Ihanaa kun tammikuu takana. Kuvittelin että talvi taittuu tiuhempaan kun jättää tammikuun blogittamatta..
Jotenkin vaan ollut siipi maassa,pyrstö ja nokka tervassa joten ei isommin informoitavaa.
Tuolla kuvanveistossa olen yrittänyt olla. Olenhan kertonut jo aiemminkin sen kuinka haasteellista ihmismuoto minulle. Taideopettajilleni aina sanonut että synnyttäminenkin ollut helpompaa kuin maalata tai kuvaveistää näköinen hahmo.
Tässä nyt sitten varsinainen mummeli-ikäisen äitimuorin pihtisynnytys. Esikoispojalle piti jo viime kesänä antaa 50v- lahjaksi pää kainaloon, tulee nyt vähän niinkuin viiveellä. Eikä vielä edes poltettu tekelettäni, siinä voipi vielä mennä pieleen.
Tämä savi tällaista tummaa, tummenee vielä poltossa. Ei kuitenkaan kaipaa lasitusta, siksi materiaaliksi sen valitsin.
Jotenkin sellainen inspis, että periksi en anna, yritän ihmishahmoja vaikka kuinkakin haastetta siinä. Väliin puhelen itselleni että tarviiko sitä näin tuttua ihmistä moisella masentaa, tekis sitä mitä osaa. No, silloin otan sukan kutimen käteen ja rentoudun.
Savi kyllä työskentelymateriaalina terapeuttinen.
Haastan itseni jatkossakin muovaamaan, yrittänyttä ei laiteta!
Jotenkin vaan ollut siipi maassa,pyrstö ja nokka tervassa joten ei isommin informoitavaa.
Tuolla kuvanveistossa olen yrittänyt olla. Olenhan kertonut jo aiemminkin sen kuinka haasteellista ihmismuoto minulle. Taideopettajilleni aina sanonut että synnyttäminenkin ollut helpompaa kuin maalata tai kuvaveistää näköinen hahmo.
Tässä nyt sitten varsinainen mummeli-ikäisen äitimuorin pihtisynnytys. Esikoispojalle piti jo viime kesänä antaa 50v- lahjaksi pää kainaloon, tulee nyt vähän niinkuin viiveellä. Eikä vielä edes poltettu tekelettäni, siinä voipi vielä mennä pieleen.
Tämä savi tällaista tummaa, tummenee vielä poltossa. Ei kuitenkaan kaipaa lasitusta, siksi materiaaliksi sen valitsin.
Jotenkin sellainen inspis, että periksi en anna, yritän ihmishahmoja vaikka kuinkakin haastetta siinä. Väliin puhelen itselleni että tarviiko sitä näin tuttua ihmistä moisella masentaa, tekis sitä mitä osaa. No, silloin otan sukan kutimen käteen ja rentoudun.
Savi kyllä työskentelymateriaalina terapeuttinen.
Haastan itseni jatkossakin muovaamaan, yrittänyttä ei laiteta!
Jos osaat sukkien kutomisen taidon niin osaat kyllä savenkin muovailun. Minusta työsi jälki on kaunista ja siistiä:) Joskus on hyvä tehdä sellaistakin mitä ei parhaiten osaa, onnistuttuaan siinä saa taas itsetuntoa kohotettua, ja sitähän me aina joskus tarvitsemme.
VastaaPoistaMuutaman kerran olen blogissasi vieraillut tammikuun aikana ja kovasti jo ehdin ihmettelemään mikä on miksi ei mitään kuulu:)
Hieno työ sinulta! Osaan minäkin sukkaa kutoa mutta tuo ei kyllä syntyisi, ei sitten millään. taitava olet.
VastaaPoistaHieno on työsi ♥
VastaaPoistaKiitos Irma, mummeli ja Ritva! Annoin tammikuun taittua, ollut vähän siipi maassa, huolia ja murheita riittämiin.Silloin ei oikein jaksa olla "foorumilla".
VastaaPoistaEihän huolenaiheet minnekään huvenneet, Taivaan Isälle niitä kantanut ristityin käsin, ja luotan Sanan lupauksiin että apu kaikkeen aikanaan...
Savi sellaista terapeuttista materiaalia, maalauksetkin pitäisi aloittaa kevätkorvassa.
Kiitos teille vielä kommenteistanne, mieltä lämmitti!
Ihmetyttää mitä nuo erivärisanat, kun klikkaa niin jotain ihme mainoksia ja "pelimerkkejä". Ei kantsi klikkailla niitä!
VastaaPoistaTodella hieno savityö!
VastaaPoistaKiitos Anja!
VastaaPoistaIhana mies eikä yhtään ole kärsinyt pihtisynnytyksestä. Minustakin on ihana, kun tammikuu on takana. Pari siemenpussia olen jo ostanut.
VastaaPoistaYst.terv. kätilö metsän takaa
Kiitos kannustuksesta naapurin kätilö!
VastaaPoistaNyt vaikeampi tehtävä kun itseäni kolmivuotisena synnyttelen.