Hyvin olisi koko päiväkin seikkaillessa hurahtanut,niin mielenkiintoista ihailla kiviä.Voi tuota Luojan suuruutta, ei kahta samanmoista kiveä, ja mitä elämän historiaa kerrostumat kertookaan.
Nämä kanttikivet oli ennestään paikalla, ne vain asetettiin jotakuinkin aloilleen, armas apumieheni rupesi kertakaikkiaan kypsymään kivisavottaan, suorastaan suivaantui. Vallankin kun koukkukumara muija yritti hääriä hanslankarina. Kroppa änkyröi pihapuuhissa, mieli kyllä täysillä mukana.
Nauroin totisesti Ingen kottikärrymummoa. Liki piti ettei minuakin lykästelty kottereilla kotiportaille.
Sainkin sitten kotiarestia tai pihaboikottiako se oli, jompaa kumpaa ,nyt olen sitten tupastellut tämän päivän että huomenissa taas voi pihastella.
Aivan sanattoman ihastuneena katselen pihakivetyksiäsi:) Ihan mahdottoman upeita!
VastaaPoistaTosi kiva kun tykkäsit!
VastaaPoistaTaidankin näyttää kommenttisi omalle pihapuuhastelukaverilleni.
Onhan kiveyksessä vielä uutuusviehätys, funtsin vaan nurmikonleikkuu"roiskeita" ja syksyn lehtilaskeumia.
Lainaan pojan lehtipuhallin/imuria siistimiseen.
Hienon aidan olet tehnyt sinne puutarhaasi. Mainio oli myös maalauksesi lehmästä , tuli mieleen ..."pomppii kuin hieho kevätlaitumella". Terveiset Luodosta,lähettää Jaana
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Jaana!
VastaaPoistaLieneekö laiskuus,vai vanhuus,en enää saa juttuja entiseen malliin blogilleni.
Harrasteet jäljessä aikataulusta,niin kaikkea muuta ohjelmistossa ollut.
Upelta näyttää tuo piha, kyllä nyt kelpaa olla ja asustaa. Täällä ei noin vihreää olekaan, kalliota ja hiekkaa vaan.
VastaaPoistaTerveisin
Annika Maltalta.
Niin hieno, ettei sanotuksi saa! Minun kivipyöryläni kalpenee, niin upea on kiveyksesi aurinkoisessa pihassasi. Niin, kahta samanlaista kiveä ei todellakaan ole. Ehkä siinä onkin se viehätys? Terveisin toinen kivenpyörittäjä.
VastaaPoistaEihän sitä lakkaa ihmettelemästä tuota kauneutta,vielä kun vesi tai hiekka hioo,niin esiin tulee kerrostumat.
VastaaPoistaKuinka meidän, näkyykö hioutumisen kauneutta?