Kultahääpäivänä.

Eilen, siis Marianpäivänä tuli kuluneeksi 50-vuotta kun TAHDOIMME.
Ajatuksena lasten ja lastenlasten kanssa juhlia myöhemmin merkkipäiväämme.
Ei ole ollut kihlajaisia, häitä, ei bestmannia, ei kaasoa, vain vaatimattomat puitteet, mutta rakkautta on riittänyt.
Naurelin että tuolla sulhasmiehellä niin työkiireitä ettei kuulemma joutanut merkkipäivänä juhlia. No, ehtiihän tuota.
Eihän ole isommin merkkipäiviä noteerattu, silti sisimmässä tunne ja tieto että välitetään ilman kukkasia ja lahjojakin.
Kuvakortin akkaa on hyvin pidetty, niin minuakin, hyvinvointi näkyy koko kehoa ympäröivinä elinkaarina, vuosirenkaina. Vuodet tuoneet monenmoista kremppaakin riittämiin saakka, mutta sehän kuluu kulkuumme.
Niin oltiin nuoria,melkein lapsia kun naimisiin mentiin .Otettu askel väliin vallan huimasi, mutta yhteiselle polullemme pyydetty SUUREMPAA TALUTTAJAA, ja apua on matkaamiseen saatu, josta nöyrä kiittäminen.
Hyvä aina muistaa että tuo elämänkumppani minulle rukousvastaus, josta tänäänkin Taivaan Isää kiitän.

Ystävysten yhteisnäyttely.

Päivä päivältä suunniteltu näyttelymme"YHTEISTÄ MATKAA" lähestyy. Monenlaista puuhaa on riittänyt,oikein paperillekin laitettava asioita, minä kun vallankin niin hajamielinen muistamisissani.
Mielestäni näyttelyn nimi sopii hyvin kun sitä yhteistä matkaa pitkään tehty Ritvan kanssa. Oltu yhteisillä kursseilla ja aiemminkin yhteisnäyttelyjä pidetty.
Tuolla Taidelaarissa hyvät senssit laittaa töitään esille.Pöytävitriinejäkin lasitöille. Siis, puitteet mitä mainioimmat.

Tervetuloa siis näyttelyymme!

Kaaoksen keskellä.

Maaliskuu jo kohtsilleen puolivälissä ja meikämummeli vain täällä kaaoksen keskellä Kaikki sitä kuvaannollisesti.
Blogituskaan ei pelitä, ei sitten kerrassaan. Kuljettava vaikka mitä kieroteitä että jonkinkaanmoista tolkkua touhuun.
Kuvapaljastus kamareissa olevasta kaaoksesta kertonee huhtikuussa ystävän kanssa pidettävästä näyttelyvalmisteluista. Monenlaista touhua ollut,paspiksiksen leikkuutakin opettelin,koska osan töistä vain sellofaaniin paketoin.
Kehystyttänyt olen naapurin ammattilaisella, hyvän työn tekeepi hän.
Ajatuksena viedä jo aiemmin akryylimaalattuja pintastruktuurikokeiluja. Tykkään ettei tauluissa varsinaisesti parasta ennen päivää.Oman kuoleman jälkeen taitavat parhaimmillaan olla. Ainakin siskoni minua lohdutti että,"odotappas kun kuolet",sitten lähtee myynti käyntiin.(Höpsis)!
Sitä ennen niitä roikotettava joskus näyttelyissä.
Kierrätyslasia on pirstottu niin että sormet sohjona. Mosaiikkisaksipurentakin ottaa nivelrikkonäppeihin.
Tuolla taustalla olevat sydämet pullopurenta sirpaleista.
Varsinaista henkimaailman hommaa kierrätyslasijalostus. Ikkunalasi koostumuksetkin niin erilaisia, ei samat lainalaisuudet tahdo päteä. Taas on totisesti käyty kantapäänkauttakurssia kerrakseen.
Mutta, mielenkiintoistahan se ainakin on, epäonnistua,,ja joskus jopa onnistuakin.
Pitäisiköhän taas käydä sulatusuunin uumeniin tutustumassa.
Kevät niin vinhaan tekee tuloaan, silminnähden hanget alenee.
IHANAA!

Talviverhot.

Vallan huvittavaa kun luonto puuttuu minun verhojenvaihtolaiskuuteeni. Yön aikana oli ilmestynyt tällaiset ihanat lumipitsiverhot keittiön ikkunaan.
Tänään piti lähtemämme nuorimpien lastenlasten kanssa luontomuseoon, vaan totesin että aikamoinen ulkoilmaongelma, lunta tulee vaakatasossa, ja näkyvyys olematon. Ei mummeli uskaltaudu tuonne liikenteeseen, ajatuskin että rekkakohtaamisissa sukellus lumipilveen, hirvittää. Vanhan viisautta pysyä omalla tontillaan.
Lapset niin oivallisia keksimään omaa hupiakin. Nyt suunnitellaan serkushäitä. Juttelimme että voineeko isoserkut mennä avioon, siihen lapset totesi että ainakin voi rakastaa kun mukava serkku. Niinpä, he niin aitoja ja mutkattomia mielipiteissään.
Savesta muovailemme myös jotain jännää tänään,materiaali mitä mieluisin luovaan toimintaan.
Pidetään mukavaa pyrypäivää seinien sisällä, lumitöihin sitten pihatsulle mennään happiannos saamaan.

Savityttöni.

Tässä sitä nyt sitten yritystä henkilöhahmon tekemiseksi. Tekele siis, pitkä on matka meikämummelilla "kuvanveistäjäksi".
Sitä näköjään vanhemmiten menee vähäinenkin suhteellisuustaju, isäntä usein siitä huomauttaa, etenkin hamstratessani askarrustarvikkeita.
Tässä hommassa jos jossain suhteellisuustajulle tarvetta...
En nyt vielä anna periksi vaikka väliin harmittaa haukatessani liian ison palan...
Tämä savi sellaista karkearakeista, shamottia reilusti mukana .Aivan mukava työstää.
Yritän sitten aikanaan polttaa omassa uunissani, joten jännitysmomenttia riittää.
Jemmassa minulla monta saviklimppiä,,isännältä piilotin ettei taas kommentoi , hyvällä hän, en voi moittia.
Nyt hiihtolomalaisten odotteluun. Heipat teille!

Toppatuoli

PEHMUSTETTA PUMPULISTA,
PUDOTELLAAN TAIVAHISTA,
YHÄTI JA AINA VAIN,
LAKANNEEKO SADE LAIN.
NAURUNAAMAA AURINKOISTA
KEHOITELLAAN PAISTA, PAISTA,
SULATTELE LUMI KEOT,
HELPPAA TALKKAREITTEN TEOT.
HIKI PÄÄSSÄ LUNTA LUODAAN,
TALKKARILLE LEPO SUODAAN,
TOPPATUOLIIN ISTUMAAN,
LUMIMIESTÄ OHJATAAN.

Kevät esikko.

Ystäväpariskunta piipahti eilen iltakahveilla ja ilahduttivat meitä tällä kevvään airueella.
Niin soinnukkaasti värit synkkaa keittiön väriskaalaan, arvaahan sen kun taiteellinen oli tuoja.
Minulla ei sisäkukat isommin kukoista, mutta tälle täytyy jutella mukavia ja katsoa rakkaasti että kaunistaisi kattausta pitempään.
Lähipäivien ohjelmassa muille keittiökukkasille mullanvaihto, jospa taas minua kiittelisivät kevään kuluessa.
Kaunista kevään kaipuuta teillekin!