"Tummu tikkaa".

Käläviällä tummut elikkä mummut tikkaa kun he puikoilla kutovat neuleita.

Tämäkin tummu oikeaa mummutautia sairastelee tässä joulunalusaikana, siinä määrin puikot sauhuaa.

Lankoja kassikaupalla jalostettavaksi. Tässä miehen sukat pitkään jalkaan ja kynsikkäät askaroiviin sormiin talviajaksi. Seitsemän veljeksen raitalangasta nämä kudoskelin ja kahdet eriväriset vielä työn alla.

Joten jatkossakin tummu tikkaa.

Talvi tulla tupsahti.

Viime öinen värivaihdos maisemassa yllätti aikalailla aamuun heränneen.

Maa ja puut peittyneet pumpuliseen lumihuntuun.

Kaunistahan tuo katsella, kuitenkin taas tottuminen talven tuloon.

Mieli muistelee vieläkin kulunutta, kaunista kesää.

Tällainenhan oli viime kevättalven näkymä kun tätä nykykotiamme ostomielessä kävimme katsastamassa. Luminen metsä loihti kuvan mielenkiintoisesta kotikulmasta.

Sitähän tämä on ollutkin. Tuo pieni puistometsikkö antoi mustikat naapurin rouvalle, minulle kanttarelleja, lampaankääpää, karvarouskuja, ja punikkitatteja.

Oravien ja monien lintujen kotireviiriä tämä pikkumetsikkö myös näyttää olevan.

Nyt koivujen pönttöasukkaat talviruokinnassa. Oravat varmaan hetken hämmästyksissään tulleesta talvivaipasta, mutta kaitpa kohta taas kirmaavat oksistoissa.

Seivästuoleilla talvipehmusteet syyskuosin peittona ja "Kahlitut kivetkin" pyöräytetty pehmoisesti lumipumpuliin.

Nyt sitten lumikolan ja lapion kanssa tuonne aamuhämärään talkkarihommien myötä kuntoliikuntaa harrastamaan, ja toteamaan että talvi tulla tupsahti.

Kesää kaipaillen.

Syksyn ensimmäisen räntäsateen ja sitä seuranneen pikku pakkasen keskellä mielikuvat menneessä, kauniissa kesässä.

Tässä kesäinen tunnelmatilanne Pirskerin akvarellileiriltä. Ihanaa luonnonrauhaa ihailimme kurssilaisina lammen rannalla istuen. Kesän kohokohtia ne viikonlopun lempeän leppoiset päivät.

Kaiken kaikkiaanhan meillä mitä kaunein kesä.

Heitinpähän kesäkuvani tännekin sivulle, galleriaani myös matkalla.

Saatesanaset yleensä kuvillani, tälläkin.

Kaunis hetki, kesäpäivä,

vieno vire, tuulen häivä

leyhytellen virkistää.

Lentää liidoin väräjävin,

siuhkaa siivin sinertävin

korento kaislan korteen.

Kelpaa meidän kesästellä,

luona lammen nautiskella,

kokea rakkaus Luojan.

Sadonkorjuusyömingit.

Tänään täällä "vanhankodilla",(tyttären pojan nimeämä uusi kotimme)vietettiin sadonkorjuusyöminkejä.

Viime viikot sieni, marjametsissä ja soilla olen päiväni viettänyt ja suunnittelin että pesueeni kerään yhteisen pöydän ääreen tarjoten moninaista metsän antia.

Ruokailu toteutuikin aiotun pitkän kaavan mukaan. Juuri h-hetkellä myrskyn aiheuttama sähkökatko kehtasikin tulla kokin kiusaksi. Kyllä siinä emännällä jo meni "herne nenään" vaikkei menyyn kuulunutkaan.

Hätääntyneenä jo grillinkin kannatin tuulensuojaan, että edes jollain lailla saisin sapuskat tarjoiluun.

Huokaisin jo ylöspäinkin että olis sähkön tarve, ja jopa kohtapuolin valot välähtikin lupaavasti ja pian jäivät päälle pitempään.

Alkuruokana suppilovahverokeitto ja paahdetut leipäkuutiot. Yllätys, yllätys, nuorisokin kiitteli keittoa.

Kolmenjuuston kermaperunat, kukka/parsakaaligratiini, höyrytetyt nakit, ja jauheliha/herkkutattipihvit.

Lisukkeena vihersalaatti, porkkana/ananas raaste, etikkapunajuuret, oliivit ja puolukkasose.

Ruisleipä, porkkanarieska, vuokaleipä jossa auringonkukan ja pellavansiemeniä.

Maito, kivennäisvesi ja kotikalja.

Jälkkärinä karpalohyydyke vaniljakastikkeen kera.

Ruokailun jälkeen katseltiin netistä Plusisaari/Plusisaaren rallikisaa Seinäjoelta. Veljekset siinä rallas tosissaan, harmi vain että lopussa pöpelikköön pöllähtivät. No, lohduteltiin poikia että harjoitus tekee mestarin.

Kisan jälkeen juotiin vielä kahvit, mansikkakermalla päällystetyn ja ranskalaisilla pastelleilla koristellun kääretorttupötkön kera .Taisipa keksikulhokin tyhjentyä tarjoilussa, kettukarkit ainakin hupeni, pihlajanmarja marmelaadikarkit siis.

Luulen että pesue kylläisenä kotiutui ja mummelilla niiiiiin hyvä mieli.

Huputusharrastusta.

Syksyn saapumiseenhan liittyy olennaisena neulelehtien selaus ja lankakauppa kierrokset.

Huomasin mallilehdissä nuo ihana huppukaulurit joissa nappinauha leuan alla.

Josko muutaman napin hulppeasta valikoimastani saisin ujutettua kaulureihin, siinä yksi nappi-idis sillä aikaa kun odottelen muiden napitusten toteuttamista.

Tässähän vasta alkuharjoittelua huputukseeni, kuuden nuoren päät ja ajatukset aikomus pitää lämpiminä. Hauskaa illanistumistahan kudoskella tästä ihanan pehmoisesta alpakkalngasta näitä neuleita.

Väriskaalaa muutakin, mutta harmaahan syksyn suosikkiväri.

Annoin teinityttöjen selattavaksi Novitan neulelehden ja hehän löysivät monta mieleistä mallia.

Meikämummelihan ei muodista oikein tietoinen, hyvä heidän mallinsa hyväksyä, ettei turhaan tässä puikkoile.

Ei muuta kuin uusintakierros lankakauppaan ja puikot sauhuamaan pehmeiksi paketeiksi pukinkonttiin.

Kyllä mummona oleminen onkin mukavaa!

Kaunokaiset karpalot.

Neljän tunnin tehokasta pakaralihasvenytystä karpalosuolla ja saldoa reipas puoliska sangollista vitamiinipommeja.

Tuossa kahvilusikassa komeimpia, eiväthän toki kaikki yhtä pulskia. Pienoisemmatkin toki poimittiin, niitä sitten mättäät täynnänsä. Nämä komistukset ottivatkin etäisyyttä toisistaan.

Kovasti hyvin ymmärrän kurkia suolla, yhdellä jalalla suossa seisovat, taitavat ylhäällä toista pidellä kun paleltaa.

Minullakin villasukat saappaissa ja silti palelsi, valkosormeni kankeina kylmyydestä, mutta mieli näkemästä lämpimänä.

Suhteellisen lämmin päivä tänään, tuulinen parahiksi ettei hirvikärpäsetkään kiusana.

Mielenkiintoisia nuo marja ja sieniretket, aina kotiinlähtiessä mukamas niin hyvät senssit jää, joten, jatkuu huomenna, tai ylihuomenna.

Syksyiset senssit.

Aiemminkin olen kertoillut että Eteläpihamme kesähelteinen , joten paljon kiviä ja risua koristeeksi olen haalinut. Eivät tarvitse kastelua eikä lannoitusta.

Marja ja sieniretkilläni olen saalistanut myös risuja, jäkäliä ja sammalia, niistä syysistutuksia tehden.

Harjateräsverkkoa jäi kivimonumentistani passeli pala säleikkövilliviinille ja varastoseinustan kiviesteeksi. Seinustalla superkorennot lentelee risupusikossa.

Villiviinitelineestä heinäseipäitä ylijäämää, josta kolmijalan rautapadalle sain kyhättyä.

Seivästuolit sai myös syyskuosin poronpallerojäkälästä ja poronsarvijäkälästä, vai hirvesarvijäkälääkö lie, en ole varma sortimentista.

Tuon 50-litraisen ruostuneen maitotonkan kirpparilta ostin, ukkokulta kyllä kommentoi hankintaani..Siihen karhean kauniit kuusen kuivat oksat koivukiehkuroineen asettelin. Toisen seivästuolin kavereina vanhat pläkkiastiat koivurisuineen.

Niin että karut on koristeet pihapuuhasteluni tuloksena.

Lokakuun lystejä.

Hertsileijjaa että heillä taas hauskaa, Ingen mummeleilla.

Ovat tässä nyt pitämässä täysillä sisätilahauskuuttaan.

Ovatkohan synttäreitään juhlimassa kun noin runsas kattaus kahvittelutarjoilussaan, ja onnittelupostia luukun täydeltä satelee.

Ottanen osan onnitteluistaan, sillä meikämummukin lokakuun lapsi.

Leipomisiinkin tässä alettava että olis kattausta jos joku kahville tulossa. Pitäneekö yltää lajiluvussa Ingen mummojen "törsäilyyn"?

Mikäpä lokakuun lotinoissa,kun saapi kääriytyä villashaaliin tai istuutua takkatulen ääreen kirjan, tai käsityön kera. Minun käteeni sopii paremmin jälkimmäinen.

Ennen illanistujaisia vielä syksyisten lehtimattojen haravointia pihanurmilta. Kaunis kesäkoivikkometsä levittäytyi ruskamattona pihamaalle. Ennen talven tuloa hyvä kääräistä pois.

Kolmas lakaisu meneillään ja vielä puissa tuulen puistettavaa ja pudotettavaa.

Siinä naapuritkin niin näkösällä kun lehvästöesirippu vedetty syrjään, mutta eipä haitanne, mukavia naapureita meillä, nähdessämme paljastuneiden koivujen lomasta huikkaamme Heit! toisillemme.