Keväänvihreää.

Ylläolevassa keväänvihreää ja joulunpunaista.

Otin kaksi kuvausta vadeistani. Ylemmässä kollaasissa joululiina vatien alla antamassa kontrastia kuvioihin.Vaaleaa alustaa vasten erinäköinen ilme.

Keräsin keväänvihreää väripigmenttiä vateihini. Lisävärejä tilauksessa.

Aina oma mielenkiintonsa kuika värit sulatuksessa kuvioituneet. En haluakkaan kuviopakotteita, luontukoon uunin uumenissa tahtonsa mukaan.

Lainalaisuus kuitenkin lasijutuissa ankara. Yksi iso vati sirusina, näköjään eri lasilaatuja laitoin päällekkäin. Ei vetele tuollainen huolimattomuus. Kantapäänkauttakurssi taas kerran huolellisuutta opetti.

Viherrystä ,viherrystä kovasti kaipailen, vielä kuitenkin hanget, korkeat nietokset.

Sunnuntain aamupalalla.

Varhainen sunnuntai aamun vieras, tai tuttava vallan tämä Oiva Oravainen. Tuli kurkkaamaan taas tarjoiluani ja totesi että sama ruokalista kuin arkiaamuinkin.

Hyvästi näytti kuitenkin maistuvan auringonkukansiemenet.

Oikein kadehduttaa ruokailijan ketterä agrobatia.

Söpöliinihän tämä tuttavavierailija, mutta,, mutta,, aikamoisen röyhkeä rohmottikin.

Vielä menettelee, mutta kunhan lintupönttöasukit pesäpuuhastelunsa alkaa, tekisi mieli oravaiselle kieltotaulu laittaa ettei asiaa lentävien reviirille.

Koputtamatta kurkkii pesiin ja yrittää peremmälle vaikka ei mahdukkaan.

Ei ole Oiva Oravaisen käytös korrektia kesän tullen, ei.

Tuiman talven taitteessa tuolla takapihalla vallan hiljaiselo vallitsi, tuntui että ovatko kaikki siivekkäätkin paleltuneet. Nyt kevään koitteessa elämä lintupuun lähistöllä virittyy ja sitähän mukava seurata.

Pullokukkaset.

Kevään enteet ilmassa. Ruukkukukkasilleni vaihdoin uudet mullat ja sulatusuunista tuli ulos myös näitä pullokukkasia .

Minulla eläinlääkärin kanssa diili tyhjenneistä lääkepulloistaan.

Täytän niitä värillisillä lasisiruilla ja sulatus kukittaa niinkuin kukittaa. Arvoitus aina millaiset kukkaset aukeaa.

Nailonsiiman laitan ripustimeksi ja ikkunaryhminä pullot kukkii auringon loisteessa.

Ei hassumman näköisiä kierrätyskukkasiksi.

Uutukaiset pullavadit.

Sain eilen uunistani uutukaiset pullavadit.

Mikä ettei näihin voine muutakin laittaa kuin kynttilöitä. Tätä vatimallaia moni ostanut tv-kapulan kodiksi.

Tarjoiluvatien värit sopivat kattaukseeni eikä tarvitse "sen seitsemää sorttia ",ollakaan kun persoonalliset tarjoilulautaset.

Siinä tuo sulatuksen mielenkiinto kun uunin avaus aina ylläri. Arvoituksensa aina kuinka värit käyttäytyneet. Multi Pen väri viiruja lasille vetelin ja tuollaisia tuhatjalkatoukkia ja Muumi maailman hattivatteja uunin uumenissa 740 asteessa muhi.

Uniikki vateja nämä, samanlaisia ei saa tehtyä yrittämälläkään.

Samoista vadeista tässä kaksi eri kuvakulmaa.

Nauravat naiset.

Apeus oikein aikoi asumaan reviirilleni, joten kaikki ilostuttamistoimet piti panna kehiin.

Ihanat ystävät avittivat masismontusta vetoapua antaen.

Voimaannuin liikenteeseen lähtemään, kävin hengellisessä konsertissa ja Sanan kuulossa.

Luojan aurinkokin näin keväänkorvassa naurullaan nostaa ilon pintaan.

Hain varastosta noita kiekkonaisia nauramaan seinälleni ja muistuttamaan hymynaaman vaikutuksesta kanssaeläjiin.

Noita naamoja olikin hauska tehdä vaikken henkilökuvamaalari olekkaan.

Muuhunkin maalaamiseen päteisi iloinen ja rento ote, nämä naiset nauravaiset siitä muistuttaa.

Kuvia Kaustisen kurssilta.

Ylläolevat asetelmat tekeleitä Kaustisen akvarellikurssilta.

Opettajana meillä Esa Tiainen. Näitä Vionojan kuvataidelinjan lyhytkursseja mahdollisuus hyödyntää muidenkin kuin varsinaisten linjalla opiskelevien.

Lyhytkursseja monelta taidetekniikan alalta. Pastellimaalauskurssikin kovasti kiinnostaisi.

Ylempi asetelma valööriharjoitelma, sama alemmassa kuvassa väreissä.

Puuvalmiit kehykset maalasin krakleeraten akryyliväreilläni.

Opinkohan koskaan kevyempää sivellinkäyttöä. Sen harjoittelua opettajakin suositteli.

Hänelle huokaisin ettei taida onnistua ennenkuin "sutijakin" kevenisi. Sehän sitten vaatii aikaa ja sinniä.

Katsotaan, vaakaa ja tulevia kuviani.

Vanha maakellari.

Kellarikuvat mielessäni, edellinen taltiointini talvinen, tämä kesäkuva.

Iän karttuessa lapsuusmuitot palaa voimakkaina mieleen, tunnetilat, tuoksumuistot muunmuassa.

Runoriimi tällekin kuvalle syntyi, esillä myös SinikkaHelenan galleria sivulla.

"Mielessä lapsuuskesän muistot,

vihreät niityt, lehtevät puistot.

Kätkössä rinteen, kellari kivinen,

aukosta kurkimme tuoksuja tuntien.

Tänään on kellari kattoa vailla,

maisemat muuttuneet lapsuuden mailla.

Tuoksutkin tuuli mennessään vienyt,

muistojen haikeus läsnä lie nyt."