Jopas minä sopan keitin.

Kertoilenpa kuulumisiani, sen ainakin että todesta otin lääkäritädin "madonluvut" ykköshoidosta kaikkiin vaivoihini, joka siis oli painonpudotus.
Viikoittain olen ohjatussa vesijumpassa ollut ja kerran viikossa omatoimisessa vyö(ei yö)juoksussa.
Ruokavaliotakin kuuliaisesti olen noudatellut.
Viime sunnuntaina vasiten itselleni dieettikeittoa keittelin.Ostin ison kaalinpään ja porisutin pehmoiseksi,lisäsin kasvisuikaleita ja sauvasekoitin helpommin nieltävään muotoon.
Pakastimestani otin pari pussia(mukamas)punajuuriraastetta ja pussukat sulaneena puristin keitokseeni jota samalla vispilällä sekoittelin.
Kävi siinä mielessäni että kuinkas noin siloseksi olenkaan punajuureni raastanut. Ihmetellessäni moista, aivoni ajattelevi, että kuinka minulla punajuuriraastetta, enhän vuosiin ole niitä edes kasvattanut.
Muistini mutkaisista lokeroista nousi viime syksynä terveyslehdestä lukemani artikkeli,kuitujen elintärkeysestä ihmisen suolistossa.
Niinpä poimin mustaherukkani riipien ja mehun keittojämät soseutin pakastettavaksi.Niitähän sitten pitkin vuotta hyvä käyttää esimerkiksi leipä-ja sämpylätaikinoihin. Ei lehtiartikkelissa kuitenkaan kaalisoppaan kehoitettu laittamaan.
Siinäpä keitokseni äärellä mietin kuinka sen nyt maustan, lisäänkö suolaa vai sokeria,kasvisliemijauhetta laitoin.
Toivon ruokavalioni tuovan tulosta. Jotenkin vaikuttaa että viikoksi minulla nyt dieettikeittoa. Säästeliäästi syöskentelen soppaani, niin on uusi ja erikoinen makuelämys.
Mutta mitäpä ei naisihminen ulkoisen olemuksensa takia tekisi. Kaikki keinot kehiin.
Tämä tekstinikin väri samanmoinen soppani kanssa. Kertomani juttu on aivan tosiasia,ei mikään
APRILLIPILA!