Pehmopeitteen alla.Nukkuu kahlittuina kivet syvää talviunta,
pipot päissä, pehmikkeenä untuvaista lunta.
Lupa vielä syvään horrosunen aikaan,
kohtapuoliin herätellään kevään taikaan.
Silloin lämpösäteet sulattelee pipot päistä,
kivet kerää kaiken lämmön kevätsäistä.
Kivet kahlitutkin uuteen eloon herää,
meille kaikillehan kevään lämpö tekee terää.
Vautsi miten herkkä runo kahlituista kivistä!
VastaaPoistaHauska riimitellä näistä valkoisista lumipäistä, sulaa joskus valkolakki, jäljelle jää terästakki. Pian kevät lumen voittaa, aurinkoiset päivät kohta koittaa.....
Anja; itsenikin koen kahlittuna kivenä, niin jumissa joka paikka ja syvässä horroksessa mieli.Jospa kevään valo ja lämpö ihmeen minullekin tekis,odotellaan..
VastaaPoistaAivan ihana runo Sinikka <3 sitä lämpöähän tässä kaivataan, ja auringon ihmeitä tekevää vaikutusta ! ... mitä jos otettais varaslähtö aurinkoon.....
VastaaPoistaRitva;Ihana että otatte sen varaslähdön,iloitsen puolestanne!
VastaaPoistaMe vain ei osata irrottautua,nythän olis oivat senssit teidän ystävien kanssa lähteä, mutta. mutta..siinäpä se.