Talviverhot.

Vallan huvittavaa kun luonto puuttuu minun verhojenvaihtolaiskuuteeni. Yön aikana oli ilmestynyt tällaiset ihanat lumipitsiverhot keittiön ikkunaan.
Tänään piti lähtemämme nuorimpien lastenlasten kanssa luontomuseoon, vaan totesin että aikamoinen ulkoilmaongelma, lunta tulee vaakatasossa, ja näkyvyys olematon. Ei mummeli uskaltaudu tuonne liikenteeseen, ajatuskin että rekkakohtaamisissa sukellus lumipilveen, hirvittää. Vanhan viisautta pysyä omalla tontillaan.
Lapset niin oivallisia keksimään omaa hupiakin. Nyt suunnitellaan serkushäitä. Juttelimme että voineeko isoserkut mennä avioon, siihen lapset totesi että ainakin voi rakastaa kun mukava serkku. Niinpä, he niin aitoja ja mutkattomia mielipiteissään.
Savesta muovailemme myös jotain jännää tänään,materiaali mitä mieluisin luovaan toimintaan.
Pidetään mukavaa pyrypäivää seinien sisällä, lumitöihin sitten pihatsulle mennään happiannos saamaan.

Elokuun ensimmäistä.

Ingen iloisilla mummeleilla lystinpito jatkuu, nyt puun oksalla ilottelevat.

Niin sitä pitää.

Huumori auttaa arkipäivin ja piristää pyhisinkin.

Edessä taas uusi elokuu, monen monta jo mennyttä minunkin matkallani.

Esikoiseni elokuun poika, seköhän myös mieltymykseni syy tähän kuukauteen.

Elokuu monenlaisen sadon korjuukuu, viljat tuleentuu, marjat kypsyy mättäillä ja pusikoissa, keskikesän voimakas vihreys pehmenee ruskan suntaan ja silmille ihailua riittää.