Tampereen Käsityömessut.

Viikonloppu vilahti viihteellä. Perjantai-iltaa piristi pikkujoulu Pasaati ravintolassa Kokkolan kuvataideyhdistyksen porukalla. Nautimme perinteisen jouluaterian, torttukahvit jälkkärinä, joululaulut ja pukinpaketit myös ohjelmassa.
Aikaisin lauantaiaamuna ahtauduttiin kahteen linjuriin Kokkolan Työväenopiston porukalla.
Ilo nähdä niin paljon käsityökiinnostuneita naisia, muutama miehenpuolikin mukana.
Menomatkalla kahvittelimme Jalasjärven Juustoportilla jatkaen siitä matkaa "messuamaan".
Jo oli perillä porukkaa, valtava vaellus kohti Tampereen Pirkkahallia.
Menomatkalla jo lyöttäydyin mieheni serkun vanaveteen. Seurasin häntä kuin hai laivaa. Vähemmässäkin ihmismassassa minä panikoin.
Lahjoin lounaalla tämän turvallisen navigaattorini, toivoen ettei tympäänny peesaamiseeni.
Kun oli kierrelty päällisin puolin A,B,C ja D hallit, selkäni kieltäytyi käveleskelystä.
Niinpä navigaattorini sai hetken mennä omia menojaan, lupasi noutaa minut kierrokselta palattuaan.
Parkkipaikakseni löysinkin Strömsö areenaan. Siinä mukava huilia hetki ja istuen seurata Strömsöläisten syysastelmien tekoa.
Huomasin että jemmastani kaikki tarvittavat tykötarpeet löytyisi, vaan jäänee tältä syksyltä asetelmat,,sitten joskus.
Strömsö aiheita sai kuvata, muulla messualueella kameraboikotti. Oltaiskohan syyllistytty tyylivakauksiin filmatessamme?

Taas on totisesti takunnut tämä blogitus.Monta yritystä sivulle ollut. Kotvan teksti kuvien kera ollut ja pian kuvat karanneet jo julkistetusta osiosta.
Nytkään ei teksti suostu alemman kuvan alle,,olkoon sitten päällä, en jaksa taistella. Taas mentävä johonkin gurukäsittelyyn tämän myllyn kanssa ja itsekin terapian tarpeessa kun menee hermot.
Niin, jo menomatkalla lupasin itselleni että mitään tarvikkeita en sitten hamstraa, minulla askarrusmatskua muillekin myydä.
Mutta, alakuvan aparaatilla tehtiin paperinaruputkiloa ja kuvittelin että tuo voisi pelittää kuparilankakranssin teossa. Ottaa niin vietävästi nivelrikkonäppeihin puikkokudonta ja virkkauskin kuparilangasta.
Olihan siinä työnäytöskin meneillään mutta eihän meikäläinen tynkä mitään nähnyt kun ei kurotusta ihmismuurin ylitse.
Ostokseni sentään sain maksettua jonkun kookkaamman naisihmisen kainalon alta ja ei kun menoksi, navigaattorikin jo siellä kaukana ja kiireesti peesiin.
Kotona avasin härvelipaketin ja kiukustuin, ei suomen sanaa ohjeistuksessa. Itseeni kai enepi petyin, enhän minä lue enkä puhu kielillä.
Taitaako sitten tositaidokkaat tekijät vieraat kieletkin,, todennäköisesti..
Illantullen sitten kotimatkalle lähtö, voi hertsileijaa sitä kansainvaellusta, oli siinä liikekannalla kulkijoita. Linjuriletkaakin kuin rekkaa Venäjän rajanpinnassa.
Ei se nyt aivan hukkareissu ollut, menomatkalla valmistui vasemman käden lapanen ja tulomatkalla oikea.

Liekö minulla menossa joku "juoksuaika" kun viihdettä näin kasautuu, aiempina aikoinahan ei puhettakaan mihinkään syyskauden menoihin. Nyt taitaa tulla tasausta menneeseen.
Vielä tiedossa pippaloita, pikkijoulukeikkaa pukkaa. Pyydettiin naisten pikkujouluun huumorinheittäjäksi. Aiemminkin naisia nauratin mokakokemuksillani, jä tykästyivät kuulemaan että kuinka tomppeli oikein olen. Siinähän ei loukkaa ketää kun itseironiallaan muita viihdyttää.
Kun vielä hupasketsaamalla juhla-aterian tienaa tällainen eläkemummo, niin ei huono.
Moniaasti jo olen kasvoni menettänyt, mitäpä siinä, valahtakoon loputkin. Ei tässä korkealta putoa, jos luudan päältä lattialle, kuten sanonta.
Onneksi tyttären poikakin pikkujoulukeikalle mummun kanssa tulossa, jospa hän laulaen ja musisoiden mummonkin kasvot kohottaa..ja ennenkaikkea viihdyttää joulujuhlijoita.