Muutamia kuvaotoksiani vielä Raatteen tien tuntumasta.Tämä idyllinen lato kesäkukkien keskellä oli aivan Raatteentien rajanpinnassa. Niin perisuomalaista maalaismaisemaa.Alemmassa kuvassa Purasjoki virtailee kirkkaana ja soljuvana.
Mikä olikaan veden väri talvisodan lumien sulaessa?
Voimakasta kesäisen luonnon puhuttelu. Saisimmepa pitää maassa rauhan ja ihmisillä hyvän tahdon!
Minulla kans sota-aika jotenkin pinnalla. Luin Marja-Liisa Vartion sota-ajan päiväkirjoja Pieksämäeltä ja vähän muualtakin. Sitten osui käteeni Aila Meriluodon päiväkirjat samalta ajalta ja samalta luokalta. Puuttuu enää Kirsti Ortolan mahdolliset maininnat, kun hänkin samalla luokalla. Ei kuuluisuuksista niin väliä, mutta Pieksämäki on 50 km kotipaikastani ja vanhempani olivat 19-22-vuotiaina sodassa ja heti sodan päätyttyä menivät kihloihin. RAUHAA rakentamaan...Vois olla, että sodan jälkeen kaikki lapset olisivat olleet Rauha ja Toivo tai Usko-nimisiä...Helena
VastaaPoistaKyllä etu,ja kotirintamilla Usko Jumalaan, Toivo Rauhaan monilla sydämen asia.
VastaaPoistaNiinpä, kunpa osaisimme olla kiitollisia sille suurelle uhraukselle jonka he tekivät meidän tulevaisuutemme hyväksi !
VastaaPoistaOikein sielua kivistää kun ajattelee heidän kokemuksiaan.Yli ymmärryksen saivat sentään voimaa selviytymiseen.
VastaaPoistaNiitä, jotka sodasta selviytyivät odotti rankka jälleenrakentaminen ja elämän eteenpäinvienti..