Navigaattori

Ukkokultani yllätti minut synttärinäni iloisesti,oli ostanut mummelille lahjaksi navigaattorin automatkailun avartamiseksi.
Minähän kuuluisan huono suunnistaja liikenteessä.Nyt olisi kuulemma mahdollisuus ruveta reviiriä laajentamaan,tähän saakka autoilu olikin rajoittunut lähiseutuihin.
Tulipa sitten aparaatin testausaika kun mieheni jäi Oulun Yliopistolliseen sairaalaan ja minun oli kotiuduttava.
Kotiin lähtö yksin jännitti aikalailla,mutta ukkokulta rohkaisi että mikäs huoli ja hätä minulla kun on aivan uusi saattaja.
Niinpä naputtelin osoitekenttään kotiosoitteen ja mietin mielessäni,katsotaan nyt, tietäneekö saattaja mistä olen kotoisin.
Kuuliaisena tottelin opastajan neuvoja ja pääsin onnellisesti ulos kaupungista.Yhteistyö pelasi hyvin Liminkaan saakka,mutta senjälkeen tuli kiistaa reittivaihtoehdosta.
Navigaattori laski matkalleni toisen reitin ja minä vain omapäisesti rantatietä ajelin.
Kaiken aikaa saattaja hoki,"JOS MAHDOLLISTA, TEE U-KÄÄNNÖS".Raaheen saakka ääntään korottamatta toisti samaa ohjetta.
Mieleeni tuli,että kohta se sanoo,mene mihin haluat,koska et tottele.
Sitten tuli hiljaisuus.Ajattelin että nyt taisi saattomies suuttua ja rupesi mököttämään kun en sitä totellut. Mietin että siitä vaan,senkun suutut ,kyllä minä jo kotiin selviän,jatkoille pääsy taisi kyllä tyssätä mykkäkouluun.
Kalajoelle tultaessa kuitenkin leppyi ja rupesi taas juttelemaan minulle kohteliaan kuuliaisesti.
Tiesi varmaan että kohta ollaan kotiosoitteessa ja tarpeen taktikoida perillepääsy.
Niinpä tultiinkin ennenpitkää kotiportille ja kaveri kertoi"OLET SAAPUNUT KOHTEESEEN".
Minähän niin mielissäni kotiutumisestani,että kaappasin onnellisena saattajan kainalooni ja vein kamariin....