Kruukumaakarinkantapäänkauttakurssinkoekappaleet.

 "Siinä ne nyt lepää"  niinkuin Snelmannin grillimakkarat mainoksessa.
On näitä purkkeja maakaroitu oikein pitkän kaavan kautta ja naislogiikalla. Ukuli ei innostunut formun tekoon, joten valoin sivustat laattoina. Verkotusreijistä galvanoidulla sidontalangalla kiristin kulmat toisiinsa. Rappausta sisä ja ulkokulmiin.
Sivut valoin juotosbetonista jota sain halvalla, euron säkki, oli näet parasta ennen päivä ohi. Minulle käy sellaiset tuotteet koska itselläkin se parasta ennen päivä ohitettu iät ajat.
Jos normaalibetonista olisin valanut, kaakelit olisi voinut painaa suoraan sementtiin, mutta juotosvalussa vesi lilluu pinnassa toista vuorokautta. Niinpä saneerauslaastilla kiinnitin laatat ja saumasinkin. Arvatkaapa kuinka lujaan tarttui kaakeliin, vaikka hetsilleen yritin putsata.
Kukkaset on nurkan takana kuukauden nyhjöttäneet ihmeissään kun ei istutusta kuulu ei näy. Pelargoniat ovatkin nyrpeissään, vaan jos siitä tokenisivat kun yritä niitä lopun kesän helliä .
Vasen ruukku näyttää kuvassa hailakammalta, livenä kuitenkin samanmoiset, taas jotain häikkää kameroinnissani, kuten aina.
 Nyt odottottamassa uudet haasteet.

Juhannuskeikka Toivosen eläinpuistossa ja talonpojan museolla.

Kaunis juhannussää suosi jokakesäistä retkeä Toivosen eläinpuistoon ja talonpojan museoon. Kuvassa tuleva eka luokkalainen, Petteri-poika jo ennakoi  vastausta opettajalle esittämäänsä kysymykseen kouluun tutustuessaan. Poika oli fiksusti viitannut ja kysynyt että onko tämäkin sellainen koulu, jossa jaetaan jälki-istuntoja"?
Vilma tytteli aloittaa kolmannen luokkansa syksyllä.

Väliin oltiin opettajanakin ja mummulta testattiin kertotaulua  tiukkaan malliin joten mummeli sai laiskanläksyt.

Laivan ohjaamohan vasta mielenkiintoinen olikin, ruoriohjausta täytyi testata.

Paloautohan se vasta mielenkiintoinen oli. Siinä palomies ja-nainen valmiuksissa starttiin.

Ennen kotiinlähtöä vielä poseeraus laivan keulassa. Suurten, kaksipalloisten jäätelötötteröiden nautiskelussa mummeli sai päivästä boonuspisteitä. Kuulemma oli ollut niin mielenkiintoista kuulla miten ennen on eletty. Mukava oli mieli mummelillakin.

Pusikossa.

Viikonloppuna olimme Turun saaristoretkellä ja sillä aikaa ruusukvittenit oli riehahtaneet kukkaloistoonsa. Jos joka kukkasesta hedelmän pukkaa niin tiedossa kvittenimarmelaadia  edellistä satoa enempi. Herkkuahan se, kyllä käypi kaupan.

Nämä purppurahappomarjatkin näin nätisti tuuhentuneet, olivat kuin mustikan varpuja istutettaessa. Tuossa harmaalla sepelipedillä ovat mielestäni edukseen.

Iloahan  näistä ja mukava seurata kasvun ihmettä.

Mosaiikkikokeiluka.

Tässä viimein  yksi jalostettu keilapallo, joita minulla jemmassa kymmenen kappaletta.. Tämä on eka tekeleeni, jonka rohkaistun kuitenkin viemään tuliaisena siskolleni viikonloppuna. Heillä tummasinisävyinen kesämökki ja kivipihaa ympärillä. Jospa johonkin kivenkoloon pallo pyörähtäisi.

 Tämän ruukkusen tein alusta saakka ihan ite. Raparperiaihiolla käytävälaattoja ja lintukylpyjä naapureillekin tein ja jäännössementin kauhoin ruukkumuotteihin joita kirppareilta hamusin. 
Tämä voipi olla vaikka lintukylpynä tai mitä lie siihen laittaisi, ei nyt kukkamullalla hennoisi peittää.

Siinä yksi lintukylpy.Sydämiä pohjalla. Testasin että pitääkö vettä ja näytti pitävän, siksi nuo reunat ja pohjaosa tummana. 
Minulla niin hyvät mahikset tehdä ruukkuja kun voin turkistarhan verkkojämillä raudottaa betonijuttuni.
Koetan kuvata myöhemmin noita isompia tekeleitäni...
Viikonloppuna menemme sukuloimaan Turun puoleen ja seilaamaan velipojan isolla veneellä Turun saaristoon. Suosikoon sää velipojan ja vaimonsa rubiinihäitä ja meidän saaristoristeilyä1

"Pihatsulla".

 Viimein sain apumiehen kaariportin tekoon. Konstikos oli toteuttaa kun piirustukset valmiina ja jämäpuista kokosimme tekeleen.
Lumikärhöä laatikoihin istutin ja rönsyansikkaa nappasin juuristoille kvittenipensaitten alta.
Nyt vain odotuksissa että kärhö kasvaisi ja kukkisi aikanaan. 

 Tämän peltisoikon täytin pikkuorvokeilla, toivottavasti kesän ilahduttavat kauniskasvoillaan.

 Tätä kevätesikkoani jännitin kun joulu/tammikuulla oli kukassa, ei näin isosti mutta kuitenkin. Pohdiskelin josko jaksaa enää keväällä kukkia, jaksoihan hyvinkin.

 Sipulikukkia minulla ei aiemmin olekaan ollut. Krookuksen ja tulppaanin mukuloita syksyllä tuikin ja kukkivathan ne, ainakin ensimmäisenä keväänään.

 Tämä rönsyansikkahan minun mieleinen, huoleton hoivattava ja hyvästi rönsyää.

 Vuorenkilvet minun mieluisiani helppohoitoisuutensa ansiosta. Tässä vain pieni osio niiden valtakunnasta
Mukava seurata kesän ja kasvien edistymistä.
Sementtivaluu ja risutöitä ollut työn alla, niistä myöhemmin.

Ilostuttajat.

 Tässä uskollinen kukkija.

 Vuosikausia äitienpäiväksi ensimmäiset kukkasensa avannut. Tästä alkaa näiden, minun ainoiden sisäkukkasteni sesonki.

Joulunalusaikaan asti ilahduttavat ja alkavat kevätväsymyksensä yhtä aikaa kanssani.
Siksiköhän ollaankin niin kavereita.

 Perennapenkkiäni katsastin aamusella, joitain kevätsulostuttajia siellä. 
Niin ollut sateista ja viileää ettei isommin kukkeuksia. Jos nyt vain aurinkoa ja lämpöä saisivat niin kosteus ainakin kohdillaan, siihen malliin vettä tullut.

 Nämä sadesään satoa perennapenkistä.
 Aiemmin jo naapureille 15 kpl huhtasieniä annoin kun itselläni sienisoosi juuri tehtynä. Nämä ajattelin paistaa maistiaisiksi.
Viime syksyinen karike kasvien juurille nyt antaa satoaan.
 Mukava juttu!

Kultahääpäivän myöhäisjuhlintaa.

 Viimeinkin päästiin juhlistamaan kultahääpäiväämme. Lauantaina suunnistimme entiseen kansakouluuni josta on tehty viehättävä juhlien viettopaikka Liljan Kartano.
Siellä kuuluisan hyvä tarjoilu. Menyyhän tilattavissa. Meille tarjolla savuporotäytteinen juustokuorrutettu uunilohi, kermaperunat, kasviskratiini ja salaatit. Lisäksi lihapyörykät, kastike ja lohkoperunat.
Kolmen lajin leivät ja kotoiset juomat, kalja, maito ja vesi
Jälkiruokana juhlavat jätskiannokset, ja myöhemmin kahvi kakun ja muiden herkkujen kera.
.
Yläkuvassa mummelimorsion hääkimppu ja vaarisulhon rintakukkanen. Lapset kukittivat vanhan parin.
Häävalssinkin meille soittivat, ja yritettiin pyörähdellä laminaattilattialla kumipohjakengin. Videoivatkin esityksen, ei taida olla kaksista katsottavaa.Astmapiippukin jäi kotiin ja morsio aivan pakahduksissa pyörityksen jälkeen. Olisi ollut syytä vähän treenata jos olisimme  tienneet, mutta yllärihän se.

 Olihan meillä oikein kunnon hääkakkukin.Vaativat polkaisua juhlakaluilta. No, minähän se kunnon polkaisun  tömäytin, vaikka määräysvalta muutoinkin jo olemassa. Se saa meidän huushollissa isännöidä kummalla suuremmat vaakalukemat ja minulla ollut pitkään etulyöntiasema sananvallassa.Vitsi, vitsi!

 Tyttären Jasu poka musisoi.Yhtaikaisesti kitaraa ja huuliharppua soitteli, väliin sanoittamaansa ja säveltämäänsä lauluaan lauleli. Pari kipaletta esitti,kun aplodein vaadimme lisää.

 Pesueen kuopus-Petteri ottikin juhlat rennommin.Kerroin hänelle että juhlapaikkamme mummun entinen koulu. Siihen poika totesi ykskantaan, "jaaha, täältäkö sait tiedon ja uskalluksen".
Petteriltä noita sanontoja sadellut pienen ikänsä.Näkeehän jo miekkosen ilmeestäkin että kujeilua riittää.

 Kollaasikuvassa vain osa perhekuntaamme. Siinä meneillään hääleikki jossa osallistujille tehtävämääräykset. Huolenpitoa vuoden ympäriinsä vanhalle parille järjestyi. Ikkunan ja auton pesua, marjakaveruutta, virpomista, lämpimäisiä ja saunavihtakin tiedossa, ym, ym.
Lajaksi lapset olivat keränneet kuvia elämämme vaiheista ja niistä koonneet mielenkiintoisen albumin.

Taisinpa hiukkasen jännitelläkin vaikka vain omiamme olivat vieraat, jäi valokuvaus osaltani vähänlaiseksi. Kyllähän jokainen vähin räpsäytteli joten kuvia tiedossa.

Sain sanottua sisimpäni tuntoja, kiitollisuutta Taivaan Isälle rakkaistani, ja heille sen kuinka tärkeitä ovat meille. Totesin tosin että arkikiitokset jääneet vähiin,sitä kun niin jäykkä noissa tunneilmaisuissani.
Toki tietänevät sen että suuresti välitämme perhekunnastamme.
Alkuun veisasimme Kiitos sulle Jumalani ja päätökseksi Jumalan kämmenellä.
Niin tavattoman kiitollinen mieli ihanasta päivästä ja näistä eletyistä yhteisistä vuosista.
Ikimuistoinen oli juhlaheki!