Teidän blogikaverien kukkaloistoa ihaillessani häpeilen omia otoksiani.
Nyt meillä kaksi traktorikuormallista hyvää multaa, niin että jospa tulevaisuudessa minunkin pihallani kukoistaisi
Perennapenkki odottaa kaivuumiestä ja juurimatottajaa, senjälkeen uusintaistutus.
Laitan oikein välikarsinat etteivät leveile kurittomasti.
Tuossa kollaasikuvassa villiviini jo eka kesänä valloittaa kiertotilansa.
Vielä pilkistää pullokukkaset verkonsilmissä.
Verkotusta muuallakin, kolmiot sepelijemmana, mutta silmä jo tottunut niihin että olkoon.
Tonttireunusta tuo mullos, sinne sellaisia huolettomia hulivilejä istuteltu, viihtyköön jos ovat viihtyäkseen.
Vuorenkilpi minun lemppari, ei tarvinne isostikaan huoltoa. Mehitähtiä myös kivillä ja kannolla, peilaava linnun kylpyallas myös kiven kulmalla.
Mietityttää että mahtaako linnut peiliallasta vieroksua, aikapa sen näyttää.
Tämän uuden tietsikkani kanssa nyt sinunkauppoja hieron, vanhan tutun ukkonen rikkoi.
Ei ole uuden oppiminen helppoa. Jonnekin seniorikurssille syksyllä mentävä, ei tästä muutoin mitään tule.
Syys se saapuupi, putoavia lehtiä nurmikko ja metsät keltaisenaan. Voi, voi, vastikäänhän kesää kaivattiin ja tuntuu että se vain vilahti.
