Nämä karheankauniit risukranssini saivat idean syksyisellä ruska-ajan akvarelli kurssilla Pyhätunturin Kairosmajalla.Eräs floristinainen keräili tunturin rinteestä kaikkea mahdollista, kelottuneita käpyjä, naavaisia oksia, ja mitä ihmeellisimpiä aineksia, tehden niistä ihastuttavia kransseja ja sidoksia.
Hänen taidokkaat työnsä avasivat silmäni näkemään myös kaikenlaista karhean kaunista luonnosta, sellaista, jota en ennen ole noteerannut.
Enpä enää tyhjää käyntiä metsään tee, aina on tuliaisia.Ellei sieniä tai marjoja löydy, kaikkea muuta senkin edestä.
Tullessani kerran saalistusretkeltäni ylileveän kuljetuksen kanssa, oli lähiristeys täynnä joka suunnalta töistä kotiin palaavia autoilijoita.
Hyvän aikaa jouduin saaliineni seisoskella risteyksessä, matkustajien leveästi hymyillessä risutädille jota ei isommin leveän kuljetukseni takaa näkynyt.
Polkupyörän etu-ja takatarakka oli lastattuna niin kukkuralleen kuin vain remmeillä sidottua sain.
Hiukan siinä nolo-olo seisoskella, mutta sittenpä huomasin että sehän oli minulta päivän hyvä työ, saada työstä kotiin palaavat iloiselle tuulelle.
Lähimetsän paljastuneet pälvet muistuttavat taas tulevan kesän metsäretkistä ja saalistusseikkailuista. Niitä mukava odotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti