Soramonttuseikkailujen satoa näissä kivirinteissä.Hyvin olisi koko päiväkin seikkaillessa hurahtanut,niin mielenkiintoista ihailla kiviä.Voi tuota Luojan suuruutta, ei kahta samanmoista kiveä, ja mitä elämän historiaa kerrostumat kertookaan.
Nämä kanttikivet oli ennestään paikalla, ne vain asetettiin jotakuinkin aloilleen, armas apumieheni rupesi kertakaikkiaan kypsymään kivisavottaan, suorastaan suivaantui. Vallankin kun koukkukumara muija yritti hääriä hanslankarina. Kroppa änkyröi pihapuuhissa, mieli kyllä täysillä mukana.
Nauroin totisesti Ingen kottikärrymummoa. Liki piti ettei minuakin lykästelty kottereilla kotiportaille.
Sainkin sitten kotiarestia tai pihaboikottiako se oli, jompaa kumpaa ,nyt olen sitten tupastellut tämän päivän että huomenissa taas voi pihastella.
