Mummuttelua.

Eilen minulla mukavaa mummuttelua kun hoivakeikkaa pukkasi tyttären pojan luona. Poika kuumetoipilaana, mutta pirteänä niin että päivä pyörähtikin siihen malliin että hoivattava hoiti hoitajaa.
Koko päivä leikittiin sairaalaa ja kauppaleikkiä.
Mummulle tehtiin isoja leikkauksia, mm. pääleikkaus ja suoltakin poistettiin.
Jospa nyt pääkin pelittäisi paremmin ja suolen lyhennysleikkaus voisi olla oiva apu paino-ongelmaani.
Turvallista oli leikkauspöydällä, nukutuksessa vedettiin tyynyliina hupuksi kasvoille ja kirurgi kehui olevansa JOHTAJALÄÄKÄRI.
Hätäkös siinä potilaan, kun niin varmoissa käsissä.
Kun johtajalääkäri sai mummupotilaan hoidettua niin kohta kykenin kauppaan. Siinä määrin Visaa vingutettiin että saldo tyrehtyi, mutta kauppias oli herramiesmäinen, myi mummulle ruokaa luotolla. Onneksi suksulaissuhteet auttoi asiaa.
Väliin sitä piti yrittää pleikkaripeliäkin, mutta eihän mummeli sitä hallinnut alkuunkaan. Oli siinä auto tuusan nuuskana moneen kertaan, joskus ollut oikeestikin, ei nyt aivan tuusannuuskana mutta rusinaruttuja kuitenkin.
Sitten iskettiin tarinaa, siitä miten ennenvanhaan leikittiin. Ihmeissään poikeliini että eikö ollut televisiota, tietsikkaa, eikä pleikkareitakaan, no, mitä te sitten teitte, tivasi kaveri.
Siinäpä mummeli yritti kuvata ruutu-ja naruhyppelyt, pallopelit, sun muut kesäleikit. Talviset riemut laskiais ajeluineen,jääkelkan kyydin ja muut huimat hommat.
Onneksi nyt on lumilautailut, tuumi poika. Niinpä niin, kullakin sukupolvella omat mukavansa.
Mukava oli mummelin päivä,lapsen lailla luonnistui päivä putkeen että pistesaldo kasvoi jos rahasaldo shoppaillessa hupenikin.
Pois lähtiessäni poika huusi perääni,"tule mummo toistekin vaikken olis sairaskaan"! Ja mummuhan menee...