lauantai 4. huhtikuuta 2009

Terassin verkkoverho

Pelastin kerran yhdestä roskiskasasta pari vanhaa ikkunapokaa,joihin suunnittelin jotain tekeväni.
Kun olin päässyt alkuun kuparilanka kudonnassa,suunnittelin terassillemme tällaisen tekeleen.
Kudoin sen kuin sormet sieti,aika tiukka paikka näpeille,tuo lanka kudoskella.
Toinen poka onkin odottelemassa omaa tekelettään.
Käpy,tuohikihara juttu mietintämyssyssä.Siihen sitten pienet valotuikut pilkottamaan pimeä ajalle,niin jopa jo ajatuskin kiehtoo.
Uskottavahan unelmiin,ei muuten jaksa toteuttaa.
Nyt siis odotuksissa lämpöä terassille,että käpy ja tuohi pussukat tarkenee esiin kaivaa.
Posted by Picasa

Terassin verkkoverhon kuvioita

Tässä lähiotoksia terassilla olevasta verkkoverhostani.
Ilta-aurinko paistaa terassillemme ja niin ollen "valaistuminen"antaa työlle lisäpisteet.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Ovi-ikkunaverho kuparilangasta

Muutama vuosi sitten minulla oli meneillään tällainen ovi-ikkunaverho
projekti.Kudoin isoilla puikoilla kuparilangasta verhoverkon,johon virkkasin ketjusilmukoita kasettinauhasta,kukkavarsia varten.
Kukkatertut pujottelin pienenpienistä helmistä.
Olipahan työläs operaatio,kun vasen käteni oli kipsissä kaksi kuukautta.
Peukalon tyvinivel jäykistettiin,joten sairaslomaani ajattelin hyödyntää.
Silloinhan minulla olikin aikaa askarrella.
Tuo kuparilanka kaipaa,joko kohdevalon tai auringonsäteet.Valoefekti tuo kohteeseen hehkun.
Minulla kuparilankaa monta kelaa,joten sitä olen käyttänyt monella tavalla.
Kangaspuilla kudoin mielenkiintoisia tabletteja,kuparilanka,kasettinauha,
ja värillinen puuvillalanka kudeaineena,musta ohut loimi.
Risutöihin olen kuparilankaa myös tehosteeksi laittanut ja oivallisesti mielestäni sointuu väreihin.
Monenlaisia visioita mielessä raksuttaa,liekö aikaa kaikkien toteutukseen.
Katsotaan,aikapa tuon näyttää.
Posted by Picasa

Ovi-ikkunaverhon kukkaset


Tässähän nämä ovi-ikkunaverhon kukkaset kukkii oikein lähikuvina.
Kerroinhan etten ole mikään viherpeukalo,mutta sentään minullakin joitain kukkivia kohteita.
Nappi ja helmikukat ainaiskukkivat,eivätkä vaadi ylenpalttista hoitoa.
Sillon,tällöin pölynpyyhintää,ja silti silmäniloa riittää.
Posted by Picasa

torstai 2. huhtikuuta 2009

Tunnistatkos tyypin.

Tässä vielä tuntumaa muotokuvamaalaamiseeni.
Joku jopa tyypin tunnisti.Tunnetkos sinä?
Kaverilla aivan verrattoman hersyvää,nauruhermoja kutittavaa maalaishuumoria sketseissään ja lauluissaan. Oivallista eläytymistä totiseen maalaisarkeen.
Ei muuta kuin levy soimaan ja korvat kuulolle, niin saat hykerryttävän hyvän ja rentoutuneen olon.
Luin jostain hyvän ohjeen lihasjännityksen helpotukseen.
"Hakeudu päivittäin sellaiseen seuraan,missä saat nauraa kyllin,rentouttaaksesi jännittyneet lihaksesi" Pitää paikkansa.




Naurunaamat

Sain tehtäväkseni maalata koivukiekkoihin naamatauluja erään isäntämiehen eräkämppäkavereiksi.
Huh,enhän minä mikään muotokuvamaalari ole,mutta hauska haaste kyllä kiinnosti,joten tuumasta toimeen.
Isäntä kelpuutti kuvat kämppäkavereiksi ja toi palkaksi lisää kiekkoja.
Nyt oli ongelmana niiden pikainen kuivaus.Sain naapurilta viiden pisteen vihjeen,mikrokuivaus, ja minähän pistin töpinäksi.
Ensimmäinen kiekko kärähti,jatko sujuikin asteita alentamalla paremmin.Viiden kuivatun kiekon jälkeen huomasin mikrolautasella ihmeellistä, keltaista mönjää,jonka pyyhkäisin pois,jatkaen oivallista pikaoperaatiota.
Kymmenennen kuivatun kiekon jälkeen piipahdin pihalla ja sisään tullessa sieraimiini tulvi tosi inhottava lemu.
Pian huusholliin kova tuuletus päälle ja ruskean keltaiseksi värjääntynyt mikro pihalle.
Seuraavan päivän lehdessä oli mielenkiintoinen ajankohtaan sopiva artikkeli koivutisleen erinomaisuudesta myyrien ja hirvien karkoitukseen.
Syysmarkkinoilla myin naamataulujani ja idean isä,isäntämieskin osti vielä yhden naaman,naureskellen kertoi osallistuvansa uuden mikron hankintaan.Leppoisasti hymyillen lohdutteli,että tekevälle sattuu. Näinhän se on.Posted by Picasa

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Jopas minä sopan keitin.

Kertoilenpa kuulumisiani, sen ainakin että todesta otin lääkäritädin "madonluvut" ykköshoidosta kaikkiin vaivoihini, joka siis oli painonpudotus.
Viikoittain olen ohjatussa vesijumpassa ollut ja kerran viikossa omatoimisessa vyö(ei yö)juoksussa.
Ruokavaliotakin kuuliaisesti olen noudatellut.
Viime sunnuntaina vasiten itselleni dieettikeittoa keittelin.Ostin ison kaalinpään ja porisutin pehmoiseksi,lisäsin kasvisuikaleita ja sauvasekoitin helpommin nieltävään muotoon.
Pakastimestani otin pari pussia(mukamas)punajuuriraastetta ja pussukat sulaneena puristin keitokseeni jota samalla vispilällä sekoittelin.
Kävi siinä mielessäni että kuinkas noin siloseksi olenkaan punajuureni raastanut. Ihmetellessäni moista, aivoni ajattelevi, että kuinka minulla punajuuriraastetta, enhän vuosiin ole niitä edes kasvattanut.
Muistini mutkaisista lokeroista nousi viime syksynä terveyslehdestä lukemani artikkeli,kuitujen elintärkeysestä ihmisen suolistossa.
Niinpä poimin mustaherukkani riipien ja mehun keittojämät soseutin pakastettavaksi.Niitähän sitten pitkin vuotta hyvä käyttää esimerkiksi leipä-ja sämpylätaikinoihin. Ei lehtiartikkelissa kuitenkaan kaalisoppaan kehoitettu laittamaan.
Siinäpä keitokseni äärellä mietin kuinka sen nyt maustan, lisäänkö suolaa vai sokeria,kasvisliemijauhetta laitoin.
Toivon ruokavalioni tuovan tulosta. Jotenkin vaikuttaa että viikoksi minulla nyt dieettikeittoa. Säästeliäästi syöskentelen soppaani, niin on uusi ja erikoinen makuelämys.
Mutta mitäpä ei naisihminen ulkoisen olemuksensa takia tekisi. Kaikki keinot kehiin.
Tämä tekstinikin väri samanmoinen soppani kanssa. Kertomani juttu on aivan tosiasia,ei mikään
APRILLIPILA!