Hanian kierroksen kuvantaa ja kerrontaa.

Hanián kaupunkikierros avautui sateisena, mutta sen verran oli sateen rakoa että muutamia kuvia mahdollista saada. Tuolla taustalla näkyvät LefkaÓrin, valkoisten vuorten huiput. Olettaisin, en vannomaan mene sillä kaikessa navigoinnissani aina puutteita. Te muut matkanneet voitte korjata virheeni. Mutta, mahtavaa maisemaa kaikitenkin.

Hanián venetsialaissatamaman silhuetti ,taustalla "valkoiset vuoret".

Sateen ja tuulen vuoksi aallokko kovaakin, tyynellä säällä varmaan mahtavat kuvajaiset rantaravintoloiden ja kahviloiden kuhistessa elämää.

Turkkilaisvallan aikaista rakennuskulttuuria komeina nähtävyyksinä.Turkkilaiset onnistuivat valloittamaan kaupungin vuonna 1645 ja he ehostivat venetsialaisia rakennuksia uuteen uskoon luoden vanhaan kaupunkiin sen arkkitehtoonisen monimuotoisuuden jota on vielä jäljellä.

Näitä kauppakujia riitti pilvin pimein. Aluksi oikein hirvitti tavarapaljous kaduilla, mutta kun ajatteli että jos meidän suurista kauppaliikkeistämme tavara jalkautettaisiin katuvieriin niin taatusti yltäkylläisyys rehottaisi.
Pientä oli meidän "vanhusten" ostaminen, on nurkkiin jo niin kaikenlaista keräytynyt ettei hankintoja harkittu. Mitä nyt muutama viini ja oliiviöljypullo maalaiskylä kierrokselta mukaan tarttui, niin siinä se.

Katuja ja kujanteita.

Näitä katuvieriä kukkivine ruukkuistutuksineen oli mukava kuvailla. Mietin että täältäkö tullut meillekin malli ruukuttaa porraspielemme. Mieluisa mallihan tämä. Paikallisessa rakennuskulttuurissa ei isommin piha-alueita joten ruukkuistutksin viherrystä ja kauneutta saivat ympärilleen. Näin minä pohdin, en tiedä onko asia niin..

Tällaista tunnelmaa sivukaduilla sateen jälkeen. Liikennekulttuuri mielenkiintoista, ei suojateitä kadun ylityksiin, kädet ristittävä ennen ylitystä, niin oli vinhaa ajonopedet rohkeine kadullaohituksineen. Parkkeeraus oli kätevää, ei muuta kuin hätävilkut päälle ja siihen pysäköinti. Ei näkynyt lappuliisoja, ja muutoinkin liikkuminen huolettoman tuntuista, turistit sai todellakin olla skarppina kaikenaikaa.

Tässä tosi kaunis kujanne. Etualan rakennuksessa nähtävissä harjateräksiä sojottamassa ylhäällä. Meillä luulo että jotain veronkiertoa kun ei viimeistellä taloa, mutta opas kertoi että jos rakennusoikeutta olemassa niin taloa jatketaan ylöspäin suvun tuleville nuorille perheille.

Siinä kauniissa rivistössä kevytliikenteeseen startattavia kulkupelejä. Näppäriltä näyttivät puikkelehtimassa muun liikenteen seassa.

Ylläolevat sisäänkäynnit Hanian vanhasta kaupungista, osassa kuitenkin häiritsevänä tuo "nykytaide", graffitit.

Tämä rappioromantiikkaa tihkuva porttikongi Lappan kyläkierrokselta. Paljolti näytti että vanhoja rakennuksia ei jyrätä pois vaan saavat ajan saatossa hiljalleen hävitä. Meillä monesti haetaan järeät aseet pyyhkimään pois vanha-aika.

Sadepäivän maaseuturetki.

Maaseuturetki mm.Lappan kylään tarkoitettuun kävelykierrokseen, surkastui kovan tuulen ja sateen vuoksi. Paikallisista putiikeista ostetut sateensuojat vääntyivät monelta vinksin-vonksin tuulen riepottelussa, ja mukana olleet varavaatteet olivat kurssissa. Siinä tyttäremme teinipoikiensa ja veljen tyttären kanssa seisomassa räystään alla. Paikalliset asukkaan iloitsivat sateesta, ei kuulemma sitten kevään oltukaan vettä saatu. Opas kertoi että sateenjälkeiset tuoksut monien yrttikasvienkin virkistymisestä huumaavia. Taivaankaste tarpeellista kaikkialla.

Siinäpä pesueemme pienimmät niin sulassa sovussa saman varjon alla. Tulihan toki yhteenottojakin serkuksilla reissurähjääntymisen sivutuotteena. Sadeko vai mummelin käsitärinä kameroinnissa, syy kuvan epätarkkuuteen..

Ruokailimme idyllisessä ravintolassa, läheisen porrastetun vesiputouksen solinaa kuunnellen.
Mielenkiintoisia uusia makuja kokeilimme eri ruokapaikoissa.Elämyksiä nekin kaikki tyynni

Näitä somia porrastuksia useita ruokatavernan lähistöllä. Ilman kosteus tuolla porrastettujen vesiputouksien äärellä säilyttänyt hersyvän vehreyden näissä maisemissa, vaikka muualla olikin kuivuushaitat jonkin verran nähtävissä.

Niin mielenkiintoisia kiviseinämiä joka puolella ja noita ihania viherkasveja joita me sisäruukuissamme yritämme rakkauden ja substralin ansiosta pitää hengissä. Minulla eivät kukoista niilläkään. Täällähän ne ovat kotonaan ja hyvinvoivia.

Söpöliinejä pikku siltoja käyskennellä jälkeen ruokailun. Joskus täytynee yrittää akvarellina ikuistaa, ja niin taas muistella matkaa.

Tämä ötökkäinen tuli tiellä vastaamme ruokailupaikalta tullessamme ja sekös meitä hämmästytti ja kummastutti. Jonkun sortin rapuhan se, tämä linssilude.

Vielä kuvakierrosta Knossóksen palatsiraunioilla.

Tällaisia suuria pyöreitä kaivantoja alueella moniakin.Opaskirjasta sain sellaisen käsityksen että ovat kuoppia uhrien jäännöksille. Alttarialuehan näiden lähellä. Opaskirja kertoo että suurin osa mitä on jäljellä Knossóksesta on ns, uuden palatsin raunioita. Ensimmäinen palatsi on rakennettu n.2000 v-eKr, ja se tuhoutui maanjäristyksessä.n, vuonna 1700eKr.
Sata vuotta myöhemmin, jolloin minolaiskulttuuri eli kukoistuskauttaan, Knossós rakennettiin uudelleen.

Näiden reikien arvoitusta en tiedä, saattaisivat olla vaikka syvennyksiä eukalyptyspylväille. Pylväät asetettiin puun tyvipuoli ylöspäin etteivät juurru, näin opas kertoi.

Nämä onkalot toimivat palatsin ns valokaivoina, joita pitkin päivänvalo siivilöityi alempiin kerroksiin. Nerokasta!

Tässä taas kurkistusta viemärikaivoon, en oikein tätäkään ymmärrä, mutta sanottiin että tehokkaasti oli viemäröinti rakennettu. Putkisto supistui loppupäätä kohden joten paineistus toimi. Taisi toimia paremmin kuin nyky viemäröinti. Olipahan opettelun paikka turisteille laittaa pyyhepaperit asioinnin jälkeen roskapönttöön ettei hotellien viemärit tukehdu. No, maassa maan tavalla.

Kunnostettuja freskoja Knossóksesta.Egyptiläisvaikutteisia sivukuvia uljaista jalosukuisista nuorukaisista.

Taustalla suuri häränsarvisymboli. Minolaise tpalvoivat härkää, joka esiintyy suurin piirtein kaikkialla, freskoista maljakoihin. Härällä on erittäin suuri merkitys minolaisessa mytologiassa. Kuvan etualassa taas näitä mahtavia pithoi ruukkuja.

Siinä palatsinalueen varastokäytävää suurine saviruukkuineen.

Tässä kuninkaan valtaistuinsali, jossa kiviset penkit kahta puolta valtaistuinta. Oppaamme kertoi ihmettelyymme istuimen vaatimatonta kokoa, että sen ajan ihmiset 130-150 cm mittaisia.

Muistaakseni nämä portaat veivät kulttipaikalle

Tässä taas esillä kulkuekäytävää.

Tämä kuva kertoo minolaisajan ajanvietteestä, kuuluisista härkähyppelyistä.
Tämä kuva ei varsinainen palatsikuva, Knossóksen härkähyppelykuva on Iraklionin museossa.

Knossóksen palatsiraunioita.

Ylläoleva kuvakavalkaadi Knossóksen palatsiraunioilta. Tuolla alueella digikamera "dikkaili" siihen malliin että kortti täyttyi uhkaavasti. Yritettiin ostaa uuttakin, mutta ei pelittänyt vanhassa kamerassani.
Minulla aina mieltymys kivirakentamiseen ja tämähän ainutlaatuista taidonnäytettä, 1900-1700 eKr, orjatyönä rakennettu Knossóksen palatsi. Toisia suuria palatseja samaan aikaan rakennettiin Faistókseen, ja Máliaan, jolloin Minolaiset vahvistivat valtaansa maaseudulla, ja saaren turvallisen sijainnin ja vaurauden ansiosta palatsien läheisyyteen syntyi isompia kaupunkeja.
Tämä palatsikierros oli niin mielenkiintoinen että siitäpä myöskin vielä jatkokertomusta jälkeenpäin...

Maaseutukierrosta Kreetalla.

Ylläolevat kuvat ovat näkymiä bussin ikkunasta kuvaten. Kuvauksissa toivomisen varaa, ei paras mahdollinen ikuistaminen liukkaasti liikkuvasta autosta. Vuokra-autoakin suunnittelimme, mutta saaren kapeat vuoristotiet liukkaita sateella. Monet matkalla nähdyt kolarit tyynnyttivät oman autoajelu haaveemme. Täytynee tunnustaa etten oikein pysynyt vauhdissa mukana että voisin tarkentaa paikat mistä nämä näkymät nappailin. Maaseutukierroksella kuitenkin Hanian lähistöllä oltiin. Olisi ollut tosi mielenkiintoista jalkautua kylään paikallisväkeä tapaamaan, mutta sade teki kiusaa silleen että katonalusia etsimme.

.

Tässä tyttäreni vanhin poika kuuntelee mielenkiinnolla paikallista viinin ja oliiviöljyn valmistajaa. Rouva auliisti kertoi tuotannosta, joka heidän leipätyötään.

Yrittäjärouvan takana sikäläinen aito "pontikkapannu" ,jolla tuotetaan raki viinaa viininteon jäänteistä.
Meillähän pannaan julistettu tämä touhu. Korkeintaan jossain korven kätköistä kuusen alta voi tällaista tehtailua yllättäin löytää ja sapiskaa tulee kovasti alan yrittäjälle.

Ylläoleva rypälepuristin jo museoesineenä esittelyssä, aasien tai hevosten kierrättämänä toiminut. Nykyajan puristus sähköisillä toiminnoilla.

Siinä sitten oliiviprässi myöskin näytillä vanhasta ajasta. Nykykoneistus toisenlaista.

Näitä mahtavia pithoi säilytysruukkuja näki kaikkialla. Aivan mahtavaa dreijaustaitoa nämä ruukut.
Tässä matka-antini tällä erää, jatkoa seuraa...