Sen pituinen se.....

Mieli menneissä muistoissa. Tänään, vihdoin viimein pääsin purkamaan entisestä kutomahuoneestani kangaspuita, joita kaikkiaan kolmet.
Kerrottakoon että käytössä ovat olleet. Pienillä puilla kudoin poppanaa, pyyheliinoja ,kaitaliinoja, hartiahuiveja, kuultokudoksia ja monia muita kevyempiä kudonnaisia.
Isoilla kutomapuilla isomattoja ja käytävämattoja monin, monin kymmenin metrein, verhoja ja mitä kaikkea lie, äkikseltään ei edes muista. Niistä aikaansaannosvuosista niin kauan.
Kymmenkunta vuotta siitä kun ex kodistamme, jota vanhin poikamme nyt isännöi, muutettiin kirkolle.
Mattoloimi jäi yksiin puihin, ja sitä minun piti kutomani. Yritystä tosin on ollut, puoli mattoa sain valmiiksi ja käteni niin kipeytyivät että sai juosta kortisonipistoksia ottamassa, fysikaalista hoitoa sun muuta helpotusta.
Ukkokulta kommentoi että aika monta metriä olisi mattoa irronnut niillä euroilla joita"huusaamiseen" meni.
Sitä kuitenkin kuvittelin että josko loimeni saisin kudottua ettei tarvitsisi kesken katkaista, mutta nyt asiat silleen että kutomiset kangaspuissa kudotut.
Tänään puolisen päivää selvitin "selustaani", pussitin valmiiksi leikatut ja jatketut kudekerät väreittäin kuuteen muovisäkkiin. Ajatus, että vien eräälle kutojalle. Niin monet työtunnit tehty ennenkuin kuteet kerillä, että ei millään raaski polttaa.
Säästeliäänä olin kerännyt vanhoja vaatteita kudeaineeksi, kudontaope kertoi että niistä parhaat perinnematot kudotaan,
Siinä kun traktorikauhaan vaatelaatikoita kanniskelin niin tulipa häpeän puna poskille, että suuria minäkin olen itsestäni luullut, että kaikestako mattometrejä meinasin.
Oi, voi, nyt on reaaliteetit niin että tuleen tuikattava, entiset kuvitelmat.
Historiikkia kaiketi käydä läpi lapsukaistenkin vaatteita ja omia mekkoja,huokaisten että nuokin mahtui päälle silloin ennen, kymmeniä kiloja taaksepäin.

Tämän päivän saldo se että kuteet sain valkattua, huomenissa kolmet kutomatuolit muuttaa majaa. Pienet poppanapuut olleet lainassa, omistaja 93 vuotias ettei aikoihin ole niitä tarvinnut. Leveät mattopuut mieheni sisaren kanssa yhteiset ja sisar nukkui kymmenkunta vuotta sitten pois. Hänen lapsilleen ne toimitamme, tehkööt niiden kanssa mitä haluavat. Kolmannet ovat museotavaraa, taidamme lämmittää takkaa niillä.

Että sen pituinen se,,,,minun mattoloimeni....