Kevättäkö enteilevät nämä pitkähampaat. Monissa vanhemmissa taloissa "räystäät tippuvat", liekö syytä tarkistuttaa välipohjien tiiviys.
Lapsuusmuistot mielessä noista puikkosista. Kilpailtiin kuka saisi imekseltäväksi pisimmän puikon, ja jos aikuiset yllätti, pikapikaa puikko piiloon.
Ei ollut asiaa yskiskellä, heti tenttaus, onko sitä syöty lunta tai imetty jääpuikkoja.
Niin nauraa iloisesti levein jäähampain tuo alarivin räystäs keväälle, ja kevään ounastus minuakin hymyilyttää.
Kevään enteitäpä hyvinkin. Minäkin kuvasin äsken ulko-oven yläpuolella roikkuvia jääpuikkoja miettien, koska ensimmäinen päähän tipahtaa. Onneksi ovat pikkuruisia, mutta sittenkin.
VastaaPoistaVaan tienvarsien kallioseinämien valtavia jääpuikkojättiläisiä olen aina ihaillut. Niitä on tuon motarin varrella matkalla Helsinkiin ja ennen vanhaan Mikkelin tien varrella jossakin lähellä Ristiinaa. Saivat aina mielikuvitukseni liikkeelle ja muistin kirjan Penttahittisen kasvatti (joskus postasinkin siitä kirjasta blogiini).
Näähän oli lapsena meidän jäätelötikkujamme....
On kyllä aika peto tuo alimmainen kuva, kun ei pääsisi sieltä kenenkään niskaa puraisemaan!
VastaaPoistaEilen myöskin ihailin komeita jäätikkuja kulkiessani! tuli myöskin mieleen ne lapsuuden jutut ... ..