Syyssävyjä sateessa.

 Tämä Purppurahappomarja jaksaa ilahduttaa kesän kaiken, syysävyissään vielä panee parastaan. Tästä, jos jostain, olen ollut kiitollinen.

 Jalokärhökin ehti kukkiinsa ennen talven tuloa. Oi, oi, saisinpa se talvetettua. Jemmassa on sellaista suojaturvetta jota talvisuojukseksi mainostettiin. Sitäpä sitä juurelle.Talvisuojausvinkkejä myös vastaanotan!

 Ruukkuihin sommittelin syysasetelman.Pelargoniat terassilla katon alla odottamassa talviteloille vientiä, siinä niin innostuivat kukkimaan. Sadehan niitä riepuraukkoja piiskannut koko kesän, ei ihme että mieltään osoittivat.
Ensi kesälle keksittävä muuta ruukkukukkaa. Ehdotuksia vastaanotetaan.
Kukkasten kestettävä paahdetta ja sadettakin, jos ensi kesäkin samanmoinen, toivottavasti ei!
Pikku hiljaa syystyöt pihatsulla kondiksessa, kukkasipulit vielä maahan, senjälkeen meikämummeli muuttaa sisähommiin.
Mieluisaa myöhäissyksyä ystäväiset!

Anoppilogiaa.

 Vaimo.äiti mummeli ja anoppi tässä taas täytti vuosiansa ja jälkipolvi monin muodoin muisti"sankaria". Huomauttivat ikääntyneen harrastuksista noin niinkuin hienovaraisesti..Tuo minun "ainua kaveri" ei ole feissarissa, joten likilivenä hänelle lempeäni leiskutan.

 Anopin roolikin tuli esiin Maija Paavilaisen opaskirjan lehdiltä.Tai ainakin yritän mennä itseeni ja ottaa opikseni.

 Sillä, oppiahan ikä kaikki. Monia kurssejakin minulla meneillään, joten tätä arkielämän opetteluakin tulee vaalia.

 Humoristisia kannanottoja Paavilaisen kirjassa, mutta todellakin, totta toinen puoli.
Ainaista taiteilua tämä vanheneminenkin ja jokainen meneillään oleva rooli uuden oppimista ja entisen analysointia.
Jos paljolti harrastaa muutakin kuin läheisiään, sisikuntaa syyllisyys jurnuttaa että laiminlyönkö omiani.Lohduttaudun kuitenkin sillä että silloinpa en tuppaudu liikaa nuorten asioihin.
Olen luvannut olla heille tarpeellinen tarvittaessa,riittäähän se?!?

Viimeinkin Lapin terkkuja!

 Viimeinkin muutaman sanan tervehdys Pyhätunturin ja Luoston maisemista. Akvarellikurssimme ajoittui mitä värikylläisimpään aikaan. Kairosmajan Tervahovissa maalailimme, maastossakin tottakai. Kameralla kylläkin enmpi tallensin kuvia, niistä myöhemmin hyvä yrittää sivellintaltiointia.

Soutajatunturi siellä sumun seasta siintää. Kuvattu Kairoksen ranrasauna laiturilta.
Oikeapuolinen kuva Luostolta ja vasemman näppäsi ukkokultani,en nyt osaa paikantaa. 
Paljon olisi kuvia ja kerrontaa kurssiviikolta vaan niin totaalista takkua tämän blogittamisen kanssa että olkoon tällä kerralla. Koottava kärsivällisyyttä uusiin yrityksiin taikka mentävä kurssitukseen  tämän tiimoilta. Voipihan olla että tökkii vain tuolla omassa nupissa..
No, kuitenkin, kaikitenkin, hyvät teille!

Arjen ohjeistusta.

 

 

 

Hyvää

 

syksyä teille blogiystävät!

Syyspihalla.

Taas oli haettava entiset tukisukkahousut ensihätiin Pirja puulle oksankannattajiksi.
Kovasti on hedelmällinen pikkupuu vaikka raajarikko onkin. Puput tärveltäneet päärungon niin että oli katkaistava. Täytynee sadonkorjuun jälkeen laittaa kunnon tukiseiväs johon jo asiallisen sidontalangankin ostin.  Muutama omenahyve jo herkuteltu syksyn sadosta.

Ennättipä sentää lumikärhökin kukkaan, vaikka keväällä kaariportti vasta tehtiin ja kärhöntaimet sai satikutia pikkupoikien kiipeillessä porttipienoilla. Luulivat että vaari heille kiipeilytelineen tehnyt. Kovasti kiittelivät että samanlainen on leikkipuistossa. 

Hyvä että portista oli iloa pikkumiehillekin.

Palloilua.

 Pitkin kesää keilapallot pyöriskelleet varastossa. Viimein sain aikaiseksi kaakelimosaiikit ja käytöstä poistetut pallot jalostukseen.
Tämä harmaasävyinen pallo kukkaruukkutelineessä terassilla.

 Tämän kolmen ruskeasävyisen palloteoksen kiikutin kiveyksen päähän. Vasiten soramontulta kävin valkkaamassa pikkupyöreät tuohon valettuun jalustaan.
Pallotteluinto tarttunut moniin ystäviinikin, sanoneet, tahtoo tuollaisen. Sielläpä kukin nyt itse tykönään kaakeleita leikkelee ja varmaan tulee hienoja juttuja.
Hyvää syyskesää kaikille blogikavereille!

Avoimet pihat.

 Tänään olikin mielenkiintoista ohjelmaa kun saimme tutustua alueen avoimiin pihoihin. T'mä mielenkiintoinen kohde oli Kälviän (Kokkolan) Ruotsalossa.
Talon emäntään tutustuin talvellisella kuvaveistokurssilla.
Paljon oli silmäruokaa pihapiirissä. Puhutteli niin tuo talokin, samanmallisessa lapsuuteni vietin.

 Paljon oli erilaisia kasveja, kertakaikkisen paljon,erikoisuuksiakin näihin vyöhykkeisiin.

 Siinäpä iloinen emäntä iloisesti pihalla. Isännällä myös samainen t-paita päällänsä. Missähän lie kuvaushetkellä olikaan, varmaan innostamassa muita miehiä pihapuuhiin.Jättimäisiä päärynöitäkin kasvoi puutarhassa.Posliini-ja lasimosaikkikuorisia nämä hedelmät.

 Ihana on tämäkin tulppaanikukkanen, kerrassaan mainio.

 Tämä on aivan IHKU!

 Tähän koristeraparperiin ihastuin. Haluan ensi kesäksi omiin mosaiikkiruukkuihin tällaisen. Pelargoniani sade mädätti kun vielä kastelukidemultaa laitoin luullen paahteessa kukkaseni olevan.

 Monet vuodet on pihapuutarhuri  kuvanveistoa harrastanut. Kaikkiaan parikymmentä eri kokoista patsasta löytyi pihan eri kulmilta.
Olisihan noita kohteita Kokkolan liepeillä ollut muitakin vaan en ehtinyt muualle.
Tämä kohdekin oikein hengästytti monipuolisuudellaan. Jotkut ne osaa ja jaksaa.
Hienoa!