Tämä ihanainen Aaamuruskoruusuni kurkkaa penkistä muistuttaen että elämää on sentään muuallakin kuin metsissä ja pensaikoissa.
Metsäläis ja pensastolaiselämäähän viime ajat olen viettänyt,niin että ruusukin pääsi kerrassaan iloisesti yllättämään.
Tänä aamuna sitä ääneeni ihailin ja kastelulannoitetta annoin kiitokseksi kukkeudestaan.
Jokohan vadelmikkosesonki ohittunee,mustikat vielä makoisimmillaan,ja niin suuriakin että nautinto niitä käsin poimia.
Meren rannalla,aurinkosäässä, vilvoittavan tuulen tuuntumassa, joka hätisti hyttysetkin tiehensä, siellä ystäväni kanssa suurella hartaudella mustikoita poimimme, ja totesimme moneen kertaan,IHANAA!!
Ihanaa!,totesi nelivuotias lapsenlapsemme Petterikin, kun popsi vuorotellen,mustikka,vadelma,mustikka...
Lisäsi vielä:"on hyvä kun on suuri suu,mahtuu mummun marjat kokonaan".
Tämä ei ole mikään marjavale, kalavaleita kyllä olen kuullut kerrottavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti