Viimein uskalsin laittaa"pääni pantiksi", siis keramiikkauuniini polttoa varten. Jännäsin aikalailla että poksahtaneeko puhki, mutta yllätys, yllätys, ei tullut aivot pihalle. Asteita oli 1150, ja hitaasti nostatin niitä. Kaikki minulla niin opettelua vielä että siksi jännitysmomenttia riittää.Pikku itku siinä olisi päässyt jos pää olisi puhki mennyt, niin kauan pikkuisen poskia silottelin.
Aiemminhan jo kerroin että tämä kuva on otettu silloin kun minut 3.vuotiaana adoptoitiin, Sen tähden muovailuvaiheessakin tunnetta paljon mukana.
Hyvä että savi vielä vaaleni poltossa, en mitään lasitetta tähän laita, taitamatonhan noiden lasitteidenkin kanssa, siihenkin kurssitusta kaipaisin.
Kaiketikin hyvä mieli kun muovailuni poltossa pysyneet ehyinä, se antaa uskallusta jatkaa harrastusta.
Ihanaa että pääsi kesti polton. On kaunis teos. Kyllä olet taitava!
VastaaPoistaKiitos mummeli!
VastaaPoistaMeikämummeli teki tuttavuutta tuon 3-vuotiaan tyttösen kanssa....kyyneleetkin siinä tirahti tehdessä.
Kaunis on teos.Iloista vappua ♥
VastaaPoistaKiitos ritva!
VastaaPoistaOikein hyvää Vappua sinullekin!
On kaunis, kyllä olet taitava taiteilija. Oikein mukavaa Vappua sinulle ja onnea pikku Sinikasta.
VastaaPoistaKiitos Anja!
VastaaPoistaTodellakin olen onnessani että pää pysyi ehyenä, niin paljon tunnetta ja aikaa kului yritykseen.
Taitavasta taiteilijasta en nyt tiedä, mutta muovatessani tein tuttavuutta tuon pikkuisen kanssa. Mietin josko pysyy ehyenä poltossa, olen ollut itsekin niin rikkinäinen sielu, eheytynyt nyt vanhemmiten ainakin jonkin verran.Aurikoa meille tarjotaan Vappuna, toivttavasti teillekin!
Sinulle on jotain blogissani
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaTutustun kun ehdin!Hyvää kevättä sinulle!