Siihen olivat savisiilini piipertäneet herättyään talvihorroksestaan,ja pienen pienillä siilisilmillään siristellen ihmettelivät kummallista kivikisulia.
Sulassa sovussa siinä kaikki.
Mikäs ollessa,,kesä tulossa.
Taaempana nappikukat puisessa purkissaan yhäti kukkivat,viisi vuotta jo kukkineet kesät,talvet.
Kunhan kesä ehtii,kivikkoryhmäni täyttyy aivan oikeistakin kukkasista.
Mehitähdet mukavasti levinneet. Kurjenpolven aika kukkia keskikesällä.
Laakakataja siellä seassa ikivihreänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti