Niin mieluisia minulle olleet,että muun keittiön sisustuksen yritän niihin soinnuttaa.
Oma tarinansa näilläkin.Olivat alkuun hiukan sivuttain ikkunassa ja se vaivasi minua.
Kerran sitten käsi kipsattuna nousin pöydälle niitä aikani kuluksi oikaisemaan ja koko aika itseäni varoittelin,että "hissun.kissun,hilijalleen",sillä jäykkyyteni totisesti tiedostin.
Kuinka ollakaan,enkelien korjausliike onnistui hyvin,omani ei.
Pöydältä laskeutuessani jotenkin vain jalka lipesi ja tuoli horjahti,toinenkin,ja minä kipsiä varjelin rikkoutumasta,lyöden pääni ovipieleen.
Niin oli kova pää,että maali irtosi ovipielestä,ja kolari näin ollen paljastui.Ison kuhmuni onneksi hiukset peitti,mutta kiinni jouduin kiipeilystäni.Nyt on ovipieli maalattu ja se kuhmu laskenut,monta muuta tullut sen jälkeen. Tärkeintähän toki,että enkelien asento tuli oikaistua ja kipsi kädessäni pysyi ehyenä.
Siellä ne enkelit edelleenkin varjelee. Pidän niistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti