljä isoa rasiaa ja muutama pienempi koriini mahtui.
Korista ei jäänyt ehyeksi kuin sitkeä musta sanka,jossa törrötti sienipuukko tupessa.
Siinä taivasteltiin että sieniveitsi kun vielä renkaaseen olisi mennyt,niin siinäpä mummeleilla tenkkapoo.
Sain toden teolla lohduttaa kaveriani, niin hän harmisteli, varmaan olisin itsekin harmistellut hänen sijassaan.
Koetin sanoa että mitäs pienistä,ajatella ,Turkukin paloi ja valtamerilaivoja kaatuu,ja koskaan ei ole marjasosetta noin nopeaan tehty.
Väsymys vielä lisäsi minun lystinpitoa asiasta,aivan hervottomana nauran vieläkin tilannetta, niin oli koomillinen näky.
Ystävähän niin hyväsydäminen, aina minua avittamassa ja huomioi kaikessa .Hyvän marjamättäänkin kun löytää,aina hihkaisee.tule,tule tänne.Sanoinkin tottuneeni siihen että silloin tietää toisen apajilla olevan kun on oikein hiljaista.
Samanmoisen sieni-marjakorin kaveri haki tilalle ja monet,monet retket on ystävinä tuonkin seikkailun jälkeen tehty.
Näinhän se on, tekeville sattuu.

Sieniseikkailua

Tämänpäiväinen metsäretki muuttui marjastuksesta sieniseikkailuksi.

Mikäpä seikkaillessa kun sienisorttimentteja saaliiksi saatiin.

Koristani löydät,kehnäsientä,kelta,kangas,viini,ja palterohaperoa ainakin.Muutama punikkitattikin koriin mahtui.

Onneksi seikkailumme rajoittui saaliin keruuseen ,alueuutisissa kerrottiin tuntemani naisen treffanneen karhun silmätysten luontopolullaan.

Hui!!! Mitkähän meikämuorin reaktiot kun kontion kohtaisin.Onneksi yleensä ystäviä mukana ja puheenkälkätystä pidämme,toivon mukaan karhukin kunnioittaa puheliaita muijia.

Huomenna haemme ne mustikat jotka sieniretkeltä palatessamme löysimme.

Nappikukkaset

Elokuuhan on kukkasten jakoaikaa, perennojen muunmuassa. Näitä ruukutettuja nappikukkasia tilattiin ja niinpä sadepäivä kuluikin rattoisasti näitä näpräten.

Hoito-ohjeen annan mukaan.Sen jo blogini alkuteksteissä julkaisin.

Pihakukkasille nyt on syyslannoite ajankohtainen,marjapensaille myöskin.

Sadekin lakkasi,joten musta- ja viherherukoitani kotvasen poimin ja iloitsin runsaasta sadosta.

Marjaisimmassa iässähän pensaani ovat,mutta varmaankin puhtia syyslannoitteesta ovat saaneet.

Mesimarjaa muutaman taimen ostin ja pensasriviin laitettiin kehikko jossa saavat levittäytyä kun lahjakkaasti sitä näyttävät tekevän.

Muutaman pussukan ole pakastettavaksikin niitä saanut poimia,aromissahan eivät luonnon mesimarjalle pärjää.

Ne oli niitä vanhoja,hyviä aikoja kun pellonpientareilta mesimarjaa sai,nyt ei monellakaan pellolla ojanpiennarta,salaojitettuja suurlohkoja tämän päivän pellot.

Uusin silmin.

Katselen maailmaa nyt uusin silmin.Vanhat silmälasini vahingoittuivat kun näköni siihen malliin huononi,että unetkin katsoin lasit päässä.

Tehokkaathan nämä uudet ovat, sinäkin huomaat tekstin selvempää ja kirjasimien isompia olevan.

Käytänkin näitä "uusia silmiä" jatkossakin blogittaessani,niin ei lukijaystävienkään tarvitse tihruutella.

Pensastolaiselämää

Kertoilenpa kuulumisiani tuolta "pusikoista",siellähän viime päiväni olen kuluttanut vadelmia poimien.
Annan tällaisen viiden pisteen vihjeen, äitini neuvo,äidit yleensä ovat viisaita ihmisiä.
Siis vadelmanpoimintaan,vyö vyötärölle,(itselläni,oletetulle sellaiselle)ja marjakori tai sanko sidottuna siihen,Molemmat kädet vapautuu poimintaan ja astia kaatuu vasta sitten kun itsekin, eikä aina silloinkaan.
Muitakin marjastusvinkkejä mieluusti jakelen kavereilleni, neuvon taidollisesti pensaissa liikkumaan että varret ei vahingoitu,saapi siis koko satokauden hyödynnettyä.
Tämän kesäinen kulkuni vadelmikossa varsinaista koikkelointia kipeän polveni vuoksi. Minulla siinä raudoitettu polvituki, joka tosi oivallinen apuri.
Tuettu jalkahan ei suuremmin suju, joten housunlahkeesta koipeni nostettava esteitten ylitse,ja niitähän yleensä vadelmikoissa riittää.
Sunnuntain senssitkin erittäin luolikkoiset ja terve jalka luiskahti luolaan,"tukijalka"törötti taivasta kohti,pääpuoli ojan pohjaa päin .Kesti siinä taivastella, että miten täältä ylös.Ihme ja kumma,marja-astia pysyi pystyssä.Senhän ensin irrotin vyöstäni,arvatenkin että varmaan kaatuu,ennenkuin itse olen jaloillani.
Ei ollut yksinkertaista ylösnousu,kesti toisenkin tovin puohata sieltä pöpeliköstä itsensä kahdelle jalalle.
Kyllä siinä pusikkoa lakosi ennenkuin onnisti, jälki oli kuin hevonen olisi piehtaroinut.
Taidollisuudesta ei tietoakaan.
Myöhemmin marjakaverinikin tuli apajille ja huomautti että hirvetkin täällä maanneet kun varret laossa, minä vain hänelle myönnyttelin että niin varmaan, hänellekin nimittäin kulkemisen taidollisuutta olin tähdentänyt.
Lisää äitini viisaita sanontoja:"ellei elämässä muuta ole oppinut,niin ainakin hiljaa liikkumaan".

Kukkasen kurkistusta.

Tämä ihanainen Aaamuruskoruusuni kurkkaa penkistä muistuttaen että elämää on sentään muuallakin kuin metsissä ja pensaikoissa.

Metsäläis ja pensastolaiselämäähän viime ajat olen viettänyt,niin että ruusukin pääsi kerrassaan iloisesti yllättämään.

Tänä aamuna sitä ääneeni ihailin ja kastelulannoitetta annoin kiitokseksi kukkeudestaan.

Jokohan vadelmikkosesonki ohittunee,mustikat vielä makoisimmillaan,ja niin suuriakin että nautinto niitä käsin poimia.

Meren rannalla,aurinkosäässä, vilvoittavan tuulen tuuntumassa, joka hätisti hyttysetkin tiehensä, siellä ystäväni kanssa suurella hartaudella mustikoita poimimme, ja totesimme moneen kertaan,IHANAA!!

Ihanaa!,totesi nelivuotias lapsenlapsemme Petterikin, kun popsi vuorotellen,mustikka,vadelma,mustikka...

Lisäsi vielä:"on hyvä kun on suuri suu,mahtuu mummun marjat kokonaan".

Tämä ei ole mikään marjavale, kalavaleita kyllä olen kuullut kerrottavan.

Kiitollisuutta

Saimme viettää Kälviän kirkossa Lohtajan kirkkomusiikki juhlakonsertin VIRREN VOIMAA.

Virsiteemana luonto.Konsertissa oli monia korkeatasoisia esityksiä,ja seurakunnan veisuu kaikui voimallisena urkujen komeassa säestyksessä.

Kaikki veisatut virret puhuttelivat syvästi ja mieleni yhtyi kiitokseen, tämänkin virren 572 sanoin.

"Taas kukkasilla kukkulat,oi Herra kaikki vyötät.Ja laumat lukemattomat,taas laitumilla syötät.

Näin kaikki maa nyt iloissaan,sinulle laulaa kiitostaan,julistaa kunniaasi"

Kesän kauneutta

" VIRREN VOIMAA"konsertin virren 574 sanat ylistävät synnyinmaamme kaunista kesää sanoin,
"On kaunis synnyinmaamme,maat,metsät,järvet sen.
Me Luojan töitä saamme katsella kiittäen.
Taas lauhat tuulet soittaa urkuja hongiston,ja Herraa kunnioittaa,Hän kaiken luoja on.

Luonnonantimia

Tässä korit kukkuroillaan herkullisia metsämarjoja.Taivaan Isän tarjoamaa hyvää meille,valmiina korjattavaksi.

Virren 573, 2-3 säe kertoo Luojan lupauksista meille.

"Vuodesta vuoteen kantaa,se meille aarteitaan,ja kaikille se antaa,runsaita lahjojaan.

Se kukkii,kasvaa, tuottaa,niin hyvää hedelmää.Syys,kevät,kesä, talvi,Luojaansa ylistää"

Kypsyvää viljaa

Nämä viljavainiotkin muistuttavat meitä Luojan hyvyydestä ja huolenpidosta.

Virsi 575 muistuttaa säkeillään.
"Maan muokkasimme,veimme sen multaan siemenen.
Työn toivossa me teimme,ja Luojaa rukoillen.Soi hiljaisesti tuuli ja laiho kohosi.Näin Herra pyynnöt kuuli ja viljan kasvatti.