Teidän blogikaverien kukkaloistoa ihaillessani häpeilen omia otoksiani.
Nyt meillä kaksi traktorikuormallista hyvää multaa, niin että jospa tulevaisuudessa minunkin pihallani kukoistaisi
Perennapenkki odottaa kaivuumiestä ja juurimatottajaa, senjälkeen uusintaistutus.
Laitan oikein välikarsinat etteivät leveile kurittomasti.
Tuossa kollaasikuvassa villiviini jo eka kesänä valloittaa kiertotilansa.
Vielä pilkistää pullokukkaset verkonsilmissä.
Verkotusta muuallakin, kolmiot sepelijemmana, mutta silmä jo tottunut niihin että olkoon.
Tonttireunusta tuo mullos, sinne sellaisia huolettomia hulivilejä istuteltu, viihtyköön jos ovat viihtyäkseen.
Vuorenkilpi minun lemppari, ei tarvinne isostikaan huoltoa. Mehitähtiä myös kivillä ja kannolla, peilaava linnun kylpyallas myös kiven kulmalla.
Mietityttää että mahtaako linnut peiliallasta vieroksua, aikapa sen näyttää.
Tämän uuden tietsikkani kanssa nyt sinunkauppoja hieron, vanhan tutun ukkonen rikkoi.
Ei ole uuden oppiminen helppoa. Jonnekin seniorikurssille syksyllä mentävä, ei tästä muutoin mitään tule.
Syys se saapuupi, putoavia lehtiä nurmikko ja metsät keltaisenaan. Voi, voi, vastikäänhän kesää kaivattiin ja tuntuu että se vain vilahti.
Oi kun kaunis kollaasi.
VastaaPoistaEi ollenkaa tarvi hävetä.
Kivaa puuhia on sinulla tiedossa,
Voi ei vielä syksyä, täällä vasta lämmöt tuli.
Oikein hyvää ja siunattua pyhää sinulle!
Minusta paras piha on se, missä itse viihtyy. Ainakin omaani hoidan vain omaksi ilokseni, silmieni lohduksi. Tosin minun iso kukkamaani olisi remontin tarpeessa, pitäis nostaa kaikki ylös, uusia pohja ja kaiken uudelleen istutusta, mutta hm. voimat vain ei enään niin isoon remonttiin riitä. Sitä se ikä teettää, vie voimat ja osin halutkin.
VastaaPoistaKiitos Sylvi "lohdutuksesta".Toivon että perennauudistus onnistuu.
VastaaPoistaEn minäkään syksyä kaipaa, vaan kun keltalehdet varisee niin oikein säikähdin että tässäkö se kesä jota niin hartaasti odotin.
Äsken kirkkokahvit juotiin, hyvä oli olla Sanan kuulossa ja ehtoollisella.
Mummeli, sinullekin kaunis kiitos!
Parashan on pihani, koska niin viihdyn.Tein kaivuutilauksen perennapenkilleni.Kukkaistutuspiirustukset minulla valmiina.Mielenkiintohan säilyy kun on suunnitelmia.Ikääntymistä ja lisääntyviä kremppujahan minäkin tässä niinkuin ennakoin.
Aikanaan olisi ollut kuntoa pihahoitoon, vaan ei aikaa.Nyt olis aikaa, ei kuntoa, mutta, hyvä näinkin.
Uuden koneen kanssa on totuttelemista ja opettelemista, mutta pikku hiljaa kokeillen siihen tutustuu. Onhan se hauskaa, kun on uusi kone. Pihastasi tuleekin sitten oikein taiteen sääntöjen mukaan ja viimeisen päälle tehty! Mukavaa se on laittaa pihaa mieleisekseen.
VastaaPoistaSirkka, kiitos!
VastaaPoistaTosi on että pienin askelin tuttavuutta tehtävä tämän uuden koneen käyttöjärjestelmän kanssa.Eihän tämä oma "kovalevy"edes kykene kerralla monia oppeja edes tallentamaan.Kun riittävästi toistoja, sitten menee jakeluun.
Toivon että piha piristyy uudistuksista.Tahtoo olla vain "vääntöä" tuon ukkokullan kanssa, miehille pensaat ja puut esteitä nurmikonleikuuseen.
Ihanaa on kyllä pihapuuhastelu.
Kaunista elokuuta sinulle!
Hyvinhän sulla tiestsika hallussa. Mini-juoma-astian linnuille taisin tehdä ekana savityönäni Tervossa. Kenties siihen senttilitra vettä mahtuu! Laitan FB:iin, jahka saan aikaseksi. Kaikki kokeilut ovat ihania, kun vaan on aikaa niille tai niiden aika tulla esiin!
VastaaPoistaHelena
Kiitos Helena!
VastaaPoistaOdottelen kuvitusta savitöistäsi.
Kyllä savi on ihana materiaali luomistyössä.Aikanaan kotipellon savesta tein lintusia,ja näitä aatoksia sisimmässäni.
Puron partaalta, varrelta vainion,
savisuonen sain löytää mainion.
Vesi vuosia virrannut uomassaan,
saven puhtaaksi pessyt matkassaan.
Savi sininen pehmeää, taipuvaa,
kädet loihtii sisäistä mielikuvaa,
lapsi minussa leikkihin riemastuu,
jokin kauan vangittu vapautuu.
Kohta muovattavastani muotoutuu
pieni siili, lintunen, vai mikä muu?
Linnun lentoon luoksesi lähetän,
ajatuksia kauniita viestitän.
Käden lämmössä saveni alkoi elää
sydämestäni valtava kiitos herää,
minä savea myös Luojan kämmenellä,
Hän muovata tahtoo mua rakkaudella.
Kiitos Sinikka!
VastaaPoistaAivan itkettävän ihana runo. Kirjaimellisesti vei minut sanattomaksi.
Helena
PS. Savea oli kiva kokeilla. Jännin se lasituksen jälkeinen poltto ja värin näkeminen, miksi loppujen lopuksi tuli.
Emmehän me itsekään tiedä itsestämme!
Helena ystäväni, savi myös suuremmoinen terapeutti!
VastaaPoista