ihmettelemässä maailman menoa.Aikoinani oman pellon savesta näitä muovailin ja polttelin keramiikkauunissani.
Lasituskseen ei minulla taitoa, siispä maalasin peiteväreillä ja lasitin lakkaamalla.
Oli se "muninta ja haudonta" mielenkiitoista aikaa.
Taisivat olla muuttolintusia,kun ei kotikulmilla montaakaan näy.Mielellänihän lentoon niitä lähettelin.
Lentolipuiksi lämpimiä ajatuksia runoriimiin tiivistin ja paperilappuset rullasin linnun vatsaan,senjälkeen päästin vapauteen.
Joka lintu oli yksilönsä,käsin muovattu, kaiverrustyövälineetkin itse teräslusikoista tein ja visusti piilotin ettei kukaan naura itse tehdyille työkaluille.
Enää ei nivelrikkoiset sormet muovailua kestäisi, nyt uuni sulattaa kierrätyslasia.
Tässä muutama säkeistö saven saarnaa.
Puron partaalta,varelta vainion,savisuonen sain löytää mainion.
Vesi vuosia virrannut uomassaan,saven puhtaaksi pessyt matkassaan.
Savi sininen,pehmeää,taipuvaa,kädet loihtii sisäistä mielikuvaa.
Lapsi minussa leikkihin riemastuu,jokin kauan vangittu,vapautuu.
Kohta muovattavastani muotoutuu,pieni siili, lintunen, vai mikä muu.
Linnun luoksesi lentoon lähetän,ajatuksia kauniita viestitän.
Käden lämmössä saveni alkoi elää,sydämestäni valtava kiitos herää.
Minä savea myös Luojan kämmenellä,Hän muovata tahtoo mua rakkaudella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti