Vallan huvittavaa kun luonto puuttuu minun verhojenvaihtolaiskuuteeni. Yön aikana oli ilmestynyt tällaiset ihanat lumipitsiverhot keittiön ikkunaan.
Tänään piti lähtemämme nuorimpien lastenlasten kanssa luontomuseoon, vaan totesin että aikamoinen ulkoilmaongelma, lunta tulee vaakatasossa, ja näkyvyys olematon. Ei mummeli uskaltaudu tuonne liikenteeseen, ajatuskin että rekkakohtaamisissa sukellus lumipilveen, hirvittää. Vanhan viisautta pysyä omalla tontillaan.
Lapset niin oivallisia keksimään omaa hupiakin. Nyt suunnitellaan serkushäitä. Juttelimme että voineeko isoserkut mennä avioon, siihen lapset totesi että ainakin voi rakastaa kun mukava serkku. Niinpä, he niin aitoja ja mutkattomia mielipiteissään.
Savesta muovailemme myös jotain jännää tänään,materiaali mitä mieluisin luovaan toimintaan.
Pidetään mukavaa pyrypäivää seinien sisällä, lumitöihin sitten pihatsulle mennään happiannos saamaan.
Marikki, Tähtöset, Tähdenlento ja olkalaukku
1 päivä sitten
Ihanat verhot on luonto sulle laittanut<3
VastaaPoistaEivätkä kauan ikkunassa olleet, tuisku tuiversi pois.
VastaaPoistaKiitos Anja kommentistasi!
Kaunis, luonnon muovaava verho ikkunassa.
VastaaPoistaLapset ovat kyllä hyviä keksimään tekemistä. Heillä on niin mielikuvituksellinen maailma.
Varmaan teillä on ollut kiva päivä sisätiloissakin.
Kiitos Eila kommentistasi!
VastaaPoistaAurinko suuteli ja tuuli hiveli pois lumipitsiverhoni.
Serkushäät päättyi suruun, morsiuskimpun heittämisen jälkeen nuorelle parille tuli jokin konflikti. Ovet paukkui ja itku molemmista kamareista kuului. Syy välirikkoon jäi arvailuksi, mutta onneksi sopu syntyi anteeksipyynnön ja annon myötä....Näihän moniaastielämän arjessakin, saatikka leikissä.