Kartanokurssin viimeinen päivä.

Niin oli akvarellikurssimme antoisa, monenlaista muutakin taideantia kuin maalaamista, meille tarjottiin.
Kartanon isäntä kaiutti flyygelillään mahtavat soitannot meidän kuulla. Aivan ihmeellinen isäntä, oppiarvoa ja titteliä vaikka muille jakaa, mutta hän jakoikin palvelujaan meille. Saunan lämmitti, ihanat ruuat loihti ja huolsi muutenkin majoitetut. Kun on riittävästi sisästä sydämen sivistystä, voi olla muiden palvelija.
Akvarelliopettajamme oikein monilahjakkuus, runojen tekijä, säveltäjä, laulunlahjankin upeina tulkintoina meidän kuultavaksemme jakoi.
Koko kurssin ajan ihanan rentoa ilmapiiriä ylläpitäen tarinoi kurssilaisten kanssa, tarkoituksena vapauttaa meistä innokasta luomisvoimaa. Pakkopuurtaminen pannassa. Kun näki meidän hiukankaan pakonomaisina, ehdotti taukoa ja suorastaan ajoi pihalle nautiskelemaan kartanomiljöön rauhasta ja kauneudesta. Jos satoi, niin salin flyygelin sävelin kohotti mielemme korkeuksiin.

(taaskin kamerakäsi tärissyt,sori!)

Lähtöpäivänämme pihan entiseen sairaalarakennuksen "vuodeosaston" saliin pystytimme näyttelyn. Kolme maalariakin ehti kotimatkaan lähteä ennen näyttelyä, sekin harmillista kun kuvista jo osa ehti karata ennen kamerointia.

Muutama otos näyttelysalista, työmme seinustoilla olevilla lavitsoilla seinien säästämiseksi ripustusjäljistä.
Siinä minun Hannu "muusani" muidenkin naisten ympäröimänä. Me kaikki kolmetoista naista häntä piiritimme ja huomaattehan kuinka auliisti kumartelee auttamaan muitakin, ei yksin minun apuni ollut. Ari opettajamme myhäilikin Hannulle että "mikäs meidän miesten ollessa, kun naisparvi ympäröi". Kurssilla ei ollut tällä kertaa miesosallistujia.
Toivottavasti minäkin vähin erin taas sivellinotteen löytäisin, aikahan sen näyttää. Kuitenkin, kaikitenkin erittäin mahtava viikko Tollinmäen Kartanossa.