Jouluviesti enkeleitä.

Nämä lahjaenkelini välittäköön blogilukijoilleni joulutervehdyksen, sanoman Vapahtajan syntymästä.

Ihanat ystäväni ovat enkelparvea kasvattaneet ja jokainen enkeli mieluisa.

Suojaavien siipien läsnäoloa Sinunkin Jouluusi!!

Vielä villaista pukinpussiin.

Tässäpä toiseksi viimeinen villasukkapari pukin pussiin.

Sukat kudottu ihanan ohuesta Alpakka Luksus langasta. Mukavan tuntuista kädellekin, toivon mukaan jalallekin.

Kuvakulma jäi alakanttiin, sukan teräosa pidentyy ja varret lyhentyy, epäsuhtaa siis, oikeesti varsiosa näkyvää pidempi.

Ehdin jo huitaista lopuista keristä vyötteet koska keskeneräisenä viimeinen sukkapari tämän joulun pehmolahjaksi.

Välipäivinä alan heti ensi joulun kutimet ettei tee näin tiukkaa, koska muut työkuvat sekoitti lahjasuunnitelmani ja loppu kudontaurakointi jumittui muihin joulujuttuihin.

Pirteää Polkkaa Pirpanalle.

Polkan tahtiin olen iltojani istuskellut ja koettanut saada jalostettua lankavarastoani.

Tuollaisen tytön pikkujakun "kutasin" ja jämälangoista sukkaa, lapasta. Annoin raitojen muotoutua vapaasti pikkukeräsistä. Siinäpä mielenkiintoa kumpi oikean ja kumpi vasemman jalan sukka.

Joulu lähestyy hopusti ja minulta loppuu illat, muutenkin niin lyhenneet.

Mummeli pari kuukautta "uraputkessa"ollut ja kellonympäryspäiviä painanut, ei siis enää oikein kilvan kilkkaa puikot

Mutta,,onhan päiviä joulun jälkeenkin, jatketaan sitten pehmeitä paketteja seuraavaksi jouluksi.

Mummelit myötäsessä.

Siinä sitä mummelit jo joulutohinoissaan kotterollaan kuusenhaku matkalla myötämäkeä huristamassa. Kelpaa heidän, kun näin kerinneet. Meikämummeli pudonnut kyydistä jo ekapäivänä joulukuuta.

Huomasin että johan joulukuuta elellään kun lisäveroja maksuun netitin, siispä allakassa sivun kääntö ja mummuilla yhäti vauhti päälläänsä. Ollapa itsellänikin, tuntuu vain "kone" hiljalleen hyytyvän.

No, joulun aikaan levätään ja voimaannutaan.

Villaista veljeksille.

Vielä muutama sukkapari näidenkin jälkeen odottaa syntymistään, ans kattoo kerkiinkö ennen joulua.

Illanistumiset jääneet lyhykäisiksi piiitkien uurastuspäivien päätteeksi.

Tässä nyt kumminkin veljeksille villaista.

Isompi veli 7-Veljen raitalankasukat saapi, pienemmälle Nallen Marjaretki sukat.

Mielestäni molemmissa mummun mustikkaretkien muistoja.

Voiii, kovasti tarttis puikkoja kilkutella jos lankakassit meininki tyhjätä.

Mutta, meikä tullut vanhaksi, illoin olo niin "kanttuvei"..

Otetaan avuksi sitten uuden vuoden uutukaisia päiviä, ellei nyt vanhalle vuodelle ehdi urakoida suunnitelmia valmiiksi, eivätpähän langat homehdu ja happane, eikä niissä parasta ennen päivää.

Meikämummelissa kyllä mennyt tuo parasta ennen päivä ohitse ajat sitten.

(aiemmin jo blogitin Villaiset veljeksille, mutta joku nappasi sukat, siis kuva katosi. Poistin siis kuvattoman version ja samalla poistui kommentitkin, SORI!)

Pipottelua.

Illanistujaisissa on puikottelua piisaillut. Neljän pojan päitä pipot toivon mukaan lämmittävät.

Muhkeita kaulureitakin mukana. Voipi peitellä kasvotkin kokonaan pakkasen puraisuilta.

Jumbo, Alfa ja Isovelilankaa neuleissa. Pikkuveli saa Isovelilankaisen sinisen setin.

Tuo vaalea harmaa kauluri kääntökauluri,toinen puoli pipon tummaa.

Seuraavaksi sitten sukkaa pukkaa, raitasellaista..

Raita-Polkkaa.

Meikämummelipa pisti tässä muutamana iltana tosissaan Raita-Polkaksi.

Perhekuntalaiseni saavat raitasukkia ja kynsikkäitä.

Noiden ruskeden Raita sukkien sävyistä pidän todella paljon, pirtsakan siniset nuo Polkka sukatkin.

Kynsikkäissä huomasin Polkan tahdin sekoilleen, mutta niin paljon kudinurakkaa etten purkauksiin alkanut. Se vaan silleen että vanha jo Polkan askelissa sekoaa, vallankin jos kovin kiperää polkkaa pyörittävänä.

Haiseva tarjous.

Sorruin tässä päivänä muuanna heräteostoon. Makkariin olin haaveillut uusia mattoja,entiset ei mukamas synkanneet muihin väreihin.

Siinäpä sitten seliseliä isännälle että mikäkös innonpaukahdus Prismassa sattuikaan.

Kuittasin hankintani tulevaksi isänpäivälahjaksi ja pulputin kuin Vileeni aikanaan että kun "halavalla sain".

Kyllähän värit synkkaa, ainoa paha pointti, kun uutukaiset matot niin pahalle haisee. Koetin niitä ulkoiluttaakin, mutta vaikuttaa että haisulimatot nämä oli. Kaupassa olivat pakattuna muovikääreeseen, joten siellä ei hajua tunnistanut.

Ei kiva jos makarissa tuollainen haisuhaitta.

Onneksi kuitti ja hintalaput tallessa, pakko palauttaa isukin lahja kun sattui olemaan haiseva tarjous.

(kuvaushetkellä ulkona sateli lumihiutaleita, ne vinottain heijasteena matoissa)

Lasilämpimäisiä.

Tarjolla tässä hiukan lasilämpimäisiä, joita uunistani otin ulos.

Ahkeraan olisi pitänyt lasitöitä tehdä, kuitenkaan aikatualua ei voi kiirehtää.

Lasilla omat lainalaisuutensa, kantapäänkauttakurssillani sen olen havainnut.

Odotettava uunin jäähtymistä rauhallisena, hätäilyllä lämpöshokki railottaa työt.

Tässäpä vanhat ikkunalasit uudessa muodossa. Nuo ruskeat kirjakaapin ovina aiemmin olleet.

Minulle tulossa astemittainen lasileikkuri, vapaalla kädellä vain olen viillellyt lasini tähän asti, joten selvästi näkyy oman käden jälki.

Haitanneeko tuo kun kierrätystaidetta, ei tehdastyöltä tarvitse vaikuttaakaan.

Vai pitäisikö olla millimetritarkkaa?

Kynttiläsetteinä noita ostelleet, televisiokapulallekin kodiksi joku hankkinut.Käyttö vapaa..

Pusakat.

Neulepusakat on neulottu Grystal langasta, 10 numeron puikoilla joten suhteellisen joutuisaan valmistuivat.

Syksyn hitti värit, harmaa ja musta, teinityttöjen toivomus. Pilkettä väriin antaa nuo pikkupaljetit jotka välkkyilee. Poolo tai paitis käy neuleen kera kätevästi. Kyllähän neitokaiset pukeutumisen taitaa, mitäpä mummeli siihen seikkaan sekaantumaan.

Kukahan näistä kurkkaa..

Aiemmin jo parista huppusesta blogitin. Nyt tämänkertainen huppukauluri urakka valmiina.

Katsotaanpa joulun jälkeen kenen kasvot mistäkin huppusista kurkkaa.

Erittäin mukava näitä oli kudoskella, ilmavan kevyttä tämä lenkkialpakkalanka.

Vajaa vyyhti huppuun, joten vielä jäi toisiinsa sointuvia jämälankoja joista jotain keksin.

Aika näyttää, mitä..

Mummelit marraskuussa.

Marraskuussakin mummelit yhtä mukavuudenhaluisia kuin muinakin kuukausina.

Kyllähän kaamosaikana lystinpito paikallaan, pimeät päivät kummasti kirkastuu.

Illanvietto tässä mummuilla meneillään ja kuvasta päätellen hauskuus jo huipussaan.

Selasin edellisten kuukausienkin ohjelmiaan, enkä kudinta käsissään löytänyt.

Niin, no, eiväthän he mitään nökötysmummeleita olekaan, viihdytysmummoja paremminkin.

Minulla tuo nökötysvaihde päällä, isovaihde oikein silmässä kun pehmeitä paketteja tosiaan tehtailemalla touhattava. Jätän muun viihteen ja hauskanpidon myöhemmälle, omalla laillaan viihdykettä nökötyskin, kutimen keralla. Jatketaan....

"Tummu tikkaa".

Käläviällä tummut elikkä mummut tikkaa kun he puikoilla kutovat neuleita.

Tämäkin tummu oikeaa mummutautia sairastelee tässä joulunalusaikana, siinä määrin puikot sauhuaa.

Lankoja kassikaupalla jalostettavaksi. Tässä miehen sukat pitkään jalkaan ja kynsikkäät askaroiviin sormiin talviajaksi. Seitsemän veljeksen raitalangasta nämä kudoskelin ja kahdet eriväriset vielä työn alla.

Joten jatkossakin tummu tikkaa.

Talvi tulla tupsahti.

Viime öinen värivaihdos maisemassa yllätti aikalailla aamuun heränneen.

Maa ja puut peittyneet pumpuliseen lumihuntuun.

Kaunistahan tuo katsella, kuitenkin taas tottuminen talven tuloon.

Mieli muistelee vieläkin kulunutta, kaunista kesää.

Tällainenhan oli viime kevättalven näkymä kun tätä nykykotiamme ostomielessä kävimme katsastamassa. Luminen metsä loihti kuvan mielenkiintoisesta kotikulmasta.

Sitähän tämä on ollutkin. Tuo pieni puistometsikkö antoi mustikat naapurin rouvalle, minulle kanttarelleja, lampaankääpää, karvarouskuja, ja punikkitatteja.

Oravien ja monien lintujen kotireviiriä tämä pikkumetsikkö myös näyttää olevan.

Nyt koivujen pönttöasukkaat talviruokinnassa. Oravat varmaan hetken hämmästyksissään tulleesta talvivaipasta, mutta kaitpa kohta taas kirmaavat oksistoissa.

Seivästuoleilla talvipehmusteet syyskuosin peittona ja "Kahlitut kivetkin" pyöräytetty pehmoisesti lumipumpuliin.

Nyt sitten lumikolan ja lapion kanssa tuonne aamuhämärään talkkarihommien myötä kuntoliikuntaa harrastamaan, ja toteamaan että talvi tulla tupsahti.

Kesää kaipaillen.

Syksyn ensimmäisen räntäsateen ja sitä seuranneen pikku pakkasen keskellä mielikuvat menneessä, kauniissa kesässä.

Tässä kesäinen tunnelmatilanne Pirskerin akvarellileiriltä. Ihanaa luonnonrauhaa ihailimme kurssilaisina lammen rannalla istuen. Kesän kohokohtia ne viikonlopun lempeän leppoiset päivät.

Kaiken kaikkiaanhan meillä mitä kaunein kesä.

Heitinpähän kesäkuvani tännekin sivulle, galleriaani myös matkalla.

Saatesanaset yleensä kuvillani, tälläkin.

Kaunis hetki, kesäpäivä,

vieno vire, tuulen häivä

leyhytellen virkistää.

Lentää liidoin väräjävin,

siuhkaa siivin sinertävin

korento kaislan korteen.

Kelpaa meidän kesästellä,

luona lammen nautiskella,

kokea rakkaus Luojan.

Sadonkorjuusyömingit.

Tänään täällä "vanhankodilla",(tyttären pojan nimeämä uusi kotimme)vietettiin sadonkorjuusyöminkejä.

Viime viikot sieni, marjametsissä ja soilla olen päiväni viettänyt ja suunnittelin että pesueeni kerään yhteisen pöydän ääreen tarjoten moninaista metsän antia.

Ruokailu toteutuikin aiotun pitkän kaavan mukaan. Juuri h-hetkellä myrskyn aiheuttama sähkökatko kehtasikin tulla kokin kiusaksi. Kyllä siinä emännällä jo meni "herne nenään" vaikkei menyyn kuulunutkaan.

Hätääntyneenä jo grillinkin kannatin tuulensuojaan, että edes jollain lailla saisin sapuskat tarjoiluun.

Huokaisin jo ylöspäinkin että olis sähkön tarve, ja jopa kohtapuolin valot välähtikin lupaavasti ja pian jäivät päälle pitempään.

Alkuruokana suppilovahverokeitto ja paahdetut leipäkuutiot. Yllätys, yllätys, nuorisokin kiitteli keittoa.

Kolmenjuuston kermaperunat, kukka/parsakaaligratiini, höyrytetyt nakit, ja jauheliha/herkkutattipihvit.

Lisukkeena vihersalaatti, porkkana/ananas raaste, etikkapunajuuret, oliivit ja puolukkasose.

Ruisleipä, porkkanarieska, vuokaleipä jossa auringonkukan ja pellavansiemeniä.

Maito, kivennäisvesi ja kotikalja.

Jälkkärinä karpalohyydyke vaniljakastikkeen kera.

Ruokailun jälkeen katseltiin netistä Plusisaari/Plusisaaren rallikisaa Seinäjoelta. Veljekset siinä rallas tosissaan, harmi vain että lopussa pöpelikköön pöllähtivät. No, lohduteltiin poikia että harjoitus tekee mestarin.

Kisan jälkeen juotiin vielä kahvit, mansikkakermalla päällystetyn ja ranskalaisilla pastelleilla koristellun kääretorttupötkön kera .Taisipa keksikulhokin tyhjentyä tarjoilussa, kettukarkit ainakin hupeni, pihlajanmarja marmelaadikarkit siis.

Luulen että pesue kylläisenä kotiutui ja mummelilla niiiiiin hyvä mieli.

Huputusharrastusta.

Syksyn saapumiseenhan liittyy olennaisena neulelehtien selaus ja lankakauppa kierrokset.

Huomasin mallilehdissä nuo ihana huppukaulurit joissa nappinauha leuan alla.

Josko muutaman napin hulppeasta valikoimastani saisin ujutettua kaulureihin, siinä yksi nappi-idis sillä aikaa kun odottelen muiden napitusten toteuttamista.

Tässähän vasta alkuharjoittelua huputukseeni, kuuden nuoren päät ja ajatukset aikomus pitää lämpiminä. Hauskaa illanistumistahan kudoskella tästä ihanan pehmoisesta alpakkalngasta näitä neuleita.

Väriskaalaa muutakin, mutta harmaahan syksyn suosikkiväri.

Annoin teinityttöjen selattavaksi Novitan neulelehden ja hehän löysivät monta mieleistä mallia.

Meikämummelihan ei muodista oikein tietoinen, hyvä heidän mallinsa hyväksyä, ettei turhaan tässä puikkoile.

Ei muuta kuin uusintakierros lankakauppaan ja puikot sauhuamaan pehmeiksi paketeiksi pukinkonttiin.

Kyllä mummona oleminen onkin mukavaa!

Kaunokaiset karpalot.

Neljän tunnin tehokasta pakaralihasvenytystä karpalosuolla ja saldoa reipas puoliska sangollista vitamiinipommeja.

Tuossa kahvilusikassa komeimpia, eiväthän toki kaikki yhtä pulskia. Pienoisemmatkin toki poimittiin, niitä sitten mättäät täynnänsä. Nämä komistukset ottivatkin etäisyyttä toisistaan.

Kovasti hyvin ymmärrän kurkia suolla, yhdellä jalalla suossa seisovat, taitavat ylhäällä toista pidellä kun paleltaa.

Minullakin villasukat saappaissa ja silti palelsi, valkosormeni kankeina kylmyydestä, mutta mieli näkemästä lämpimänä.

Suhteellisen lämmin päivä tänään, tuulinen parahiksi ettei hirvikärpäsetkään kiusana.

Mielenkiintoisia nuo marja ja sieniretket, aina kotiinlähtiessä mukamas niin hyvät senssit jää, joten, jatkuu huomenna, tai ylihuomenna.

Syksyiset senssit.

Aiemminkin olen kertoillut että Eteläpihamme kesähelteinen , joten paljon kiviä ja risua koristeeksi olen haalinut. Eivät tarvitse kastelua eikä lannoitusta.

Marja ja sieniretkilläni olen saalistanut myös risuja, jäkäliä ja sammalia, niistä syysistutuksia tehden.

Harjateräsverkkoa jäi kivimonumentistani passeli pala säleikkövilliviinille ja varastoseinustan kiviesteeksi. Seinustalla superkorennot lentelee risupusikossa.

Villiviinitelineestä heinäseipäitä ylijäämää, josta kolmijalan rautapadalle sain kyhättyä.

Seivästuolit sai myös syyskuosin poronpallerojäkälästä ja poronsarvijäkälästä, vai hirvesarvijäkälääkö lie, en ole varma sortimentista.

Tuon 50-litraisen ruostuneen maitotonkan kirpparilta ostin, ukkokulta kyllä kommentoi hankintaani..Siihen karhean kauniit kuusen kuivat oksat koivukiehkuroineen asettelin. Toisen seivästuolin kavereina vanhat pläkkiastiat koivurisuineen.

Niin että karut on koristeet pihapuuhasteluni tuloksena.

Lokakuun lystejä.

Hertsileijjaa että heillä taas hauskaa, Ingen mummeleilla.

Ovat tässä nyt pitämässä täysillä sisätilahauskuuttaan.

Ovatkohan synttäreitään juhlimassa kun noin runsas kattaus kahvittelutarjoilussaan, ja onnittelupostia luukun täydeltä satelee.

Ottanen osan onnitteluistaan, sillä meikämummukin lokakuun lapsi.

Leipomisiinkin tässä alettava että olis kattausta jos joku kahville tulossa. Pitäneekö yltää lajiluvussa Ingen mummojen "törsäilyyn"?

Mikäpä lokakuun lotinoissa,kun saapi kääriytyä villashaaliin tai istuutua takkatulen ääreen kirjan, tai käsityön kera. Minun käteeni sopii paremmin jälkimmäinen.

Ennen illanistujaisia vielä syksyisten lehtimattojen haravointia pihanurmilta. Kaunis kesäkoivikkometsä levittäytyi ruskamattona pihamaalle. Ennen talven tuloa hyvä kääräistä pois.

Kolmas lakaisu meneillään ja vielä puissa tuulen puistettavaa ja pudotettavaa.

Siinä naapuritkin niin näkösällä kun lehvästöesirippu vedetty syrjään, mutta eipä haitanne, mukavia naapureita meillä, nähdessämme paljastuneiden koivujen lomasta huikkaamme Heit! toisillemme.

Ruskasukkasia.

Tässä parit ruskasukkaset, sadepäivien satona.

Poutapäivin tuli tehtyä saalistussafareita sieni ja marjaretkin metsän peittoon, mutta sadelotinapäivätkin voi marjastella kutomalla Marjaretki Lakka langasta syyssukkia.

Oranssisukatkin ovat Nalle Lankaa ja niin syysruskaan sointuvaista kuin vain olla voi.

Vielä sentään metsäretket mielessä, ellei marja ja sieni saaliita suuremmin saatavana, niin risuja, jäkälää ja sammalia haalittava "syysistutuksiini".

Ihana on meillä ollut kesä, kuten syyskin, talveen oma totuttautumisensa sitten taas aikanaan.

Lentävä lautanenko?

Aikamoinen aamunavaus silmilleni kun hieraisin yöverhoa niistä sivummalle. Hämmästyneenä huomasin pihalle laskeutuneen vierailijan ulkoavaruudesta .

Eikös olekin selvä "lentävä lautanen" tämä värikäs komistus.

Tsiikailin sitä kantilta jos toiseltakin ja mittelin aluksen kattohalkaisijankin olevan reilusti ylitse parikymmentä senttiä.

Monia sieniseikkailuja metsiin syysviikkojen kuluessa olen tehnyt, ja nyt hauskuus siinä että seikkailu tuleekin kotipihalle.

Avaruusalus kuulemma ollut laskeutuneena jo monta päivää tuolla kivikkokukkaryhmän katveessa, ei siis mikään pikapyörähdys pihallemme.

Aivan mahtava lajirunsaus on tämän syksyn sienisafareilla ollut ja ihanan kuulakkaissa syyssäissä metsäretkiä saanut tehdä.

Tänään sataa, ,odotettavissa; "kasvaa kuin sieniä sateella".

Kivikummastus.

Tässäpä tämä viime viikon kiviprojektini valmiina.

Ajat ammoiset ajatustasolla raksuttanut, nyt vasta toteutui.

Lieriöt ruosteisesta (nimenomaan)harjateräsverkosta ihan ite tekemät.

Tuntitolkulla kilkutin kaarelle yläosan piikkejä. Funtsasin että minkäköhän moisen työkalun tarpeeseen keksisin. Enhän hätäpäissäni keksinyt mitään. Tuuletustelineen putkirunkoa vasten vasaroin piikkikaaret.Jopahan kilkutus kaikui naapureihinkin ja käsi niin maan kipeäksi tuli, jotta ideaalisidettä siinä pideltävä.

Sitten nuo kivikeikat ohjelma sinänsä.

Ukkokulta teki selväksi että hänen kivenkeruunsa riittää, kun elämänsä niitä pelloilta keräillyt. Hän viimein ohitti ajatuksenkin ,että joka asumisosoitteeseen kiviä kuskataan.

Niinpä vain sitten "ihan ite"kivimontulle Focuksella kuskailemaan valikoituja kiviä.Luvan varaisestihan niitä valikoin.

Ei montaa leipälaatikollista uskaltanut kerralla tuoda, hintaa kivimonumentille jos iskarit sippaisi ajopelistä.

Korkea kivivuori mitä mielenkiintoisempia kiviä, tietty ne mahtavimmat siellä huipulla.

Erittäin mielenkiintoinen kivi tuossa etualalla matalan lieriön huipulla,ruosteenruskeat kuvioraidat kivessä.

Kyllä meikämuori ristinmerkin rintaan teki kun aloin kapuamisen rintuukselle. Laillansa yltiöpäisen puuhaa, mutta niinhän ne minulla muutkin meiningit.

Nyt olis kivirustinki valmis, vaan mikä tekeleelle nimeksi?

Työnimenä, Kivirustinki,Baabelin torni, Kivikummastus, Tuplakiukaat.

Keksikääpä nyt lapselle nimi!