Taaskin olen joko etuajassa taikka taka-ajassa kun sadonkorjuusta blogissani kerron.
Tämän säleikköomenapuun istutin suurin toivein hyvälle paikalle ja ensimmäisenä vuotenaan jo ilahdutti meitä näillä pulskilla omenoilla.
Nimesin ne Läheisriippuvaisiksi,koska ainoastaan nuo kaksi,toisiaan liki kasvavaa hedelmää, se säleikköpuu suostui tekemään.
Sanoinkin miehelleni että siinä on nyt omput Aatamille ja Eevalle.
Punaisia ja pulskia olivat sitten syksyn tullen ,kun aikansa niitä kypsyttelin.Niinpä ennen yöpakkasia irroitin omput okasata ja hartaudella aioimme ainokaiset syödä eräänä lauantai-iltana saunomisen jälkeen.
Kauniita olivat katsoa,mutta vielä raakoja sisältä.Kuitenkin omppukiisselin niistä keitin ja määrätyllä hartaudella nautittiin oman omenapuun satoa..Hyvä että nautittiin,sillä siihenpä sato tyrehtyi.
Seuraavana kesänä ei koko puuhun silmun silmua ilmestynyt,asia hämmästyttää ja kummastuttaa vieläkin.Saapi vain sanoa,että sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti